26. Täysiverinen

2.2K 231 25
                                    

En tiedä olinko nukkunut yhtään yötä täällä niin, etten olisi miettinyt jotain asiaa. Viime yönä en ollut saanut päästäni tuota tuntematonta miestä joka oli saattanut minut linnaan ja poistunut kuninkaan tiloihin. Hän ei voinut olla kuninkaan sukulainen sillä hän ei näyttänyt yhtään kuninkaalta, eikä hän varmastikaan olisi ollut niin ystävällinen jos hän olisi kuninkaalle sukua. Hän oli silti joku tärkeä, joku läheinen kuninkaalle sillä tämä sai noin vain kävellä kuninkaan länsisiipeen.

Hieroin otsaani ja päätin olla miettimättä miehen henkilöllisyyttä liikaa, saisin kuitenkin jossain vaiheessa tietää kuka hän oli ja mikä hänen asemansa oli hovissa.

Ja ehkä Emma voisi auttaa minua siinä, hän tunsi melkein kaikki linnassa joten voisin kysyä häneltä. Nousin nopeasti ylös sängystä ja puin yksinkertaisen liilan mekon päälleni. Harjasin hiukseni ja ryntäsin ensin aamiaisella palvelijoiden keittiöön. Katselin hetken aikaa ympärilleni, mutta en nähnyt Emmaa. Kohautin vain hartioitani ja söin nopeasti puuron. Siiten kiiruhdin tutkimushuoneeseen, mutta petyin pahasti kun löysin huoneesta Esterin joka katsoi minua arvioiden.

– No? hän kysyi melkein nokkavasti.

Hyvää huomenta sinullekin.

Mumisin mielessäni. Esteri oli aina yhtä valloittava oma itsensä, hän ei todellakaan ajatellut mitä muut ajattelivat hänestä tai hänen käytöksestään joka oli kaukana kohteliaasta. No itse asiassa minäkään en välittänyt muiden mielipiteistä, ehkä siksi en tullut niin hyvin toimeen Esterin kanssa, koska olimme liian samankaltaisia.

– Mitä no? kysyin hämilläni.

– Oletko kysynyt palkankorotuksesta? Esteri kysyi hyvin röyhkeästi.

Laitoin oven takanani kiinni ja kävelin pöydän luo. Istahdin alas ja tuijotin Esterin ilmeettömiä kasvoja.

– Kysyin jo aikoja sitten ja kuningas vastasi, että tässä taloustilanteessa on mahdotonta antaa palkankorotuksia kenellekään, valehtelin, sillä tyly ei oli aivan liian tyly vastaus kenelle tahansa.

Enkä todellakaan aikonut kertoa totuutta, että kuningas oli antanut minulle palkankorotuksen. Se tieto olisi saanut Esterin raivon partaalle.

Esteri kohautti vain harteitaan ja katsoi tylsistyneenä edessään olevia papereita. Tuhahdin mielessäni. Emma oli tahallaan lähettänyt Esterin kirjurikseni. Hän oli ilmeisesti suuttunut minulle siitä, että jätin hänet yksin kyläjuhliin. Enkä voinut moittia häntä. Olisin itsekin suuttunut jos joku olisi tehnyt samanlaisen tempun minulle. Mutta en vain ollut kestänyt muita palvelijoita. He olivat käyttäytyneet minua kohtaan väärin ja en halunnut viettää aikaani sellaisten henkilöiden seurassa jotka eivät pitäneet minusta. Olisin tietysti voinut etsiä Emman käsiini ennen kuin lähdin juhlista, mutta en ollut ajatellut kunnolla.

Huokaisin syvään ja selasin tiivistelmiä lävitse, otin eteeni sitten kirjan johon kirjoitimme koko tutkimuksen puhtaaksi.

– Aloitamme ihmisten tunteista ja miten he tuntevat, sanoin reippaasti, vaikka olisin voinut tuijottaa koko päivän ikkunasta ulos.

Esteri vain nyökkäsi ja aloitti kirjoittamisen. Katsoin silmä tarkkana hänen työntekoaan ja aina välillä lisäsin joihinkin kohtiin lisää tietoa. Esteri tutki hetken aikaa tiivistelmiä ja kääntyi sitten puoleeni.

– Miten ihmisten tunteet näkyvät? Esteri kysyi kiinnostuneena.

Hämmennyin hieman hänen kysymyksestään, Esteri ei yleensä halunnut puhua minun kanssani ellei hän itse hyötynyt jotenkin asiasta joten olin yllättynyt, että hän halusi puhua tunteista.

– Kasvoilta ja tietenkin äänestäkin, selitin, – ja ihmisen syke nousee riippuen mitä hän tuntee.

– Mutta ei mitenkään muuten? Esteri kysyi.

Kolmen Kuun ValtakuntaWhere stories live. Discover now