kiss my sins away

part 44 : marius

Vedän henkeä ja lähden pyöräilemään keskustaan.

***

Seison tiiliseinäisen kerrostalon ulko-oven takana ja tiirailen oven lasista asukkaiden asuntonumeroja ja sukunimiä. Peltokorpi, asunto 8. Näppäilen numeron ovipuhelimeen ja joudun odottamaan aika kauan, että oven lukko kilahtaa auki. Rappukäytävässä haisee ummehtunut vanha talo ja hissi näyttää siltä, että se jää jumiin hetkellä millä hyvänsä, joten kapuan portaita kolmanteen kerrokseen. Löydän oikean asunnon oven ja soitan ovikelloa.

Kahdesti.

"Vau mikä look!" Siru hihkaisee ja hyppää kaulaani. Sirun hiukset on ihan pörrössä ja hänellä on yllään jättikokoinen Iron Maiden -paita ja aivan liian suuret villasukat. Mieleeni tulee saman tien Antonin Metallican paita ja hymyilen. Bändipaidat on ilmeisesti Kantolan siskoksille jonkin sortin voiman lähteitä. "Tuu sisään."

Astun pieneen yksiön eteiseen. Eteisen lattia on täynnä postiluukusta tipahtaneita mainoksia ja paljon erilaisia maihareita. Ja Sirun pikkuruiset 36 kokoa olevat vaaleansiniset tennarit. Näky on jotenkin hellyyttävä. Kämpässä tuoksuu tuore kahvi ja olohuoneen seinällä on jättimäinen Iron Maidenin seinävaate. Marius on ilmeisesti tutustunut Jean Sibeliuksen sijasta metallimusiikkiin. Näen Mariuksen paljaan selän parvekkeella nojaamassa kaiteeseen ja hänen päänsä takaa tulee savupilviä. Siru ohjaa minut keittiöön.

"Kahvia?" Siru kysyy ja nyökkään. Siru nappaa kaapeista kolme kahvikuppia, lusikat ja keksipaketin niin sulavasti, että huomaa heti hänen viettäneen täällä paljon aikaansa. Istun pienen pyöreän pöydän ääreen ja nappaan Jaffakeksin suuhuni.

"Jännittääkö jo bileet?" Siru kysyy ja kaataa kahvia kuppeihin. Nyökkään.

"Älä yhtään jännitä, oot ihan pommi niinku aina", Siru sanoo ja kiertää katsettaan asuvalinnassani. "Ja huippua et uskalsit vihdoin käyttää tota lakkia."

Parvekkeen ovi avautuu ja Marius astuu sisään. Hänellä on päällään risaiset farkut ja no, ei mitään muuta, mutta hän vetää hupparin nopeasti päälleen. Viimeksi kun näin hänet paremmin kuin auton lasin läpi varmaan vuosi sitten, hän näytti ihan erilaiselta. Nyt hänen kiharat hiuksensa on kasvaneet olkapäille asti, ne on huolettomasti sotkussa ja hän on ottanut niihin raitoja. Hänen silmänsä on väsyneen näköiset, mutta kirkastuu heti kun hän huomaa minut.

"Saara! Pitkästä aikaa!" hän huudahtaa yllättävän iloisesti.

"Marius! Pitkästä aikaa!" matkin hänen ääntään ja alamme kaikki nauraa.

"Aina yhtä vittuileva", Marius virnistää ja vetää Sirun kainaloonsa. En kestä. He näyttävät niin onnellisilta että meinaan pakahtua ylpeydestä. Tämä ei ole yhtään niin huono juttu kuin ajattelin. Siru hymyilee posket hehkuen ja Marius yhtälailla.

"Vai on Kantolan Saara alkanu dokaamaan", Marius virnuilee ja istahtaa minua vastapäätä. Hän ojentaa minulle Alkon muovikassin. "Ostin sulle kuule ihan kuohuviiniä. Se vaaleenpunanen on sulle."

Kassin pohjalla on kaksi pulloa. Toinen pullo on kaunis, heleän vaaleanpunainen ja sen pinta on rosoista kristallia, ja se näyttää yllättävän arvokkaalta. "Mä maksan tän sulle."

"Pyh no ei tarvi", Marius heilauttaa kättään. "Se on kiitoksena siitä et meidän juttu on sulle ihan okei."

Marius katsoo Sirua hymyillen ja Siru istahtaa hänen syliinsä. Siru antaa pusun Mariuksen poskelle ja pyörittelee toisella kädellään Mariuksen niskahiuksia. En kestä.

"Dokaako Minttukin?" Marius kysyy yllättäen. Minttu ei ole puhunut veljestään moneen kuukauteen ja olen epäillyt heidän välien menneen kokonaan, mutta en ole uskaltanut ottaa asiaa ikinä puheeksi.

Pudistan päätäni. "Ei se tiedä mistään vieläkään", vastaan apeana.

Tuntuu niin oudolta puhua Mariuksen kanssa Mintusta.

"Tervetuloa kerhoon", Marius kohottaa kahvikuppiaan ilmaan ja virnuilee. "Mitkä bileet ne on mihin oot menossa?"

"Jotku pikkulauantaibileet."

"Saara on jo ihan rappiolla ku juo jo keskellä viikkoo", Siru sanoo hymyillen.

"Just hyvä", Marius nauraa. "Oot kuulemma ihan lääpälläs siihen etelän jätkään."

Laitan käteni puuskaan ja katson Sirua kulmat koholla. Tottakai Siru kertoi hänelle. Siru vilkuilee muka tietämättömänä ympärilleen. "Älä yhtään kato tollee, sä tiiät et nää säännöt ei päde poikaystäviin."

"Just joo." Purskahdan nauruun ja katson Mariusta. "Mitä kaikkee muuta sä tiiät?"

"En mitää muuta", Marius sanoo ja alkaa hyräillä. "The cold never bothered me anyway."

Tunnistan kappaleen Frozenin tunnuslaulusta, eli Marius siis tietää ihan kaiken sairaspesästä lähtien. Katson Sirua murhaavasti ja hän vain kikattaa.

"Älä tapa mua", Siru painaa päänsä Mariuksen päätä vasten ja puristaa häntä poskista niin että Mariuksen huulet menee törrölle. "Ihan ku tällä hylkiöllä edes ois ketää kelle kertoa."

Marius nyökkää. Se on kyllä ihan totta.

"Me shipataan sua ja Antonia ihan täysillä. Näin sen yks päivä tossa S-Marketissa ja sehän on ihan vitun komee äijä", Marius virnuilee. En voi väittää vastaan. "Meinasitko vetää ihan hirveet perskännit?"

"Todellaki."

"Haluatko sä alotella jo täällä?"

"Onko se ihan ok?"

"Tietenki", Marius sanoo ja kääntää katseensa Siruun. "Haeppa meille kaikille skumppalasit, kaunis hovineito."

Siru kipittää kasvot onnesta hehkuen kaapille hakemaan kolme lasia, Marius poksauttaa pullon sulavasti auki ja kaataa meille kaikille lasit täyteen kuohuvaa.

"Milles me kilistetään?" Marius kysyy.

"Saaralle", Siru hymyilee. "Maailman parhaimmalle siskolle."