Murtunut taistelija

2: Kielletty

En voi johdattaa heitä sillalle, joten on parempi tietää, mitä he haluavat.

Kintereilläni oleva ei näytä isokokoiselta vaan nuorelta. Ehkä vähän minua lyhyemmältä ja hintelämmältä.

Pudottaudun tyhjälle sivukujalle ja odotan, että seuraajani hyppää alas kunnes tönäisen hänet seinää vasten ja painan veitsen hänen kurkkuaan vasten. Pitelen häntä aloillaan, mutta en vieläkään näe hänen kasvojaan kunnolla, sillä ne ovat hupun peitossa. Aivan kuten minunkin.

"Sinulla on paras olla hiton hyvä syy seurata minua", sihisen miehelle. Hän kiemurtelee otteeni alla muttei pääse pois. Olen häntä hiukan vahvempi ja minulla on etulyöntiasema

"Missä rahat ovat?" Mies kysyy ja hänen äänensä on korkeampi kuin kuvittelin. Hän kuulostaa nuorelta.

"Mitkä rahat? Sinulla on väärä heppu. Mene pomosi luo ja sano etten minä ole mitään velkaa", vastaan pojalle.

"Rahat", hän inttää.

"Kenelle työskentelet?" kysyn, mutta hän ei vastaa.

"Missä on rahat, jotka varastit?" Poika kysyy uudestaan.

"En ole varastanut keneltäkään slummilaiselta. Kuka sinä olet?" vastaan kysymykseen kysymyksellä. Poika ravistaa hupun päästään ja näen tuttu mustat hiukset, kasvonpiirteet ja harmaanrusehtavat silmät.

"Sinä", sanon ja naurahdan. Päästän pojasta irti ja osoitan puukolla häntä kurkkuun.

"Mitä ylhäistöläinen tekee täällä?" kysyn huvittuneena. Poika leventää asentoaan, valmiina taistelemaan.

"Et kai tosissasi tullut niiden rahojen takia? Teille 200 ei ole mitään", naurahdan ja pojan ilme muuttuu suuttuneeksi.

"Haluan ne takaisin. Onko sinulla ne vai ei? Muuten vien sinut poliisille", hän sanoo ihmeen urheasti, vaikka hänellä tässä on veitsi kurkun edessä.

"Täältä et poliisia löydä ja minua et saa raahatuksi Daveriin", vastaan ja pojan ilme muuttuu hiukan lannistuneemmaksi.

"Sinä olet kaukana kotoa. Paras pysytellä Daverin turvallisten rajojen sisällä. Sinä et selviä täällä päivääkään varsinkaan ilman niitä sinun vartiomiehiäsi, jotka valitettavasti jäivät jälkeen. Te ette osaa kulkea täällä", sanon pojalle. Hän näyttää miettivän.

"Voin aina antaa sinusta kuvauksen Daverin poliisille. En ole nähnyt montaa valkotukkaista henkilöä täällä", poika vastaa. Naurahdan.

"Tiedätkö miksi meidän välissämme on aita? Serverin ja Daverin. Koska Daverin johtajat eivät halua sekaantua slummin asioihin ja sen takia he eristivät meidät teistä. Poliisi ei piittaa paskaakaan mitä täällä tapahtuu", vastaan pojalle. Poika tietää sen, mutta ei halua vaikuttaa heikolta. Hän pysyi hyvin perässä, myönnän sen, mutta häntä ei ole opetettu taistelemaan, ei vielä. Hänen koulutuksensa on vasta aluilla eikä hän osaa olla raaka. Häntä ei ole opetettu tappelemaan täällä. Ei samalla tavalla kuin minua.

Poika, jota osoitan veitsellä osaa varmasti ampua ja käyttää veistä jotenkuten. Hän on hyvä etätaistelussa, mutta kaksintaistelu? En usko.

Hänen tekniikkaansa on varmasti jotain taekwondon tyylistä taistelua. Hän ei osaa katujen sääntöjä.

Otan veitseni pois hänen kurkultaan ja tungen sen nilkkurini varteen.

"Tuhlasin rahat jo. Pitää tehdä mitä täytyy pysyäkseen hengissä", sanon vielä pojalle ennen kuin lähden kävelemään pois päin. Kuulen kuinka poika puhuu jollekulle ja lähtee sitten kävelemään perässäni.