Sadetanssija

Kuollut Jumala

Marika oli pukenut just sen tiukan punaisen mekon, jonka sen faija oli siltä kieltänyt.

"Hävytön", sen faija oli henkäissyt, kun se oli astellut alas portaita. Sen faija oli heristänyt ristiä kaulassaan, ja kysynyt, mitä Jeesus nyt sanois jos se näkis sinut nyt.

Mä mietin, että Jeesus ois saletisti sanonut Tylleröläähpuuhsexbätäng. Tai sitten ihan vaan että pannaanko.

Mutta ei Jeesus se ongelma siinä ollut, vaan Marikan faija. Se äijä oli yks maanvaiva.

Jos niillä oli yötä, ei saanut olla lyhyissä shortseissa iltapalalla, eikä tukka auki julkisissa tiloissa. Hiukset aina leteillä, ei saanut pitää tiukkoja tai lyhyitä tai paljastavia vaatteita, Marikan piti olla himassa yhdeksältä. Piti varoa lankeamista, maallisia iloja ja houkutuksia. Ja Jumalaa kuului pelätä.
Ei se ois saanu edes hengata meijän pakanoiden kanssa, mutta kai se sitten mieluummin myi sielunsa paholaiselle kuin enkelille.

God is dead, mä kirjoitin kerran sen selkään mustalla tussilla. Se tykkäsi siitä, kun sodittiin sen lapsuudenuskoa vastaan. Se itsekin kyseenalaisti
Mutta silti heti kun se tuli himaan, se meni hinkkaamaan sen tekstin pois, ettei sen faija vaan ois vaan saanu tietää. Siitä ois seurannu ristiretkiä ja kotiarestia ja kymmenen käskyn kertaamista ja mitä näitä nyt on.

Mä en älynnyt sen faijaa. Aattelin, että ukolla viiraa päässä. Sitten mä kuulin, että sille on nimikin.

Lestadiolaisuus.

Se sana maistu koirankusen, yskänlääkkeen ja etikan sekoitukselta mun pakanaisen maallisessa suussa, joka nuoli kyrpää ja nänninpäitä.

Marikan suussa se kuulosti kyllästyttävältä, samalta vanhalta kauralta, mauttomalta.
Ja meijän kahden elämän metodi sattuikin olemaan se, että kaikesta kyllästyttävästä oli päästävä eroon, tai vähintään mahdollisimman kauas.

Joten me lähdettiin baariin.

En ollut koskaan tiennyt, että Marikalla oli kunnon tiimalasikroppa, mutta punasessa kotelomekossa ja pitkän pääntien kanssa en ollut ikinä nähnyt seksikkäämpää. Sen mekko loppui heti perseen jälkeen, eli ei sen faija väärässäkään ollut ollut. Mutta tekopyhä tylsimys se oli.

Feikkihenksut, portsari katsoi naama peruslukemilla ja laski sisään. Punainen huulipuna, korot ja vahva silmämeikki. Sillä sai kaksi vuotta lisää helposti.

Tanssilattialla jätkät kävi Marikaan kiinni kuin suomalaiset ilmaisämpäreihin. Sitä ei haitannut, koska se ei ollut saanut sen faijalta positiivista huomiota syntymänsä jälkeen. Se oli tottunut siihen, että sen faija katsoo sitä paheksuen. Se, että joku oikeasti halusi sen, oli uutta sille. Ja kaikki uusi sai sen jalkovälin kostumaan jännityksestä.

Mä otin tukea yhen jätkän hartiasta, kun katsoin sitä menoa. Marika liippasi kielareita jonkun blondin kanssa, ja samalla sen äässiin oli tikattuna kiinni joku poitsu marimekon farkkutakissa.

Mä avasin mun asunnon oven viideltä aamulla ja työnsin sen sisään. Marika oksensi kauniissa kaaressa kaunista mömmöä mun ennen niin kauniille turkismatolle. Mumisin vittua ja saatanaa ja helvettiä ja jumalautaa kuuratessani sitä läjää. Marika oli sammunut sängylle pitkät hiuksenpäät koppuraisena oksennuksessa.

Aamulla Marikan faija tuli hakemaan sen seuroihin.

Meillä oli ollut ihan tavallinen tyttöjen ilta, mutta oltiin syöty vähän liikaa sipsiä ja karkkia, ja sen takia Marika oli niin huonovointinen.

"Huono vointikaan ei estä sitä autuasta iloa, kun saa kuulla Jumalan sanaa", sen faija julisti volvon auki veivatun ikkunan takaa. Mä kattelin aamutohveleitani ja nyökkäsin.
"Jumalan sana parantaa", se toitotti vielä ja toivotti mulle siunausta. Marika istui pelkääjänpaikalla ja sen neuletakin alla selässä luki mustalla tussilla uudestaan kirjoitettuna "God is dead".

Mä katsoin, kun niiden harmaa volvo ajoi pois päin - taivasta kohti. Sekunnin tuhannesosan ajan näin Marikan käden ulkona autosta. Se heitti jotain auringonvalossa kimaltavaa pois. Juoksin aamutohvelit läpättäen katsomaan.

"Helvetti", mä henkäisin ällistyksestä. Ja kirjaimellisesti. Olin löytänyt penkasta sen hopeisen rippiristin.

Marikan Jumala oli todellakin kuollut sen baari-illan jälkeen.