kiss my sins away

part 66 : me eletään nyt

"Voi ei", Anton naurahtaa myötätuntoisena. "Oisit sanonu."

"Hiljaa."

"Raasu."

Näytän Antonille keskisormea. Tuulenvire tuntuu hiuksissani voimakkaana ja tiedän, että olemme nyt ihan varmasti korkeimmalla kohdalla. Yhtäkkiä laite pysähtyy, ja kadun sillä samalla sekunnilla, että lähdin tähän typerään laitteeseen. Alan panikoida. "Mitä tapahtu? Miks tää pysähty?"

"Se kuuluu tähän hommaan", Anton nauraa. "Ei mitään hätää."

"Ootko varma?"

"Joo joo, don't worry.", Anton sanoo. "Kohta palomiehet tulee ja sun pitää hypätä sellaselle ilmapatjalle."

"Älääääääää", vaikeroin paniikissa ja yritän saada sykkeeni tasaantumaan. Käsittämätöntä, että kaikki nopeat laitteet menee kuin vettä vain, mutta tällainen hitaasti mateleva ja keinuva koppero saa minut ihan sekaisin.

"Kelaa jotain hyviä asioita", Anton sanoo ja yrittää tarttua kädestäni, jota puristan rystyset valkoisina puomia vasten. Koppi keinahtaa taas.

"Älä liikuta!"

"Kelaa sitä, ku pussattiin ekan kerran siel pukukopis."

"En mä pysty nyt ajattelee sitä."

"Autan sua", Anton sanoo."Se meni jotenkin näin."

Tunnen Antonin käden liukuvan niskaani, kun hän vetää huuleni hänen omilleen. Hän suutelee minua yhtä pehmeän intohimoisesti, kuin toukokuussa rannalla pukukopissa ja se saa minut unohtamaan kaiken pelon ja jännityksen. Koko päivän kestänyt onnellisuus huipentuu tähän hetkeen, kun suutelen yläilmoissa poikaystävääni, jonka huulet maistuvat hattaralta ja hilejuomalta. Maailmanpyörä lähtee liikkeelle ja Anton on irroittamassa otettaan, mutta vetäisen hänet heti takaisin ja se saa Antonin naurahtamaan suloisesti. En aio katsoa alas. Aion nyt mennä nämä kaikki kierrokset suudellen poikaystävääni, joka vei minut tähän hulluun laitteeseen. Se sopii Antonille, sillä hänen suudelmansa muuttuu kokoajan entistä kiihkeämmäksi.

"Tosi kiva hei lähtee täält bonerin kaa", Anton naurahtaa suutani vasten. "Mä tiiän et oon vastustamaton, mut kato nyt tätä maisemaa."

Uskaltaudun kurkistamaan toisella silmällä. Maisema todella on uskomaton. Anton silittelee kämmenselkääni paalun ympärillä ja uskallan hellittää otetta hieman ja avaan toisenkin silmäni. Antonin selän takaa paistava ilta-aurinko ja hänen hymyilevät silmänsä sulattaa sydämeni ja lakkaan jännittämästä. Kerkeän nauttia siitä muutaman sekunnin, kun olemme taas alhaalla, ja tällä kertaa kierros oli viimeinen. Vaikka suudelma oli täydellinen, niin silti huokaan helpotuksesta, kun pääsen kopista ulos.

"Hyvä tyttö", Anton virnuilee ja taputtaa päätäni. "Mennää ettii sun systeris ja se toinen jänishousu."

"Fuck you."

"Oh please do", Anton virnistää. Voi luoja.

Löydämme Sirun ja Mariuksen Linnanmäen edestä tupakalta. Marius on selvinnyt hengissä koko päivän kestäneestä hurvittelusta.

"Saat kyllä tarjota mulle röökin", sanon Mariukselle.

"Ai siitä hyvästä et sain melkee miljoona sydänkohtausta sun synttäreiden takii?"

"Jep. Koit uusia tunteita mun ansiosta."

"Vitun hyviä tunteita, thanks", Marius nauraa, mutta ojentaa askia minua kohti. "Mut saat sä, synttäreiden kunniaks."

Sytytän tupakan ja sen savu täyttää keuhkoni ja aiheuttaa ihanan euforisen tunteen. Edellisestä tupakasta onkin jo aikaa melkein viikko, kun täällä ei ole ketään kuka hakisi sitä meille.