kiss my sins away

part 27 : sun vuoro

Vatsanpohjassa alkaa kuplia ihana onnellisuuden tunne. Toivottavasti huominen menisi kivasti, en kyllä rehellisesti sanottuna ole Sirun kanssa kauheasti viettänyt aikaa viime aikoina. Minusta tuntuu kuin Siru olisi tietentahtoen vältellyt minua.

En halua ajatella sitä nyt.

Kuorin perunat nopeasti, paistan vielä jauhelihan ja teen siihen ruskean kastikkeen. Katan pöydän kotona oleville lapsille, itselleni ja äidille.

"Mää aion sielä häissä syyä ainaki sata pullaa", pikkuveljeni Santeri hihkuu jauhelihakastikkeet poskilla.

Hymyilyttää. Perheeni on kaikesta huolimatta aika ihana.

***

Seuraavana Oulu
Nästa Uleåborg
The next stop Oulu

Siru oli aivan yhtä intopiukeana kuin minä, kun kerroin että lähdemme Ouluun. En kyllä tiedä oliko hän vain innoissaan siitä, että sai luvan kanssa lintsata koulusta. Pikkusiskolla on enää kolme viikkoa yläastetta jäljellä ja sitten hänkin tulee lukioon. Siru ei ole mikään maailman innokkain koulussakävijä, joten tällainen ehdotus on hänelle ihan lottovoitto.

"Mihin mennään eka?" kysyn, kun hetkeä myöhemmin astumme junasta ulos. Sää on ihanan lämmin Oulussakin, vaikka se on huomattavasti Niemiharjua pohjoisempana.

"Miten ois pannukakut aamupalaks?" Siru kysyy virne kasvoillaan.

"Luit mun ajatukset!"

On onnea omistaa vuotta nuorempi pikkusisko, vaikka emme olekaan kauhean läheisiä. Sirulla on ollut aina omat juttunsa, Harry Potterit ja parhaat kaverit, joiden luona hän käy nykyään niin paljon ettei häntä kotona kauheasti näy. Se harmittaa ihan oikeasti, tosi paljon.

Oulussa on kaunista toukokuussa. Linnut visertävät kesän merkiksi, aurinko lämmittää ihoa ja kaikki vastaantulevat ihmiset näyttää onnellisilta. Kävelemme Oulun keskustan läpi torille, ja suunnistamme torinrannan viimeiseen punaiseen mökkiin, johon osaisin suunnistaa vaikka silmät sidottuna. Sieltä löytyy nimittäin yksinoikeudella ne maailman parhaat pannukakut. Oikeasti, ei Oulussa voi käydä, jos ei käy pannukakkutalossa. Sen pitäisi olla jokaisen kansalaisen elinehto.

Siru tilaa pannukakun Nutellalla ja keksinmuruilla, ja minä tilaan omani tuoreilla mansikoilla ja kermavaahdolla. Istuudumme yläkerran sivupöytään ikkunan viereen kahvien kanssa odottamaan annoksiamme.

"Ihan hullua et äiti ehotti tällasta", Siru sanoo ja asettuu mukavasti sohvalle. "Näin hyvää ideaa siltä ei oo tullu vuosiin."

"Sanoppa muuta", vastaan hymyillen.

Ihanaa miten innoissaan Siru on. Joku osa minussa pelkäsi, että häntä ärsyttäisi lähteä viettämään shoppailupäivää kanssani. Sirun kaverit tuntuu olevan nykyään perhettä tärkeämpiä, mutta ymmärränhän minä sen. Onhan minullakin Minttu.

"Miten sulla on nyt menny koulussa?" yritän luoda keskustelua pitkäksi venähtäneen hiljaisuuden ylitse.

"No — no, vähän heikosti, pakko myöntää", Siru sanoo ja muuttuu sillä samalla sekunnilla jotenkin oudoksi. Olen jo kysymässä onko kaikki hyvin, kun hän avaakin suunsa uudestaan. "Saanko kysyä sulta yhtä juttua?"