Murtunut taistelija

4: Tarjous

(Editoitu)

Mies ei johdata minua lohikäärmejengin tavalliseen tukikohtaan ja hän alkaa huomata epäröintini, sillä hän kääntyy taakse minua kohti ja sanoo: "Pomo haluaa sinun lähtevän heti, jotta teet sen pimeässä. Hän odottaa aidan lähellä." Nyökkään, mutta jatkan yhä ympärilleni vilkuilua.

Olemme enää muutaman korttelin päässä aidasta, kun saavumme johtajan luokse ja melkein huokaisen onnesta. En olisi juuri nyt halunnut tapella ketään vastaan siksi, että he haluaisivat ryöstää  minut tai jotain pahempaa.

Olen ennenkin tehnyt pieniä töitä lohikäärmeille, joten tiedän kuka heidän johtajansa on. En ole kuitenkaan ennen mennyt Daveriin hänen puolestaan. Mies huomaa meidät ja virnistää minulle, kun tulemme hänen eteensä.

"Nicolas. Mukava nähdä", hän sanoo. Tiedän sen olevan valhetta, mutta nyökkään silti. Johtaja tietää, että näen hänen tekopyhyytensä läpi, mutta se ei haittaa häntä. Hän on itsevarma ja itserakas mies, jolla on paljon valtaa Serverissä. Hänelle harvoin sanotaan ei ja ne jotka ovat tarpeeksi typeriä sanomaan ei... Niin... Se päädy heidän kannaltaan hyvin.

"Mitä haluat?" kysyn häneltä suoraan ja mies naurahtaa.

"Suoraan asiaan. Selvä. Haluan, että varastat Daverista yhden laitteen", hän vastaa. En odottanutkaan yksityiskohtaisia ohjeita, mutta tämä on aika niukasti tietoa.

"Minkä laitteen?" Kysyn, mutta johtaja on kuin ei olisi kuullutkaan sitä.

"Minulla on kartta paikasta, jossa sitä säilytetään ja kuva laitteesta. Rakennuksessa on huippuvartiointi, mutta saat sen varmasti pois päältä ja loppu onkin helppoa. Kun olet ottanut laitteen, tulet takaisin ja tuot sen minulle", hän tokaisee.

"Entä maksu?"

"Niin", hän sanoo raapien kulmakarvaansa.

"Maksu... Kunhan tuot laitteen, etkä saa poliiseja tänne Serveriin minun perääni maksan sinulle 3 000 slavia", hän vastaa ja suuni uhkaa loksahtaa auki.

"Se laite on sitten todella tarkasti vartioitu ja tärkeä, jos sinä siitä noin paljon maksat", tokaisen.

"Jos homma on liian vaikea, otan jonkun muun", hän aloittaa, mutta keskeytän hänet.

"En sanonut etten tekisi sitä. Saat sen vielä tänä yönä tai viimeistään huomenna. Odotan maksua samaan aikaan, kun annan sinulle laitteen", sanon ja johtaja nyökkää. Hän ojentaa minulle kartan sekä kuvan laitteesta ja minä vedän hupun päähäni ja lähden kohti aitaa.

Alkaa tulla jo pimeä ja vartiointi muualla  kuin portilla on niukkaa. Yöllä edes aseistetu Daverilaiset eivät uskaltaudu yksin Serverin pimeille kujille vaikka olisivatkin turvassa aidan vieressä. He kasautuvat ryhmiin portille, jossa on valoja, kameroita ja taustatukea, jos sitä tarvitsisi. Turvakameroita on tietenkin kattamassa koko aidan, mutta valitsen sopivan kohdan, jolloin ne ovat kääntyneenä pois ja sulatan tieni polttimella aidan läpi. Mikään hälytys ei ala soimaan, joten kohennan mustaa reppua olallani ja menen aidasta läpi. Johtaja antoi repun minulle karttojen mukana ja sanoi, että laitan laitteen siihen. Se ei saa vahingoittua tai en saa maksua.

Otan tiekartan esille, etsin sieltä kohdan, jossa olen tällä hetkellä ja lähden hölkkäämään kohti Daverin keskustaa, koska siellä laite ja rakennus näyttävät olevan. Suoraan Daverin ja poliisivoimien keskellä. Juuri minun tuuriani. Sopimus oli silti liian hyvä, jotta olisin voinut kieltäytyä.

Ketään ei ole ulkona tähän aikaan. Ei koiranulkoiluttajia, ei poliisipartioita. Kadut joilla kävelen ovat tyhjiä ja katulamput luovat yksinäisen varjoni asfaltille. Talot kasvavat ja muuttuvat pian melkein pilvenpiirtäjien kokoisiksi. Neonvalot ja kauniisti koristellut kävelykadut muuttuvat vain radikaaleimmiksi. Yhden kadun varrella on hevosen muotoon veistetty puska. Miksi vaivautua koristelemaan katu tällä tavalla? Se on vain katu. Siisti sellainen.