Luku 9 - Kielokuja

19.3K 711 938
                                    

A/N: Huh huh miten paljon oon saanu kommentteja ja voteja, oikeesti KIITOS, rakastan teitä, ootte ihania ❤❤

-----------------

Luku 9 - Kielokuja

Sulo ihan oikeasti tuli herättämään aikaisin aamulla, niin kuin Joona oli varoittanut. Mä säpsähdin unestani siihen kun koiran kylmä nenänpää nuuhki mun kasvojani ja innokkaat tassut kaapivat peittoa mun päältäni.

"Vittu Sulo."

Joonan ääni oli uninen. Mä avasin silmäni ja huomasin labradorin seisovan meidän välissä häntäänsä heilutellen. Huone oli hämärä, eikä aurinko nähtävästi ollut vielä edes noussut. Hieroin silmiäni haukotellen ja katsoin miten koira kävi makuulleen sängylle, puolittain Joonan päälle ja nuoli sen peiton ulkopuolella olevaa kättä. Mun huulille nousi väkisin pieni hymy. Mieleen nousi eilinen ja selkää pitkin kulki hassuja, kutkuttavia väristyksiä. Joona vei kätensä otsalleen ja makasi silmät kiinni, minkä seurauksena huomiotta jäänyt Sulo liikahti sen verran, että pääsi nuolemaan Joonan kasvoja.

"Joo joo", poika mutisi työntäen koiraa kauemmas, kurottautui painamaan vieressään olevan pöytälampun päälle ja nousi sitten unisena istumaan. Mä käännyin kyljelleni sitä päin ja katsoin kun se haroi silmät puoliummessa sotkuisia hiuksiaan. Se näytti ihan tajuttoman hellyttävältä, vaikkei hellyttävä ehkä ollutkaan sana, jolla Joonaa ensimmäisenä alkaisi kuvailla. Toisaalta, enpä mä koskaan ollutkaan aikaisemmin nähnyt sitä heti aamusta, enkä varsinkaan herännyt sen vierestä samasta sängystä, hitsi vie.

Sulo pyörähti ympäri sängyllä ja loikkasi sitten alas jääden odottamaan Joonaa sängyn viereen häntä edelleen heiluen.

"Mä päästän Sulon pihalle", Joona mumisi unisena ja liikahti sitten istumaan sängyn reunalle.

"Juu", mä sanoin hiljaa. Joona painoi hetkeksi pään käsiinsä ja mä katselin sen paljasta selkää. Musta oli niin outoa olla siinä. Ja samalla ihan hiton kutkuttavaa. Mun olisi tehnyt mieli vetää Joona mun viereen ja pussata sitä, mutta pysyttelin sen sijaan peiton alla ja tyydyin vaan katselemaan.

Lopulta Joona nousi ylös, nappasi kirjoituspöydän edessä olevalta tuolilta mustat collegehousut ja kiskoi jalkaansa. Se otti pöydällä olevasta tupakka-askista röökin, jonka nakkasi laiskasti huulilleen ja laahusti sitten makuuhuoneen ovelle. Sulo seurasi sitä puoliksi hypellen ja kohta kaksikko paineli olohuoneen puolelle.

Mä purin alahuultani mietteliäänä ja liikahdin sitten etsimään kännykän lattialla olevien farkkujeni taskusta. Kello näytti seitsemää aamulla. Meidän Kuopion porukan WhatsApp –ryhmään oli tullut muutama viesti, jossa kyseltiin milloin mä tulisin käymään kaupungissa. Vastasin pojille, että ehkä viikonloppuna, johon Kasper vastasi brofistillä.

Aksu oli laittanut mulle tunti sitten snäpin, jossa se seisoi Tähtitorninmäen valaistujen portaiden päässä ja näytti peukkua. Tekstinä oli jotain ensikesän maratonista ja mä hymähdin huvittuneena. Musta ei kyllä olisi porrastreenin tekijäksi näin aikaisin aamusta, mutta Aksu nyt olikin Aksu. Mä en voinut olla miettimättä, että mitä se ajattelisi jos se tietäisi mun olevan täällä. Tai jos se tietäisi, että mä olin nukkunut Joonan vieressä. Tai jos se tietäisi, että me oltiin pussailtu eilen. Tai mitä kuka tahansa ajattelisi. En mä oikein tiennyt itsekään mitä olisin ajatellut.

Mun poskia alkoi saman tien kuumottaa, kun mietin Joonan huulia ja eilistä iltaa. Laskin puhelimen takaisin lattialle ja käännyin kyljelleni hymyillen vähän itsekseni.

Joona palasi takaisin hetken päästä ja mä katselin vaivihkaa sen aukinaisen takin alta näkyvää paljasta yläkroppaa. Se heitti takin tuolille ja selasi hetken kännykkäänsä paikallaan seisten, kunnes käveli sängylle ja istui alas collegehousuissaan. Mä liikahdin nojaamaan käsivarteeni ja katsoin sitä, kun se nosti jalat sängylle koukkuun ja nojautui päädyssä olevaa seinää vasten.

Ole hiljaa ja pidä mua kädestäWhere stories live. Discover now