Ole hiljaa ja pidä mua kädestä

Luku 11 - Kipupisteitä

"Meinasitko takas Kuopioon sit kun koulu loppuu?" Joona kysyi kun me oltiin istuttu hetki aloillamme. Se pyöritteli olutpulloa käsissään ja katsahti sitten mua. Mä kohautin olkiani.

"En mä tiiä vielä, ihan auki kaikki", vastasin ja huokasin sitten. "Pitäs vissiin käydä se inttikin."

"Jep", Joona hymähti. "Eipä paljon nappais."

Mä naurahdin hitusen.

"No ei, mä mietin kans sivaria", totesin ja Joona nyökytteli. "Tosin Jarkko, mun isäpuoli, varmaan suuttuis verisesti jos mä en menis armeijaan." Naurahdin uudelleen ja katsahdin Joonaa, joka kohotti kulmiaan.

"No just."

"Se on vähän vanhanaikainen tollasissa jutuissa", kohautin olkiani ja hörppäsin oluttani. Mä en voinut olla miettimättä mitä se sanoisi jos tietäisi Joonasta. Tai mitä äiti sanoisi, se ei ollut myöskään mikään ennakkoluulottomin tyyppi. Mä tiesin, että isälle ja Tainalle olisi ihan okei, tapailisinpa mä sitten tyttöä tai poikaa, ne oli niin rentoja ja vapaamielisiä tyyppejä, ihan eri maata kuin Jarkko ja äiti.

"Tietääks sun porukat tai sun mummi, että sä et oo hetero?" kysymys vaan lipsahti mun huuliltani lähes vahingossa. Katsahdin Joonaa, joka nojaili kyynärpäillä polviinsa. Se pyyhkäisi hiuksiaan, kunnes vilkaisi mua.

"Joo", se lopulta vastasi.

"Onks se ihan okei niille?" kysyin varovasti, koska Joonan isää muistellen mä jotenkin epäilin, että sille olisi okei yhtään mikään.

"Äidille joo, isälle ei – toisaalta aina se on ollu kusipää, joten joten ne homojutut menee siinä sivussa", Joona totesi kohauttaen olkiaan ja mä katselin sitä harmistuneena.

"Mä oon pahoillani", sanoin ja Joona katsahti mua.

"Onneks pystyy välillä asuu mummilla", se sanoi ja nopea hymy häivähti sen huulilla. Mä vastasin sen hymynhäivähdykseen hymyillä. "Mä voisin polttaa röökin", Joona sitten totesi. Mä nyökyttelin ja me paineltiin kuumasta saunasta ulos. Otin kaapista mun molemmat kylpytakkini ja ojensin toisen Joonalle. Sitä jotenkin huvitti, mutta kun mä kysyin asiasta, niin se vaan pyöritti päätään hymyillen. Me paineltiin ulos ja mä muistin vasta sitten miten saakelin kylmä sää keskellä marraskuuta ihan oikeasti oli.

Joskus kahdentoista aikaan mä makoilin vatsallani sängyllä peiton alla, kädet tyynyn alla, poski tyynyä vasten ja katselin Joonaa pöytälampun hämärässä valossa. Se katseli kattoa ja näytti mietteliäältä. Se näytti usein mietteliäältä. Hitto miten paljon mä olisin halunnut päästä sen pään sisään.

"Mennäänks huomenna käymään Jyväskylässä?" kysyin hetken päästä, kun asia muistui mieleen ja Joona kääntyi selältä kyljelleen mua päin. Se tarkasteli mua hetken, kunnes sen huulilla häivähti lähes huomaamaton hymy. Mä kohotin kulmiani.

"Mitä?"

"Mennään vaan", se sanoi ja kohotti kättään pyyhkäisten sormillaan mun silmille pyrkiviä vaaleita kiehkuroitani. Mun hiukset olivat aina hiton raivostuttavasti vielä enemmän kiharat silloin, kun mä olin käynyt suihkussa. Joona siirsi kätensä mun paljaalle selälle ja katseli mua sinisillä silmillään. Sillä oli hiukset hassusti sotkussa suihkun jäljiltä. Se näytti hyvältä, ihan saakelin hyvältä. Melkein säälitti kaikki teinitytöt, jotka olivat salettiin joskus ihastuneet siihen. Mä olin ihan varma, että niitä oli paljon. Joonan homous yllätti mua tavallaan, en mä ollut ajatellut sen tykkäävän vaan pojista. Toisaalta ehkä mun omat mieltymykset yllättivät mua myös.

"Mitä mietit?" kysyin hetken päästä katsellen Joonan kasvoja. Se kuljetti sormiaan mun selällä ja mua kutitti hassusti. Joonan kosketus sai edelleen mun vatsanpohjan kutkuttelemaan, vaikka mä nyt pystyinkin makoilemaan sen kanssa sängyssä pelkissä boksereissa ihan ilman ylimääräistä jännittämistä.