kiss my sins away

part 68 : se ilme

"En mä niin sanonu."

"Luin rivien välist", Anton hymyilee. "Tuu tänne, söpis."

Anton vetää minut halaukseen ja tunnen, kuinka kaikki ensimmäiseen työpäivään liittyvä jännitys katoaa noiden turvallisten käsien sisällä. "Anna anteeks, ku menin sanoo sen. Mä hyvitän sen viel."

"No ihan varmasti hyvitätki."

Anton hymyilee ja painaa suukon otsalleni. "Onneks sä tulit mukaan."

Nyökkään vastaukseksi ja rutistan vielä kerran häntä, ennen kun meidän pitää palata maan pinnalle ja käyttäytyä kuin normaalit työkaverit. Se tulee olemaan todella vaikeaa.

"No niin, ootte saanu kamat päälle, yes! Anton on ollu raksalla nii monta kertaa, et voit mennä tonne vähä muilta kyselee mis hommis voit tänää jeesata. Sä oot sellanen monitoimimies et löydät kyl tekemistä. Työniloa!"

Anton kiristelee leukaperiään ja vääntää tekohymyn kasvoilleen, ennen kun häipyy ovesta ulos työmaalle. Jään yksin.

"Mä tiedän miten paljon sä haluisit mennä ton hulttion matkaan, mut säännöt on sääntöjä", Mauri sanoo minulle, kun katson Antonin perään.

"Enköhän mä selvii", virnistän vastaukseksi. Ehkä tekee ihan hyvää olla välillä erossa. Ehkä. "Mitä mä nyt teen?"

"Ota toinen kuppi kahvia, sun työpari on tapansa mukaan vähän myöhässä", Mauri huokaa otsaltaan hikeä pyyhkien. "Se perehdyttää sut, ku mul on niin kiire palaveriin."

"Aijaa, okei", katson kummissani, kun hän taas katoaa huoneeseensa. Olisipa työparini jokin samanikäinen tyttö, joka olisi ihan yhtä uivelo kun minäkin. Minä en ole kuitenkaan tunnettu hyvästä tuuristani, joten ihan varmasti se on jokin elämäänsä kyllästynyt vanha nainen. Tai vanha mies.

Taukotilassa on myös kahvinkeitin, joten keitän siihen pannullisen kahvia. En tiedä onko tänne tulossa ketään vähään aikaan kahville, mutta teen sen joka tapauksessa hyvän tahdon eleenä. Selaan instagramia odotellessani kahvin tippumista. Henna on lisännyt itsestään kuvan Balilta, jonne hän on lähtenyt kesäksi hankkimaan täydellistä rusketusta, jota voi esitellä syksyllä koulussa. Ja paneskelemaan surffipoikia, joilla voi leuhkia syksyllä koulussa. Niin kliseistä. Seuraava kuva on Sirun lisäämä kuva Mariuksesta auton ratissa, kun hän pitää Sirun kädestä kiinni ja pussaa hänen kämmenselkäänsä. Sydämeni täyttyy lämmöstä. He ovat ilmeisesti saaneet riidat sovittua. Kommentoin siihen "couple goals" ja tuplaklikkaan siihen tykkäyksen. Seuraava kuva on Mintun lisäämä, ja minua alkaa saman tien ärsyttää. Tunnistan, että kuva on otettu Rauhanyhdistyksen pihalta luultavasti sunnuntain seuroista, jossa on hän ja muita lestadiolaisia. Kuvassa on myös Otto lipevän virneen saattelemana. Tuota porukkaa minulla ei ole kyllä yhtään ikävä. Seuraava kuva on Linnean lisäämä kuva hänen ja veljeni uuden kodin olohuoneesta. Kämppä näyttää ihanalta, mutta en uskalla kommentoida siihen mitään. Pelkään, että Linnea ajattelee minusta samalla tavalla kuin vanhempani, onhan hän ihan täydellinen uskovainen. Meinaan alkaa itkeä, kun huomaan kuvassa Samuelin tavaroita ja sen pahasen treenikassin, joka aina haisi hänen huoneen (joka oli myös minun huoneeni) nurkassa. Nyt kaipaan jopa sitäkin. En nyt kestä ajatella perhettäni, joten scrollaan seuraavaan kuvaan. Se on Oonan lisäämä kuva, jossa hän istuu leveä hymy kasvoilla pihakeinussa puputohvelit jalassa ja kuvatekstinä pupu-emoji. Kommentoin siihen lilan sydämen. Minulla on ikävä Oonaa.

Oonan hymystä tulee hyvä mieli, joten lopetan instagramin selaamisen siihen. Kaadan pahvimukiin kahvia ja nappaan jääkaapista maidon, johon on liimattu maalarinteippi, johon on kirjoitettu mustalla tussilla KAIKKIEN KAHVIMAITO. Se ei ole iKaffen kauramaitoa, mutta se menee. Minunhan piti kokeilla erilaisia kahveja tänä kesänä, joten tämä surullinen pahvimukista juotu raksakahvi saa nyt olla yksi niistä elämyksistä.