Kolmen Kuun Valtakunta

51. Kutsu

Teatterissa tapahtunut oli ollut vain hetken huumaa ja miekkailuottelun jälkeiset tapahtumat olivat olleet vain hetkellinen mielialahäiriö.

Ja nyt Gabrielilla oli Serena. Hän voisi suudella täydellistä naista, vaikka joka sekunti joten miksi hän vaivautuisi suutelemaan minua. Olin varmasti vain keksinyt päässäni koko jutun. Kuningas oli ilmiselvästi lähtenyt heti huoneesta ja jättänyt minut yksin. Niin sen täytyi olla. Niin sen oli pakko olla. En halunnut edes ajatella sitä mahdollisuutta, että Gabriel olisikin suudellut minua ja jäänyt viereeni sillä se sai minut vain hämmentymään entistä enemmän. Enkä halunnut sekoittaa ajatuksiani yhtään sen enempää.

Koko loppupäivän teimme tutkimusta ja illalla menin huoneeseeni jonne Emma toimitti minulle hieman ruokaa. En halunnut näyttää naamaani palvelijoiden tilassa sillä he kuitenkin keksisivät jotakin ivallista sanottavaa. Osa heistä oli väittänyt minun teeskennelleen, että sain kuninkaan huomion, mutta en todellakaan ollut esittänyt.

Desmond oli selittänyt minulle, että sienikalja oli ollut terästettyä ja jos olisin juonut sitä enemmän olisin voinut jopa kuolla. Hän oli yrittänyt löytää myyjän jolta olin ostanut sitä, mutta tämä oli kadonnut kuin tuhka tuuleen eikä kukaan muistakaan torimyyjistä ollut tiennyt kuka nainen oli ollut. He olivat kertoneet, että hän ilmestyi aina silloin torille, kun minä olin ollut kaupungilla mikä oli outoa. Aivan kuin hän olisi tahallaan halunnut myrkyttää tai jopa tappaa minut juomalla, mutta kuka haluaisi minun kuolemaani? Ei kukaan. En ollut mielestäni tehnyt kenellekään pahaa joten myyjä oli varmaan vain sattumalta ollut torilla aina, kun minäkin olin.

Pudistelin nuo ajatukset pois mielestäni. Söin nopeasti illalliseni ja hautauduin sitten sänkyni uumeniin. Minä sain jo nukuttua paljon paremmin ja kun suljin silmäni vajosin nopeasti rauhalliseen uneen.

Seuraavana aamuna poukkoilin hermostuneena edes takaisin huoneessani ennen kuin päätin mennä tutkimushuoneeseen. En olisi halunnut mennä sinne, mutta minun oli pakko.

Kävelin raskain askelin huoneen ovelle ja, kun avasin sen näin hahmon, joka seisoi pöydän vieressä lukien tutkimusta.

– Herra Radolwski! huudahdin yllättyneenä ja hieman helpottuneena.

Mies nosti katseensa minuun ja kaunis hymy nousi hänen kasvoilleen.

– Neiti Nordlund minä odotinkin teitä, hän sanoi sointuvalla äänellään.

– Miksi, jos saan kysyä?

Kävelin pöydän viereen ja katsoin miestä tutkivasti. Minua hieman nolotti edelleen se, että hän oli nähnyt kuinka typerästi olin käyttäytynyt sen juoman takia.

– Tulin vain kysymään, että kuinka te voitte? Desmond selitti pienen punan noustessa hänen poskilleen saaden minut hämmentymään.

– Ööh...ihan hyvin, sanoin hymyillen ja siirsin katseeni muualle.

– Noh...tai siis minun velvollisuuteni on pitää huoli potilaista ja te olitte aika...miten sen nyt sanoisi...huonossa kunnossa. Ja emme tiedä miten niin vahva juoma vaikuttaa ihmisiin, joten haluan varmistua, ettei teillä ole minkäänlaisia komplikaatioita, Desmond sanoi matalalla äänellä ja minä vilkaisin häntä kulmieni alta.

– No, en ole ainakaan huomannut mitään erikoista. Pääni oli hieman kipeä, mutta se on kai ihan normaalia, jos ottaa huomioon paljonko join sitä ainetta, mutisin häpeissäni.

Desmond nyökkäsi ja aloimme jutella muista asioista, kunnes yhtäkkiä kuulimme oven aukenevan.

Käännyimme molemmat katsomaan kuningasta, joka seisoi kaikessa komeudessaan Serena käsipuolessaan oven suussa.