kiss my sins away

part 39 : haluun sua

"Eiks sulle tuu kuuma tos hupparis?" Anton luki ajatukseni ja naurahdan.

"Oon ihan hiestä märkä."

"Käy hakee mun kaapist jotai pienempää vaatetta", Anton sanoo ja hymyilee. "Tai voit sä ottaa ton hupparis poiskin." Anton katsoo minua edelleen aurinkolasiensa alta ja näyttää niin hyvältä että meinaan pökertyä. Vai että pienempää vaatetta. Jos Antonin äiti ei olisi tällä hetkellä kotona, ehkä voisin ollakin vain rintsikoilla. Vaikka Jutta olikin todella rento äiti, ihan niin rohkea en ole. Ja haluan tehdä häneen parhaan mahdollisen vaikutuksen, enkä usko että se onnistuu pelkät rintsikat päälläni.

"Älä unta näe", virnuilen Antonin suuntaan. "Käyn hakee."

Anton tuhahtaa ja lähden terassilta kohti Antonin huonetta, jossa olen ollut kerran aiemminkin. Silloin tosin oli hieman eri fiilis, sillä vain nukuin hänen sängyssään sen kummemmin ympärilleni katsomatta, tällä kertaa katseeni harhailee huoneen jokaikiseen yksityiskohtaan. Huone on yksinkertaisen tyylikkäästi sisustettu, sängyllä on vaaleanharmaameleeratut pussilakanat, se on pedattu siististi ja sängyn takana on harmaanruskeaa rosoista puuta oleva sängynpääty. Sängyn vieressä on työpöytä, jossa on (yllätys yllätys) iMac sekä vino pino koulukirjoja. Työpöydän yläpuolella tunnistan Nils Strinningin suunnitteleman design -hyllyn, jonka päällä on siistissä rivissä nahkakantiset Lord of the rings -kirjat (ties kuinka paljon ne on maksaneet), arvokkaan näköinen kiiltävä musta herätyskello sekä vielä arvokkaamman näköinen vintage-kamera mustilla yksityiskohdilla. Kaikki on niin hienoa ja tyylikästä, mutta huomioni kiinnittyy kameran takana olevaan mustissa kehyksissä olevaan vanhaan valokuvaan.

Otan kuvan varovasti hyllyltä ja katson tarkemmin. Siinä on Anton ja joku vanha tummahiuksinen nainen. Antonin äiti se ei ole, joten oletan sen olevan hänen mummonsa. Molemmat ovat kuvassa todella onnellisen näköisiä ja pikku-Anton saa vatsanpohjani läikähtämään — Anton on ollut yksinoikeudella maailman söpöin lapsi. Hänen kasvoillaan on ihan sama ilme kuin silloin, kun hän nauraa niin että hampaat näkyvät ja silmät säihkyvät, kun ne menee hieman sirriin. Hänellä on lapseksi todella pörröiset ja paksut hiukset, päällään joku iso pelipaita ja käsissään hän pitää voittopokaalia. Antonin mummo on kuvassa iloisen espanjalaisen mummelin näköinen tummine hiuksineen ja paksuine kulmakarvoineen, ja hänen ulkonäössään on hyvin paljon samoja piirteitä kuin Antonissa.

Olisi ollut kiva tavata hänet.

Laitan kuvan varovasti takaisin paikalleen ja avaan seuraavaksi sen mitä tulin tänne tekemään, ja vaatekaapin sisältö saa minut tirskahtamaan. Se näyttää samalta kun omani silloin, kun maailmanluokan vaatekriisi iskee. Hyllyjen alimmat vaatteet on siistissä kasassa, mutta niiden päällä on paitoja epätoivoisessa mytyssä.

Ja vaatteita on paljon. Todella paljon. Yksi paita roikkuu viimeisillä elinvoimillaan vaatemytyn välistä, ja näky on jotenkin niin hellyyttävä, että nappaan juuri sen paidan käteeni — ikään kuin korkeammat voimat olisi valinnut kyseisen paidan minulle.

Paita on isokokoinen, pehmeäksi kulahtanut t-paita, jonka printissä on rikkinäisiä, punaisia CD-levyjä ja pääkallo, niiden yläpuolella lukee Metallica. En ikimaailmassa normaalielämässä pukisi bändipaitaa päälleni, joten nyt todellakin laitan sen. Tänään elän haavemaailmassani, jossa olen ihan tavallinen, metallimusiikkia kuunteleva tyttö. Riisun vihdoin hiestä ihooni liimautuneet leggingsini sekä hupparin ja sujautan paidan päälleni. Paita on niin iso, että se menee minulla puoleen reiteen saakka.

Hymyilyttää.

Kipitän tyytyväisenä takaisin alakertaan, jossa on ihan hiljaista. Astun terassille, johon on ilmestynyt kaksi isoa, tavallista leveämpää aurinkotuolia ja Anton makaa toisessa niistä. Hänellä on toinen jalka koukussa ja kädet päänsä yläpuolella ja melkein lakkaan hengittämästä, kun huomaan että hän on vaihtanut shortsit jalkaansa ja riisunut paitansa. Viimeksi kun näin Antonin ilman paitaa rannalla, oli niin hämärää etten nähnyt sitä kunnolla.

Nyt näen. Nyt totta totisesti näen.

Hänen ruskettunut, timmi kroppa oikein säkenöi auringonpaisteessa ja hän näyttää lihaksikkaammalta kuin viimeksi. Hänen rintalihakset erottuvat selkeästi, ja huomaan purevani huultani kun tuijotan hänen vatsalihaksiaan. Pelkään elintoimintojeni lakkaavan toimimasta, hän näyttää niin hyvältä.

Anton huomaa minut ovenraossa. "Mutsi lähti käymään faijan duunipaikal hoitaa jotai juttuu. Haluuks ottaa aurinkoo?"

Sua mä haluun. Niin paljon. Istahdan Antonin jalkopäähän samalle aurinkotuolille.

"Mä laitoin ihan sua varten ton", Anton osoittaa toista aurinkotuolia ja virnuilee. "Söpö paita by the way."

Anton nuolaisee huuliaan jälleen enkä voi enää vastustaa kiusausta. Kerään kaiken itsevarmuuteni ja hivuttaudun hitaasti Antonia kohti. Hän katsoo minua huultaan purren kasvoillaan odottava puolihymy ja toinen kulma seksikkäästi koholla. Lähestyn häntä hitaasti samalla hivellen hänen vatsalihaksia sormenpäilläni. Siirryn vatsalihaksista rintakehän kohdalle ja näen sen kohoilevan hengityksen tahdissa. Sormeilen pientä kuoppaa, jossa hänen rintalihaksensa loppuu ja hartialihas alkaa. Teen sormillani hidasta polkua kaulaa pitkin ja tuijotan Antonin huulia. Huulia, joita himoitsen enemmän kuin mitään. Anton raottaa suutaan ja tunnen hänen hengityksensä. Anton ei sano mitään, hän näyttää siltä kuin kerrankin antaisi minun tehdä kaiken työn. Nautin siitä tunteesta. Nautin siitä, että kontrolli on kerrankin minulla. Mittailen vielä hetken katseellani hänen kasvojaan, ennen kuin lähestyn kohti hänen houkuttelevia huulia. Viivyttelen vielä pienen hetken parin sentin päässä kuin odottaen lähtölaskentaa, ja tunnen sydämeni hakkaavan rinnassani malttamattomana. Kuulen myös Antonin hengityksen kiivastuvan, joten vihdoin painan huuleni hänen huulilleen. Suudelma maistuu suolaiselta ja niin nautinnolliselta, että koko kroppaani kihelmöi. Ujutan kieleni hitaasti Antonin suuhun, häneltä pääsee seksikäs voihkaus ja hän vetää minut kiinni itseensä. Kielemme leikittelevät toisillaan, se tuntuu niin uskomattoman kiihottavalta. En saa siitä ikinä tarpeekseni. Anton siirtää kätensä molemmin puolin reisilleni ja hivuttaa niitä hitaasti kohti alushousujeni pitsistä reunaa. Värähdän. Siirryn suutelemaan Antonin kaulaa, joka tuoksuu kalliille parfyymille ja näykkään häntä varovasti korvannipukasta. Anton henkäisee ja palaan takaisin hänen huulilleen, jotka ovat kiihkosta kosteat ja niin houkuttelevat, että pulssini kohoaa sietämättömiin lukemiin. Suutelen häntä ahnaammin ja painan kroppaani enemmän häntä vasten. Anton irroittaa huulensa omiltani, virnistää ja nostaa itsensä tuolille istumaan ja vetää minut kunnolla hänen syliinsä. Tunnen oloni hieman kömpelöksi, mutta Antonin sulavat liikkeet rentouttavat oloni samantien. Kontrolli on taas Antonilla. Pidän siitä. Todella paljon. Anton ottaa käsillään kiinni takapuolestani ja nostaa meidät sulavasti ylös aurinkotuolista. Hän kantaa minut terassin sohvalle ja laskee minut hitaasti alas. Hän liukuu sulavasti päälleni ja suutelee minua korvan takaa.

"Vittu mun tekis mieli riisuu toi paita sun päält pois", Anton kuiskaa korvaani.

"Riisu", vastaan huohottaen.

"Älä yllytä", Anton kuiskaa virne kasvoillaan ja hivuttaa kätensä paitani alle.

Olen niin onnellinen. Pääni sisällä yksikään ääni ei yritä enää pysäyttää minua. Yksikään ääni ei kutsu minua syntiseksi huoraksi, kun Anton riisuu paitani hitaasti, avaa rintaliivini ja suutelee rintojani. Yksikään ääni ei yritä hidastaa minua, kun vedän Antonin kasvoja lähemmäksi ja suutelen hänen huuliaan malttamattomana. Yksikään ääni ei huuda kuorossa minun olevan likainen huora, kun Anton kysyy minulta, että olenko ihan varma. Yksikään ääni ei vaikuta päätökseeni, kun nyökkään ja Anton hakee kondomin. Yksikään ääni ei häiritse minua, kun Anton vetää viltin yllemme, pitää toisella kädellä kädestäni kiinni ja toisella silittää poskeani, ja työntyy sitten hitaasti sisääni. Mikään ulkopuolinen tekijä ei häiritse, kun vartalomme liikkuvat toisiaan vasten täydellisessä rytmissä, tai kun voihkin autuaasti Antonin alla ja selkäni taipuu kaarelle. Päässäni pyörii vain selittämättömän voimakkaat tunteet Antonia kohtaan ja se, kuinka paljon haluan häntä. Se tunne on paljon voimakkaampi kuin yksikään niistä paholaisista pääni sisällä. Unohdan olevani lestadiolaistyttö, joka on joutunut koko elämänsä tukahduttamaan nämä halut. Unohdan sen kaiken kun makaan siinä, alastomana, raukeana ja onnellisena Antonin syleilyssä, Metallican paita mytyssä lattialla.

Tunnen oloni normaaliksi.

Vihdoinkin.