Sadetanssija

Se muija

Terkkari istutti mut alas siihen samaan hemmetin epämukavaan tuoliin, jonka selkänoja kutitti kuin syyhypulveri.

"Moi Aki. Mitäs sulle kuuluu?"

Kohotin mun kulmiani, vedin huppua syvemmin päähän.

"Vittuuko se sun persettä raavittaa."

"Aki!" kuului mun vierekkäisestä penkistä. Se muija nypläsi villatakistaan nukkaa, eikä edes kattonut muhun.
Äänensävy oli pettyneen vihainen - niin kuin aina. Sama sävy. Seitsemän vuotta.

"Niin hyvää että itkettää", mumisin suupielet koholla.
Terkkari työnsi silmälasejaan pidemmälle intensiivisen katsekontaktin kera. Se alkoi tutkimaan tietokonetta ja jotain paksuja vihkosia.

"Viime kerralla sä kerroit että haluat kuolla ja tappaa kaikki..."

Mä nakkelin niskojani. Se muija katteli kynsiään.

"... Sä sanoit myös ettet kestä olla kotona, kun vanhempasi painivat lattialla..."

Se muija nypläsi jälleen takkiaan, katsoi välillä terkkaria ja nyökytti päätään. Mä halusin valua kusena lattialle.

"... Ja että oot jo suunnitellu itsemurhas..."

Nyökäytin päätäni ja katoin mun mutaisia consseja. Niiden musta väri oli hukkunut ruskeaan likakerrokseen. Vähän niin ku mun sielu.

"... Mutta nyt sä sanot että kuuluu hyvää?"

Nyökäytin päätäni uudelleen. Vilkaisin sitä muijaa, ja se oli lopettanut nypläyksen. Nyt se raapi pitkillä kynsillään jotain likaa sen hihasta.
Mä tiesin, ettei se kuunnellut, eikä mua edes haitannut. Mä olin niin tottunut siihen.

"No mistäs sä sitten haluaisit puhua? Onko mitään uusia asioita?"

Ei mitään, en mistään. Ei mulla oo mitään puhuttavaa tommosen saakelin kukkahattutädin kanssa, kun ei se edes ymmärrä 2000-luvun nuorista sen enempää kuin nykyteknologiastakaan. Sen ulkonäkökin muistuttaa jo uhkaavasti Päivi Räsästä.

"Ei oo", mä ilmoitin ja keikuin tuolilla edes takas. Sen muijan katse oli sen korkokengissä, puhtaanvalkeissa. Välillä se kumartui alas ja sliippasi niitä, vaikka niissä ei ollut mitään sliipattavaa.

"Jaahas... No minähän kirjaan tänne sitten että hyvin menee. Kiva että sulla on alkanut mennä elämä taas raiteilleen. Äiti on varmaan kanssa tyytyväinen."

Se muija nosti katseensa korkkareista hetkeksi terkkariin ja vilkas sitte mua tosi tosi nopeesti.

"Ai joo, kyllä ehdottomasti. Mä oon niin hirmu ylpeä Akista, kun sillä menee nyt paremmin."

Mulla teki mieli tukkia sen muijan suu mun hihalla. Tukehduttaa se. Sen kiiltokuvahymy ja ontot sanat... Mikään ei nostattanut mun verenpainetta samalla tavalla.

"No niin saa äitinä ollakin! Selvä sitten. Mä varaan tästä uuden ajan viikon päähän, niin katellaan sitten taas."

Terkkari suttas harakanvarpaitaan muistiin ja naputteli konetta vammasin sormin. Mä en sanonut mitään, ja se muijakin oli tukkinut kirkkaanpunasen suunsa. Mun vitutukseks se avas sen uudelleen, kun terkkari pyörähti tuolissaan takas meijän puoleen.

"Kiitos paljon", se hymyili, kätteli terkkaria pöydän yli niin että sen pitkät kynnet painautuivat sen ihoon. Sitten se nousi tuolilta suoristellen villatakin nätiksi, täydelliseksi laatikoksi sen päällä. Mä pyörittelin salaa silmiäni mun tukan ja hupun alla.
Se kääntyi ja katsoi mua vaativasti otsa tiukalla ja huulet puristettuna viivaks.

"Kiitti", mä mutisin hiljaa ja vittuuntuneena. Terkkari nyökäytti päätään hymy korvissa ennen kuin käännyin ja lompsin ovelle. Se muija kopisteli perässä ja veti oven siistissä kaaressa kiinni.

Me avattiin bemarin ovet, mä rojahdin pelkääjänpaikalle. Se muija korjasi huulipunaa, naputteli pitkillä kynsillään viestin mun faijalle ja sitten käynnisti kärryn.

"Toi terveydenhoitaja sais kyllä hoitaa naamansa kuntoon. Ihme ryppylärvihuora. Ei ole varmasti kuullut puhettakaan meikistä tai kauneuskirurgiasta. Niitä kumpaakin se kyllä tarvis."

"Turpa kiinni."

"Noinko sä puhut sun puoläidille? Mä kerron Jerelle. Se saa tehä sulle jotain. Ja teille. Te ootte kyllä kaikki yksiä ongelmia."

Silloin mulla teki mieli laittaa sen muijan naama uusiksi. En laittanut, koska faija ois vetäny siitä herneen nenään, eikä ois enää maksanu mun kustannuksia. Ja pitihän mun jollakin elää. Joten mä puristelin nyrkkejäni kasaan mun hupparin hihojen alla ja kuvittelin, miten löisin siltä etuhampaat rikki.

Vittu se muija. Eikö faija seitsemään vuoteen ollu parempaa löytäny?