kiss my sins away

part 90 : perfect match

A/N: Hei kaikki ♡ Oon pahoillani ku en oo kirjottanu pitkään aikaan uutta lukua. Mun kirjotusfiilistä on latistanu se, et oon bongannu täältä Wattpadista pari tarinaa, jossa on hyvin paljon samoja piirteitä ku tässä ja mun toisessa kirjassa. Toisessa niistä oli lähes suoraa plagiointia mun kirjottamista kohtauksista ja kuvailuista. Musta on kivaa olla inspiraationa, mut ymmärrätte varmaan ettei oo kivaa kun antaa kaikkeensa omalle tuotokselle ja huomata että joku kopioi sun vaivalla keksittyä tekstiä. Ei oo tehnyt mieli kirjottaa, koska se tuntuu siltä et annan tällasille tyypeille vaan lisää materiaalia niiden omiin tarinoihin.

Mut joo, tässä pitkästä aikaa jatkoa! Oon alkanu julkasemaan uusia lukuja myös mun toiseen kirjaan E+E, jossa siis seikkailee tästä kirjastakin tuttuja hahmoja, tosin heitä ei oo tässä hetkeen näkyny haha. Mut käykää tsekkaamassa myös se, jos kiinnostaa!

Nauttikaa tästä luvusta ♡

***

"Mä tiiän et oon haluttava, mut tää menee yli", Anton marmattaa.

"Tervetuloa Pohjanmaalle", Marius julistaa. "Joka kesä samaa paskaa."

"Tää suihke ei auta mitään. Ne syö mut elävältä. Saaraaaa", Anton valittaa ja syöksyy vilttini alle turvaan lihansyöjiltä.

"Mitäs oot niin herkullinen", yritän lohduttaa itikoiden raiskaamaa poikaystävääni.

"No ei Stadis oo hyttysii. En mä oo tottunu tällaseen. Tarviin oikeesti koht kriisiapuu", hän valittaa raapien pohjettaan, joka on punaisten paukamien peitossa. Hyttyset on erittäin tuttu juttu minulle, olenhan elänyt koko elämäni Pohjanmaalla, jossa kesänautintoa varjostaa ainaiset hyttysparvet. Vielä pohjoisempana olevissa suviseuroissa niitä on vielä tuplasti enemmän, joten tajusin pakata pitkät housut mukaan. Anton sen sijaan katsoi pelkkää hellettä lupaavaa säätiedotetta ja pakkasi vain shortseja. Aloittelijan virhe.

"Jos oisin tienny et hyttyset on pahempi vihollinen ku sun mutsis, nii en ois stressannu yhtään", Anton sanoo sääskiä käsillään huitoen.

"Äitistä puheenollen", Siru yhtyy keskusteluun ja tunkee päänsä ulos teltan oviaukosta. "Sanoko äiti oikeesti silleen? Että Anton ei oo ollu mikään ongelma sille alunperinkään?"

"Jep", Anton vastaa puolestani. "Mä vaan onnistun hurmaa kaikki teidän perheen leidit."

Pyörittelen silmiäni, joten Anton vetää minut syliinsä ja kutittaa minua kyljistä. "Älä yhtään dissaa. Mä kuitenki hoidin homman himaan."

"Sen sä kyllä teit", vastaan ja käännän päätäni suudellakseni häntä. "Hyvä poika." Taputan häntä päälaelta.

"Sanoko se.. Mariuksesta mitään?" Siru kysyy varovasti. "Se on kuitenki niin paljo vanhempi."

"Ei keretty puhua siitä, mut kerroin et oot asunu sen luona. Se oli vaan ilonen et oot ollu turvallisissa käsissä."

"No en nyt ois siitä nii varma", Siru sanoo ja nyökkää kohti Mariusta, joka yrittää korjata katkennutta laturinjohtoa sähköteipillä. Urpo.

"Mut siis ihan hullua", Siru jatkaa ja kääntyy makaamaan pää puoliksi teltasta ulkona. "En ois uskonu. Äiti on ihana. Ois pitäny tajuta se jo sielä monitoimitalolla ku se halas meitä."

"Älä vielä innostu. Isä tulee ylihuomenna tänne ja se ei voi mitenkään mennä hyvin."

"Jebulis", Marius yhtyy mukaan keskusteluun ja istuu Antonin viereen. "Sit ku isä Kantola tulee haulikon kaa meitä vastaan, nii pidetään Anton toistemme kädestä kiinni. Kuollaan yhdessä kunnialla."