Pelkuri

Luku 1: Kaappihomo

Matiaksen näkökulma:

Olipa kerran urhoollinen prinssi, joka pelasti avuttoman neidon palavasta linnasta. Neito rakastui prinssiin ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti.

The end.

Olisipa tosielämäkin noin helppoa. Mä jos yrittäisin samaa, kompastuisin omiin jalkoihini ja kaatuisin naamalleni lattialle. Enkä mä muutenkaan naista sieltä lähtisi pelastamaan, koska mä olen homo.

Tarkkaan ottaen kaappihomo, koska mulla ei oo rohkeutta paljastaa kellekkään, että tykkään pojista. Ei mulla kavereita ole, mutta eniten mua pelottaa mun perheen reaktio ja se, että joudun tähtäimeen.

Täällä koulussa on vain yksi jätkä, joka on avoimesti homo. Se on Rene.

En tiedä lasketaanko sitä, koska se panee yksinkertaisesti kaikkia. Ensin sua, sitten sun siskoa, sen jälkeen sun veljeä ja todennäköisesti, sun vanhempia. Se on niitä, joille ikä on vain numero.

En oo koskaan kuullut, että se olisi seurustellut kenenkään kanssa. Se harrastaa vain yhden yön juttuja.

Siitä liikkuu kaikennäköisiä juoruja ja kaikki tietävät sen. Jokaikinen täällä tietää ketä jätkää tarkoitetaan, jos sen nimi mainitaan. Se on koulussa pahan pojan maineessa ja useimmat ihmiset, kuten minä, kiertää sen kirjaimellisesti kaukaa. Jos näen sen tulevan vastaan, siirryn käytävän toiseen reunaan.

Sitä ei edes kiinnosta, se kävelee kuin musiikin rytmissä mun ohi, välillä yksin ja välillä karmivan porukkansa kanssa. Se on kai tottunut siihen, että ihmiset pelkäävät sitä. Jopa jotkut opettajat pelkää sitä.

Mä en varsinaisesti pelkää, haluan vain pysyä siitä kaukana. Se jätkä nimittäin tietää hankaluuksia.

Mä saavun viimein koulun pihalle ja kiirehdin sisälle. Ulkona sataa kaatamalla vettä ja mä olen ihan läpimärkä. Yleensä mä luen koulumatkan, mutta eihän kaatosateessa voi lukea.

Sisällä on ihanan lämmintä ja turvallista. Mä olen etuajassa, kuten aina. Käytävillä on vain kourallinen oppilaita, koska harvat vaivautuvat tulemaan näin ajoissa.

Mä menen luokan eteen ensimmäisenä meidän ryhmästä ja alan lukea kirjaa. Se kertoo kiusatusta tytöstä, joka päätyy lopulta itsemurhaan ja päättää kostaa kummituksena kiusaajalleen.

Erittäin realistista ja erittäin positiivista.

Keskityn tekstiin ja lauseisiin. Unohdan kuka olen ja missä olen. Olen nyt osa kirjaa.

Havahdun kellojen soittoon ja siihen, että opettaja tulee avaamaan oven. Luokan ovelle on saapunut mun lukiessa jo oppilaita. Mä huomaan yhdet kasvot, jotka ei todellakaan kuulu meidän biologian ryhmään.

Kuuntelen salaa, kun se puhuu bilsan opettajan kanssa.

"Mun pitää kuulemma vaihtaa tänne ryhmään sielt edellisestä", se tiuskaisee ja tyrkkää opettajalle ilmeisesti jonkun lapun.

Mä menen mun paikalle ja yritän olla katsomatta, kun Rene astelee luokkaan.

"Sä meet Matiaksen viereen", opettaja ilmoittaa.

Mä teen parhaani, etten tekisi kauhistunutta ilmettä. Mä en halua mitään pahis fuckboyta mun viereen.

Ei kiitos.

"Kuka on Matias?" se kysyy selvästi ärtyneenä. Opettaja osoittaa mua kohti ja se kääntyy katsomaan mua.

Sen ilme on niin halveksuva, että tunnen oloni limaiseksi madoksi. Haluan muuttaa maan alle asumaan ja ryhtyä erakoksi.

Haluan vajota jonnekkin ja vähän äkkiä.

"Hyi saatana", se mutisee, mutta niin kovaa, että varmasti kuulen sen. Opettaja ei sano mitään, se on yksi niistä jotka pelkäävät sitä.

"Mä en varmasti istu kenenkään säälittävän nörtin viereen", se kiroaa.

Auts.

"Rene ole nyt niin ystävällinen ja mene istumaan Matiaksen viereen", opettaja anelee.

Rene murahtaa ja lysähtää mun viereiseen pulpettiin. Ensin varon katsomasta sinne päin vahingossakaan, mutta kun huomaan ettei se kiinnitä muhun minkäänlaista huomiota, niin uskallan vilkuilla sitä.

Sillä on yllään musta löysä huppari ja mustat kireät farkut. Sillä on myös mustat hiukset ja tummanruskeat silmät.

Nekin on lähes mustat.

Se katse, jonka se kohdistaa niillä ympärilleen, oon jäätävä. Lämpötila laskee pari pykälää ja tunnen olevani mitätön.

Sen katseessa on kuitenkin myös jotain muuta, kuin kovaa kylmyyttä. Mä en tiedä mitä se on, en osaa lukea sitä.

Rene kääntää muhun katseensa ja mulkoilee mua. Käännän katseeni nopeasti pois ja välttelen vilkaisemastakaan häneen enää.

Mun on parempi vaan vältellä sitä.

Kello soi ja muut lähtee luokasta. Mä pakkaan mun tavarani hitaasti viimeisenä, mutta kumminkin niin, että kerkeän varmasti viimeiselle tunnille.

Se Renen jäätävä ilme ei huuhtoudu pois mun mielestä.

Mä pakotan itseni ajattelemaan jotaan muuta, sehän inhoaa mua.

Mä en muutenkaan halua joutua fuckboyn uhriksi ja antaa sille uutta nimeä siihen loputtomaan listaan, missä lukee ketä kaikkia se on pannut.

Se lista todennäköisesti jatkuisi etelä-afrikkaan asti.

Renen näkökulma:

"Mä en jaksa tätä vitun syöpää enää", Tuomas puuskahtaa ja mä myötäilen vieressä.

"Mitä jos lähdettäis nyt jo juomaan?" mä kysyn siltä ja se nyökkää innoissaan.

Me kävellään koulun ovista ulos ja opettaja tulee meitä vastaan.

"Tuomas Salo ja Rene Ojala, minne luulette menevänne?" se kysyy ärtyneen kuuloisesti.

"Haista vittu, huora", mä sanon sille, kun me kävellään ohi.

Se huutaa jotain jälki-istunnosta ja vilmamerkinnästä meidän perään, mutta meitä ei yksinkertaisesti voi kiinnostaa.

"Mites uus bilsan ryhmä?" Tuomas kysyy ja tarjoaa mulle tupakka-askia. Otan sieltä yhden tupakan.

"Onks sull sytkärii? Mun jäi himaa", vaihan aihetta ja se nyökkää.

Se ottaa sytkärin taskustaan ja sytyttää ensin oman tupakkansa ja sitten ojentaa sen mulle. Sytytän oman tupakkani.

Ojennan sytkärin sille takaisin.

"Se koko ryhmä on ihan paskaa, mä jouduin sen saatanan Markuksen viereen, sen nörtin", mä mutisen vittuuntuneena.

"Mun mielestä sen nimi taitaa olla Matias", Tuomas huomauttaa.

Mä kohautan olkapäitäni. Vedän savua keuhkoihini ja puhallan sitä ulos.

"Oli mikä oli, kunnon runkkari kumminkin", mutisen.