Pelkuri

Luku 13: Ystäviä

Renen näkökulma:

"Niin meidän puhe jäi kesken?" mä aloitan ja Matias vetää syvään henkeä.

Valmistaudun henkisesti murskaamaan oman, sekä sen sydämen.

"Meiän on vaa parempi olla kavereita, kun en mä pysty rakastaa ketää, ku en rakasta ees itteäni. Mulla on vähän monimutkaisia juttua just nyt meneillään, enkä mä oo valmis sitoutumaan mihinkään enkä mä oikeesti haluu pilaa meiän ystävyyttä", mä sanon ja se näyttää pettyneeltä.

"Joo no ei se haittaa", se sanoo, vaikka sen ilme ja äänensävy kertoo ihan muuta.

"Ollaan vaan ystäviä, jooko?"

"Joo", se vastaa ja mä oon heti helpottunut.

Samaan aikaan mä haluaisin olla enemmän, mutta mä en pysty. Enkä mä ansaitse Matiasta.

Mä en ansaitse yhtään ketään, mun on parempi olla yksin. Mun on parempi olla satuttamatta ketään enää enempää.

Kenenkään ei pitäisi tykätä musta. Ei kenenkään.

Mä osaan vaa satuttaa ihmisiä, en mitään muuta.

Matiaksen näkökulma:

Me katsellaan vielä jotain homoleffoja, jotka on kaikki tietysti Renen valitsemia.

Ne on kai ihan okei, mutta joka kerta kun tilanne yltyy liian kuumaksi, niin painan kasvoni peittoon. Joka kerta Rene vaan virnuilee vieressä.

Mä en todellakaan halua katsoa mun ihastuksen vieressä, kun jotkut homot panee. Mielummin vaikka kokeilla käytännössä tai..

Ei mitään.

Lopulta meitä molempia alkaa väsyttää ja Rene kömpii patjalle lattialle ja mä mun sänkyyn.

Vähitellen Renen hengitys muuttuu tasaiseksi tuhinaksi. Se nukahti.

Mä katselen sen rauhallisia kasvoja, kun se nukkuu. Mä en saa nukuttua.

Katselen miten sen rintakehä nousee ja laskee, se on tosi hyvännäköinen nukkuessaan.

Ei siitä uskoisi, että se kiroaa opettajille, polttaa tupakkaa ja panee kaikkia. Se näyttää ikäänkuin lapselta.

Mä pyörin mun sängyssä ja hetken päästä päätän nousta ylös ja hakea lasin vettä.

Kun tulen takaisin, niin mitään miettimättä kömmin Renen viereen. Mä makaan tässä vain hetken ja sitten meen takaisin omaan sänkyyn.

Rene painautuu unissaan mua vasten. Sen paljas iho on lämmin ja sileä. Mä vedän kättä sen rintakehän päällä ja se värähtää.

Yhtäkkiä mun kauhukseni se avaa silmänsä ja räpyttelee ensin pari kertaa, ennenkuin se herää kokonaan.

Mun käsi on pysähtynyt sen rintakehälle. Se katselee mua hetken hiljaa, jolloin mä vedän käteni pois.

Se vetää syvään henkeä, ottaa mua kädestä ja siirtää sen takaisin rintakehälleen.

"Hyvää yötä", se kuiskaa ja vetää mut lähemmäs itseään. Mä painan pääni sen rintakehälle ja kierrän itseni kuin kerälle.

"Hyvää yötä", vastaan unisena.

Se sulkee sen silmät ja mä kuuntelen sen sydämen lyöntejä. Ne ovat rauhallisia.

Mua alkaa väsyttää, enkä jaksakkaan enää nousta. Tuskin Reneä haittaa jos mä tähän nukahdan. Suljen silmäni ja annan unen keinuttaa mut mukaansa.

Renen näkökulma:

Herään siihen, että Matias mutisee unissaan mun nimeä.

Katson kelloa, se on kymmenen.

Tarkkaan ottaen varttia yli.

"Ei helvetti, tänään on maanantai", mä mutisen paniikkissa ja pomppaan pois Matiaksen vierestä.

Mä ravistelen sitä kevyesti. Se pyytää saada nukkua vielä pari minuuttia ja mä ymmärrän, että se on puoli unessa.

"Me ollaa myöhässä koulusta", mä varoitan ja sen silmät rävähtää auki.

"Saatana", se kiroaa ja mä samaistun sen reaktioon. Se hoipertelee pystyyn ja kaappaa silmälasit yöpöydältään.

"Miten me nukuttiin näin pitkään?" se mutisee itsekseen ja vetää kaapista T-paidan ja valkoiset farkut.

"Voitko lainaa vaatteita?" kysyn hiukan irvistäen, kun roikotan likaisia farkkuja peukalon ja etusormen välissä.

"Joo, oon vähän laihempi ku sä niin joudut lainaa lökäreitä", se ilmoittaa ja heittää mulle hupparin ja lökärit.

Puen ne ylleni ja vilkaisen itseäni koko vartalo peilistä. Näytän kamalalta.

Toinen silmä on musta, huulessa jälki, mustat silmäpussit ja mun kaulasta puuttuu tavanomaiset fritsut.

Yleensä mun kaula on täysin syöty.

"Missäköhän mä nukun ens yön?" pohdin ääneen, kun se pakkaa reppuaan.

"Voit nukkuu meillä väliaikasesti", Matias ilmottaa ja mä nyökkään.

"Entä hammasharja?" mä kysyn irvistäen.

"Voidaa ostaa sulle koulun jälkee mut nyt saat pärjää suuvedellä", se ilmottaa ja kun me päästään vessaan niin se heittää mua kohti suuveden.

Saan just ja just kopin, ennenkun se tippuu lattialle. Se pesee hampaitaan ja mä kurlutan suuvettä sen vieressä.

Kestää hetki, ennenku me päästään alakertaan.

"Jotkut taitaa olla myöhässä?" kysyy mies huvittuneesti ja selailee tablettia ruokapöydän ääressä.

"Mä tyrin mun koko koulun", valittaa Matias, joka kaivaa kaapista leivänteko välineet kiireellä.

"Rauhotu, ei se kaada koko maailmaa," mies naurahtaa ja nostaa sitten katseensa pois tabletista, suoraan muhun.

En voi sille mitään, että mulle iskee pieni paniikki siitä, että se tulisi jostain syystä lyömään mua.

"Sä ootkin varmaa Rene?  Me ei ollakkaan nähty ennen", se kysyy ja nousee ylös.

Mä loihdin hymyn kasvoilleni ja nyökkään yrittäen näyttää mahdollisimman ystävälliseltä.

"Mä oon Kari, Matiaksen isä", se esittäytyy ja ojentaa kätensä.

Tartun käteen ja kättelen häntä.

"Hauska tutustua", mä sanon kohteliaasti ja hymyilen.

Matias katselee mua kärsimättömänä.

"Syötkö sä jotain vai voidaanko me mennä?" se kysyy ja hotkii leipää.

"Ei mulla oo nälkä", sanon naurahtaen sen paniikkille.

Se laittaa nopeasti kaiken paikoilleen ja lähtee sitten mun kanssa harppomaan ulos.

Sillä on reppu selässään ja se tajuaa vasta mun oleellisen puutteen, ku me ollaan melkein koulun pihalla.

"Sulla ei oo reppua?" se huomauttaa melkein hätääntyneenä.

"Ei mulla oo melkein ikinä", mä vastaan olkiani kohauttaen.

Me kiirehditään kouluun sisälle.

"Tavataan pihalla koulun jälkeen?"

"Joo", mä vastaan, kun meidän tiet eroavat.

Joku oma hömppä kommentti:

Anteeks et oli näin tylsä luku. ):
Mut jokatapauksessa:

Mp siitä että Rene ja Matsi ei oo vielkää pussannut? 😂

💭Vanileea💭