kiss my sins away

part 42 : tästä ei seuraa mitään hyvää

"Ville ja Milja, behaviorismi. Eerika ja Matti, fenomenologinen psykologia. Tero ja Minttu, kognitiivinen psykologia", opettaja luettelee. Minttu henkäisee.

"Tero? Ei oo todellista", Minttu tuhahtaa ja minulla on vaikeuksia pitää pokkaa. Tero on hieman reppana, sellainen pitkänaamainen silmälasipäinen nörttipoika. Hänen suunsa on 24/7 täydellisen suora vaakaviiva ja silmät kuin pienet napit, jotka vain pienenevät entisestään hänen ultimaattisen voimakkaista miinus-silmälaseista. Hän istuu aina luokassa ensimmäisenä ja lähtee viimeisenä. "Ainakaan sun ei tarvi tehä sitä tehtävää ollenkaan, ku se on varmaan tehny sen jo mielessään", kuiskaan takaisin. Minttu tirskahtaa.

Onneksi huumorimme on sentään vielä tallella, joten rentoudun hieman. Ehkä meidän ystävyytemme ei olekaan vielä lopullisesti kuopattu.

"..Jesse ja Saara, humanistinen psykologia", opettaja sanoo ja katsoo lasiensa takaa ensin minua ja sitten takariviin, missä Jesse istuu. Vilkaisen Jesseen päin ja hän hymyilee leveästi ja näyttää peukkua. Minttu katsoo kulmat kurtussa.

"Just joo. Ihan epistä", Minttu tuhahtaa ja laittaa kätensä puuskaan. "Millon teistäki on tullu noin hyvät kaverit?"

"Hiljaa", opettaja sihahtaa meidän suuntaan. Kohautan vain olkiani vastaukseksi. Okei, Minttu on ihan selvästi katkera. Muistan, kuinka hän oli jo kirjastossa vittuuntunut siitä, että Jesse ilmoitti opettajalle minun lähteneen kotiin. Tunnen luissani, että tästä ryhmätyöstä ei seuraa mitään hyvää.

Opettaja luettelee viimeiset parit ja ryhmätyön aiheet. "Ryhmätyön pitää olla valmis perjantain tunnille. Voitte mennä nyt kirjastoon, käytävälle tai atk-luokkaan työstämään materiaalia", opettaja sanoo ja istahtaa työpöytänsä ääreen pitkän huokauksen saattelemana. Hän on ainakin loman tarpeessa. Tero tulee meitä kohti ja katsoo Minttua ilmeettömänä. "Kirjastoon?" Minttu huokaa ja Tero nyökkää kuin robotti. Meinaan revetä nauruun. Minttu tökkää minua olkapäähän ja lähtee niin väkinäisen tekohymyn kera Tero kintereillään luokasta pois ettei se kyllä mene Terolle läpi. Tero-parka.

"Humanistinen psykologia in my ass", Jesse tulee luokseni virne naamallaan. "Onneks oot mun pari."

"Ai ku teen tän kuitenki kokonaan yksin?"

"Ei vaan ku oot nii kiva tyttö ja toooosi fiksu. Mieti ku oisin joutunu tyyliin Miljan pariks, voi Ville-parkaa", Jesse nauraa. "Mennääks hei tohon käytävälle tekee?"

Nyökkään. Minulla todella kävi hyvä tuuri. Pahimmassa tapauksessa olisin joutunut Eerikan, Miljan tai Marikan pariksi. Nappaan reppuni lattialta ja istahdamme käytävän sohvalle. Levitämme kirjat pöydälle ja Jesse kaivaa repustaan iPadin ja alkaa etsimään tietoa netistä.

"Humanistinen psykologia hyväksyy Freudin teorian, jossa maailma koostuu tietoisista ja tiedostamattomista kokemuksista", Jesse lukee netistä. "Ei vittu mitä paskaa. En mä ymmärrä tästä mitää."

"Musta tää on mielenkiintosta. Eikö tää oo se missä ihmistä katotaan kokonaisuutena et just jotain henkisiä sairauksia voitas diagnosoida?"

"No en minä tiiä", Jesse nauraa. "Sä oot ainaki selvästi tehny psykan läksyt."

"Onneks toinen meistä on", virnistän.

"Asiasta toiseen", Jesse madaltaa ääntään. "Saitsä kerrottuu Antonille?"

Vatsanpohjassa pyörähtää aina, kun joku mainitsee Antonin nimen. Nyökkään ja puna leviää samantien kasvoilleni. En ole edelleenkään toipunut äskeisestä intohimoisesta kohtaamisestamme.

"Ei vittu mahtavaa", Jesse huudahtaa ja läppäisee minua käsivarteen. "No? Miten se meni?"

Ai mitenkö? Päätyi siihen, että menetin neitsyyteni. Tekisi mieli halata Jesseä kiitokseksi siitä, mutta en kuitenkaan tee niin. Sen asian aion pitää visusti omana tietonani. Katson ympärilleni, ettei kukaan vain ole lähistöllä kuulemassa. "Just niinku sä sanoit, ei se ajatellu sitä mitenkään pahasti."