Ole hiljaa ja pidä mua kädestä

Luku 11 - Kipupisteitä

A/N: Aivan sairaan kauan menny uudessa luvussa, anteeksipyynnöt siitä :( nyt kun kesä tullut ja kouluhommat takanapäin niin ehtii keskittyä tähänkin paremmin, voin vannoa. MUTTA! Ihanaa kun ootte lukenu ja votennu ja noin ahkerasti kommentoinu, ei tulis mitään ilman teitä, kiiiiitos niin paljon, ootte huippuja ja ihania ja annatte superpaljon intoo kirjotella, tänk juu ❤ Tässä nyt vihdoin lisää!

***

Luku 11 - Kipupisteitä

"Käydäänkö saunassa?"

Joona käänsi katseensa muhun ja mä uskaltauduin hymyilemään sille varovasti kysymykseni päätteeksi. Me seisottiin terassilla hytisten, Joona tupakoiden ja mä muuten vaan seurana. Mun oli vaikea olla hymyilemättä tyyliin koko ajan äskeisen takia. Mitä hittoa oli tapahtunut? Mua tavallaan punastutti, mutta tavallaan musta tuli äskeisen takia aikaisempaa rohkeampi, jotenkin paljon varmempi. Mun sisällä jylläävä hykerryttävä tunne tuntui vaan kasvavan kokoajan, kun mä vaan mietinkin Joonaa tai katsoin sitä tai ajattelin mitä se oli äsken mulle sanonut. Että se tykkäsi musta, se oikeasti vittu tykkäsi musta.

"Käydään vaan", Joona vastasi hetken hiljaisuuden jälkeen katsoen mua.

"Meillä on puusauna sitten."

"Niin?"

"En tiiä osaanko sytyttää sitä", naurahdin ja Joona kohotti kulmiaan mulle.

"Vitun kaupunkilainen", se totesi hyvin joonamaisesti ja mä levitin käsiäni.

"No ite oot lande!" huudahdin takaisin ja sain Joonan huulille syttymään huvittuneen hymyn. "En mäkään kaikkea osaa", puolustauduin heti perään ja Joona otti vielä savut tupakastaan, ennen kuin tumppasi sen kaiteella lepäävään limutölkkiin.

"No ehkä mä autan sua", se lupaili ja mua hymyilytti jälleen.

"Kiitos", tuumasin virnistäen ja Joona katseli mua hetken sillä tavalla kun sillä oli tapana katsella, kunnes me käveltiin sisätiloihin marraskuun pakkasesta.

Loppujenlopuksi Joona istuskeli meidän saunan alimmalla lauteella sytyttelemässä rauhalliseen tyyliinsä kiuasta ja mä vaan nojailin saunan ovenkarmiin ja katselin sen touhuja. Okei, ehkä saunan sytyttäminen oli sellainen asia, joka jokaisen tuli osata, mutta en mä ollut ikinä sytyttänyt saunaa. Me oltiin aina asuttu kerrostalossa tai rivitalossa, eikä mulla ollut mitään mummolaakaan missään maalla, vaan mun kaikki isovanhemmat asuivat kerrostalossa lähellä Kuopion keskustaa. Eikä meillä ollut kesämökkiäkään, joten se siitä.

"No niin, jos se syttyis", Joona lopulta sanoi noustessaan ylös ja sulki kiukaan luukun.

"Olit nopee."

"Joo, ei oo mitään avaruustiedettä toi", Joona vastasi ja mä naurahdin.

"Vihjaatko sä, että mä oon tyhmä?" kysyin ja Joona seisahtui ihan mun eteeni.

"En", se vastasi ja me katseltiin vähän aikaa toisiamme, kunnes mä lopulta siirryin ovelta, päästin Joonan pois saunan puolelta ja suljin oven. Musta oli niin hassua olla sen kanssa meillä. Kiitin äitiä ja Jarkkoa mielessäni siitä, että ne olivat päättäneet lähteä reissuun ja Iidaa siitä, että se oli päättänyt lähteä Kuopioon. Ajoitus ei olisi voinut olla parempi, oikeasti.

Ei sillä, että saunomisen kuuluisi ujostuttaa, sehän oli hyvin perisuomalaista ja olinhan mä Kuopiossakin saunonut Kassun ja kumppaneiden kanssa ties kuinka monesti, mutta Joonan kanssa se olisi voinut ujostuttaa. Ei kuitenkaan ujostuttanut, kiitos aiempien tapahtumien. Korkeintaan Joonan alaston vartalo mun vieressä pienen saunan ylälauteilla sai olon ihan hitusen levottomaksi. Sellaiseksi kutkuttavaksi, hassun jännittyneeksi. Jarkolta oli jäänyt jääkaappiin jokunen olut ja koska oli myös hyvin perisuomalaista juoda kaljaa saunomisen yhteydessä, niin me sitten juotiin. Tai ei nyt oikeasti sen takia. Huvikseen vaan.