kiss my sins away

part 59 : fifty shades of E

"Ois ainaki paikka mihin mennä", huokaan. "Me luultiin eka et kaikki on hyvin, äiti jopa halas meitä. Mun siskolla on siis kans poikaystävä, kenestä porukat ei tykkää ja se paljasti samalla oman jutun. Sit mentiin ilosina meille koko porukka ja isä vaan käski meidän häipyä."

En olisi uskonut, että pystyn vielä puhumaan aiheesta, mutta sanat tulee suustani yllättävän helposti. Evelle on näköjään helppo puhua, kun en tunne häntä ollenkaan. "Voi vitun vanhemmat ja niiden vanhoilliset ajatusmaailmat. Mua niin vituttaa. Ei pitäs olla kenenkään ongelma kenestä tykkää. Varsinkaan omien vanhempien. Ei mee mun kaaliin", Eve sanoo ja päästää raskaan huokauksen ilmoille.

"Niiden pitäs olla onnellisia et niiden lapset on löytäny rakkauden."

"No nii", Eve komppaa. "Tai no mä nyt varmaan kusin ihan ite ton Elisan ja mun jutun."

"Joo kuulin siitä Daenerys-jutusta", sanon ja yritän pitää pokkaa, mutta lopulta Evekin purskahtaa nauruun, hautaa kasvot käsiinsä ja rojahtaa maahan selälleen.

"Ei vittu oon idiootti, se oli niin tyhmä juttu. Oon niin mustasukkanen. En kestä yhtään jos se kehuu jotain toista", Eve mutisee käsiensä takaa. "Mulla on ongelma."

Rojahdan hänen viereen nurmikolle. "Kaikissa meissä on omat vikamme."

"Mikä sun vika on? Musta tuntuu et sussa ei oo mitään vikaa. Sen takia olin sillon niin nihkee ku tulit Elisan kaa käsi kädessä sinne kellariin. Ja sit olit niin cool kaikkien sun truth or dare -vastausten kans. Aattelin heti et en voi kilpailla tollasen kans."

Käännän katseeni Eveen. "Mä oon hetero. Muuta vikaa mussa ei taida olla."

Eve purskahtaa nauruun. "Oisimpa mäki. Ois nii paljo helpompaa."

"No ei se oo aina helppoa meillä heteroillakaan", huokaan katse taivaalle päin. Sinne on ilmestynyt muutama harsoileva pilvi. Normaalisti yrittäisin saada niistä kuvioita aikaiseksi, mutta nyt känniset silmäni näkevät ne vain epämääräisinä hattaranpaloina. Hattarasta tulee mieleen Oona ja muut kaverimme ja huolissaan oleva Anton. Poden huonoa omaatuntoa, että hävisin vain sanomatta mitään. "Haluutsä käydä moikkaa noita muita?"

Eve päästää epämääräisen häpeilevän murahduksen ja sopertaa jotain emmäkehtaamuahävettääniinpaljon-tyylistä ja hautaa kasvot käsiinsä samalla nauraen. Alan kikattaa.

"Oot hei paljo paremman näkönen ku se Daenerys", yritän lohduttaa, mutta sanahirviö Daenerys tulee humalaisesta suustani jotenkin niin epämääräisenä mössönä, että naurumme vain yltyy. Unohdan hetkeksi omat murheeni, kun kikattelen ympärikännissä nurmikolla polkkatukkaisen lesbon kanssa.

"Ai mä en saa sanoo Emilia Clarkee kuumaks mut sä saat kikatella täälä Niemiharjun söpöimmän heteromimmin kans?" kuulemme tutun äänen jostain päidemme takaa. Väännän niskaani takakenoon ja näen heidän kävelevän meitä kohti. Elisa, Anton, Oona, Jesse ja Ville. Janne on näköjään lähtenyt jo pois, tai ei ainakaan ole tulossa tänne. Eve nousee istumaan ja katsoo häpeissään maahan. Häntä ihan selvästi kaduttaa heidän riitansa ja minua alkaa käydä sääliksi. Onneksi oma draamani ei ole täällä.

"Alan olla oikeesti huolissaan et sä oot muijiin päin", Anton kohottaa kulmiaan virnuillen. "Sä häviit aina lesbojen luo ku silmä välttää."

"Joopajoo", tuhahdan ja nousen myös istumaan.

Eve katsoo varovasti Elisan suuntaan.

"Saat anteeks", Elisa sanoo ilman, että Even tarvitsi edes pyytää. Hän istuu Even selän taakse, jalat hänen ympärillään ja vetää hänet halaukseen. Even kasvoille leviää helpottunut hymy, jonka jälkeen hän kuiskaa paljon onnea Elisan korvaan, ja sitten he suutelevat. Meinaan sulaa. Toivottavasti heistä tulee vielä pari, he näyttävät niin ihanilta yhdessä.

Katson Antonia huulet mutrussa ja yritän näyttää mahdollisimman viattomalta. "Saanks mäki anteeks ku karkasin?"

"Kunnon Tuhkimo-temppu, jätit vaa pelkät korkkarit tonne johtolangaks", Anton sanoo hymyillen. "Mut saat anteeks."

"Jeeeee", hymyilen ja taputan nurmikkoa vieressäni kutsuvasti. Anton istuu viereeni ja vetää minut kainaloonsa. Hän on ottanut puvun takkinsa pois ja avannut pari ylintä nappia. Voi luoja, hän näyttää niin hyvältä. Vaikka aiempi sliipattu versio oli erittäin seksikäs, niin tykkään enemmän tästä rennosta lookista. Hänen hiuksensa on myös kesäillan kosteudesta pörrööntyneet.

"Vitun pariskunnat", Jesse huokaa. "Oona, eiköhän lähetä panee?"

Oona alkaa kikattaa. "Ai sun kans vai?"

"No kenenkäs muun?" Jesse kysyy ääni sammaltaen. "Anton on varattu, Jannee sä et huoli ja Villen kaa sä oot jo ollu."

"Mitä? Oona ja Ville?" kysyn ja katson vuorotellen molempia. Ville makoilee rennosti käsivarsiinsa nojaten toinen jalka koukussa ja nyökkää. Oona sen sijaan laittaa kätensä puuskaan ja hänen otsansa rypistyy.

"Hetken hairahdus", Oona tuhahtaa.

"Tykkäsit kuitenki", Ville virnistää Oonalle.

"Mitä vittuu millon tää on tapahtunu?" Anton kysyy ihan yhtä epäuskoisen näköisenä.

"Oli synkkä ja myrskyinen yö", Ville alkaa selittää. "Teki mieli pillua ja toi anto."

"Haista paska", Oona tuhahtaa, mutta hymyilee kuitenkin.

En ollut edes ajatellut, että muillakin tässä porukassa saattaa olla historiaa toistensa kanssa. Jos nyt oikein muistan, niin pikkulauantaibileiden truth or dare:ssa kysyin juurikin Villeltä, kenen kanssa hän harrastaisi kolmen kimppaa, johon hän vastasi minun ja Oonan kanssa. Ehkä kuitenkin pelkän Oonan kanssa? En ole ennen ajatellutkaan, että he kaksi sopisivat aika hyvin yhteen. Ville päästä varpaisiin mustissa ja Oona pastellinvärisissä villapaidoissa. Vastakohdathan täydentää toisiaan.

"Rakkaudestahan se hevonenki potkii", heitän ja Oona näyttää minulle kieltä. Ville katselee lammelle ja yrittää pidätellä naurua. Hän on tyylilleen uskollinen ja hänellä on puvun paidan kanssa yhdistettynä mustat pillifarkut.

"Haluutko sä jäädä tänne yöks?" Elisa kysyy minulta.

"En suosittele", Ville sanoo sillä sekunnilla. "Nyt ku Eve on täällä nii ens yönä ei nuku kukaan."

"Fifty shades of E", Oona hihittää ja Eve luo häneen murhaavan katseen. Purskahdamme kaikki nauruun, mutta Elisa vain vetää Even suudelmaan ja näyttää meille muille keskisormea.

"Mä taidan mennä tän urpon luo yöks", sanon ja hymyilen Antonille. Hän vastaa hymyyn lämpimästi ja ujuttaa hitaasti sormensa sormieni lomaan. Kätemme lukittautuvat yhteen täydellisesti, niin kuin viimeinen pala tuhannen palan palapelissä. Sydämeni täyttyy lämmöstä.

"Ikävä sua", Anton kuiskaa korvaani.

"Tässähän mä oon."

"On silti."