kiss my sins away

part 37 : get to know me

"Haluutsä tulla sisään?"

Vilkaisen meidän taloon päin. Todellisuus iskee vasten kasvoja, kun tajuan että vain lähdin kotoa sanomatta mitään. Oli erittäin suuri riski hiipiä naapuriin, jossa on vielä hyvin valaistu piha ja suora näköyhteys meidän olohuoneesta. Kivi vierähtää kuitenkin sydämeltä, sillä sälekaihtimet on onneksi laitettu kiinni Antonin talon puoleiselta seinältä, joten hyvällä tuurilla kukaan ei nähnyt äskeistä. Toisaalta se ei kyllä haittaisikaan.

Ei enää.

"Vai pitääks sun lähtee himaa?" Anton kysyy ja silittää poskeani. Varpaissani kihelmöi.

"Voin mä tulla. Vähäks aikaa."

Anton hymyilee ilahtuneena ja avaa minulle oven. Jo kolmatta kertaa astun Antonin eteiseen ja koti on taas astetta siistimpi. Potkaisen kumpparit jalasta hieman häpeillen ja Anton naurahtaa.

"Noi oli kyl piste iin päälle."

"Haista paska, noi on kuule tosi mukavat."

"Venaa tässä", Anton sanoo ja lähtee kodinhoitohuoneeseen. Kuulen, kun Anton avaa takaoven ja terassilta kuuluu pientä kolinaa ja kiroilua.

"Onko kaikki hyvin?" huhuilen kodinhoitohuoneen suuntaan.

"Älä tuu viel", Anton huutaa paniikissa takaisin ja minä hymyilen niin, että poskiin alkaa sattua. Muutaman minuutin kuluttua Anton tulee takaisin eteiseen. "Nonii beib, laita silmät kiinni", Anton sanoo ja tarttuu minua kädestä. Teen työtä käskettyä, Anton johdattaa mut oletettavasti kodinhoitohuoneen suuntaan ja siitä varovasti kynnyksen yli terassille.

"Onks tää se hetki ku hyökkäät mun kimppuun ja murhaat mut?" sanon saman lauseen, minkä Anton tekstasi minulle silloin rannalla. Anton nauraa.

"Joo just se", hän sanoo. "Voit avaa silmät."

Suuni loksahtaa auki enkä meinaa uskoa silmiäni. Lasitetun terassin nurkkaan on ilmestynyt maailman mukavimman näköinen syvä sohva, jota ei ollut siinä viimeksi. Sohvan päällä on paljon erikokoisia tyynyjä, vaaleansinisiä ja harmaita, sekä paljon lämpimän näköisiä vilttejä. Terassin kattoon sohvan yläpuolelle on asennettu kauniit tunnelmavalot ja Anton on sytyttänyt terassin tasoille useita kynttilöitä.

Anton hymyilee ylpeänä. "Muy romántico", Anton sanoo espanjaksi ja koko kroppani meinaa sulaa siihen paikkaan. Sen Antonin saksan ääntämisen jälkeen olin varma, että saksa on minun rakkauden kieli, mutta nyt en ole enää yhtään varma. Espanja 1 - saksa 0. Hyppään sohvan perukoille ja kietoudun ihanaan jättineuloksesta tehtyyn vilttiin. Anton istahtaa sohvan reunalle.

"No, Mr. Gonzales, mikä on sun tausta?" kysyn. "Tai siis onks sulla espanjalaisia sukujuuria tai jotain?"

"Faijan mutsi oli Espanjast", Anton sanoo hiljaa. Muistan hämärästi Antonin maininneen mummostaan, joka kuoli ihan vähän aikaa sitten. Poskiani alkaa kuumottaa, kun vahingossa toin asian esille, joten yritän pitää keskustelun keveänä.

"Puhu mulle espanjaa."

"Puhuin jo."

"Puhu lisää", kurkkaan viltin takaa ja yritän näyttää söpöltä. "Pliis?"

"Por qué, princesa?" Anton sanoo, nostaa kättään teatraalisesti ja hymyilee pitkästä aikaa niin että hampaat näkyvät. Sydämeni jättää lyönnin välistä. Ehkä kaksikin. Sekä Antonin hunajaisen pehmeän espanjan lausumisen - mutta myös hänen hymyn takia. Kolmas lyönti jää välistä, kun Anton kapuaa viereeni sohvalle. Hän katsoo minua hymyillen, hivuttaa kätensä poskelleni ja kääntää kasvojani häntä kohti.

"Oot ihan vitun söpö", Anton sanoo. "Noi sun silmät. Mä en vittu kestä niitä."

Hymyilen ja kiedon käteni Antonin ympärille. "Koita nyt kestää."