Step Brother

23 // Uus jätkä

~~~~~

Olen matkalla kouluun Lucaksen mopon kyydillä. Vanhempamme ovat asentaneet jopa muutaman valvontakameran taloon, jotta he voivat olla varmoja siitä, että emme fuskaa rangaistuksen kanssa. Jos suoraan saan sanoa niin minusta se on jo VÄHÄN liian creepyä, sillä eilen kun kävin suihkussa niin minun piti katsoa koko kylpyhuone läpi ettei siellä ole sellaista. Sillä Andrea asennutti yhden huoneeni ovelle ja toisen Lucaksen ovelle.

Kun pääsimme kouluun sisälle niin siellä oli hirveä kohina jostain jutusta mitä en vielä tiennyt, mutta pian sain sen selville. Kiitos Liljalle, joka on aina perillä kaikesta!

"Hei Sandra!" hän huusi heti kun pääsin koulun pihalle. Lilja, Kalle ja Eemil kävelivät luokseni ja annoin heille kysyvän katseen. He kaikki näyttivät jotenkin.. jännittyneille?

"Tiesitkö, että meijän luokalle tulee tänään uus jätkä! Sen nimi tais olla joku Roni.. tai Keni? Mutta se on niin hotti namupala! Mä voisin vaikka syödä sen!" Lilja kailotti ja nuoli lopussa huuliaan. Minä naurahdin ja pudistelin tytölle päätään.

"Lilja rajota vähän ittees. Sä tiiät ihan hyvin, että se on kertonu kaikille että se on varattu", Eemil sanoi ja läpsäisi Liljaa leikkisästi kädelle. Liljaa se ei haitannut, hän vaan jatkoi sekoilujaan.

Pian melkein kaikkien katseet suuntautuivat minua kohti, mutta he eivät kuiteenkaan katsoneet minua vaan jotain joka oli takanani. Ennen kuin ehdin katsomaan taakseni tunsin harteillani jonkun käden. Pian sen käden omistaja ilmaantui viereeni ja tunnistin heti hänet, Rasmus, siis exäni tai itseasiassa en ole varma mitä me nyt olemme viimeaikaisten tapahtumien takia. Kavereideni leuat olivat jo siinä vaiheessa melkein maassa, mutta kun Rasmus suuteli minua poskelle niin silloin ne tavoittivat jo maan. Heidän ja monien muiden silmät olivat liimattuja minuun ja Rasmukseen, joka ei näyttänyt häiritsevän Rasmusta yhtään toisin kuin minua.

"Moikka kulta!" Rasmus sanoi minulle ja jätti vasemman kätensä harteilleni. Olin varmaan punaisempi kuin tomaatti siinä vaiheessa. Kaikkien katseet olivat meissä siis ihan kaikkien! Mutta onneksi koulun kello soi ja sai suurimman osan meihin kiinnittyneiden katseiden omistajista kääntymään ja suuntaamaan tiensä kohti luokkia. Myös Rasmus meni sillä hänen piti meinnä käymään rehtorin pakeilla ennenkuin hän pääsisi aloittamaan ensimmäisen päivänsä täällä Seinäjoen ylä-asteen yhdeksännellä luokalla. Kun minä viimeisten joukossa lähdin, lähtivät myös kaverini seuraamaan minua.

"Mitä Sandra?! Et sit viittiny kertoo, että sä oot se tyttöystävä!?" Lilja huuta korvaani. Luulin jo hetken kuuroutuneeni huudosta, mutta pian taas kuulin mitä ympärilläni tapahtui.

"No itseasiassa mä en itekkään oikein tiennyt siitä.." vastasin hänelle. Itseasiassa oli monia asioita joita en tiennyt esim. se, että Rasmus oli jäämässä tänne ja sitten se, että olin hänen tyttöystävänsä, vaikka ei se minua varsinaisesti haitannutkaan, että hän oli sitä mieltä..

"Tosi kiva valehtelija!" Lilja huusi ja katosi jonnekin muiden ihmisten sekaan. Lilja on vain jotenkin outo mielestäni, sillä tuo raivopuuska ei johtunut siitä, että olisi se aika kuusta, ellei Liljalla ole aina se aika. Hän on ollut tuollainen siitä lähtien kun tutustuin häneen ja seuraavana päivänä hän tulee luokseni suunnilleen itkien ja pyytää miljoona kertaa anteeksi. Lilja vain on sellainen.

~~~~

Ensimmäinen tunti tuntui ahdistavalle. Ehkä siksi, että Rasmus tuijotti minua kokoajan tai siksi, että rakas Lucas veljeni myöskin tuijotti minua muttei niin kuin Rasmus. Rasmus ennemminkin katsoi minua iloisesti ja lempeästi kun taas Lucas halveksien ja vihaisesti. Niinkuin ennenkin kun joku poika oli lähelläni tai joku puhui minulle. Hän on jotenkin todella ylisuojelevainen tai siis on, muttei kuitenkaan. Hän ei ikinä estä minua tekemästä virheitä, hän vain ajattelee niin ja olettaa minun osaavan lukea hänen ajatuksensa. Ensimmäisen tunnin keskivaiheessa tunsin puhelimeni tärisevän taskussani. Otin sen mahdollisimman huomaamattomasti pois taskustani ja luin minulle saapuneen viestin:

'Tuu nyt heti niihin sun luokan läheisiin poikien vessoihin' -William

Katselin ympärilleni, jotta kukaan ei nähnyt minua puhelimeni kanssa, mutta onneksi tunnin aihe oli edes vähän kiinnostava ettei kukaan jaksanut kiinnittää huomiota muihin oppilaisiin luokassa. Nostin käteni jotta saisin puheenvuoron ja sainkin.

"Saisinko käydä vessassa?" Kysyn ja näin Marjatan hymyilevän naaman edessäni.

"Tietenkin saat Sandra", hän vastasi huolettomalla äänellään ja jatkoi sen perään puhumista Italialaisen ruoan synnystä. Huomasin Lucaksen katsovan perääni muttei hänkään jaksanut olla ylisuojelevainen. Kävelin poikien vessoille jossa minua odottikin William itse.

"Ennen ku mä voin antaa sulle ne rahat ni sun pitäs tietää yks juttu", William sanoi ja näytti hermostuneelta.

"No?"

Noin ihmiset laittakaa PITKIÄ kommentteja, koska niitä on aina kiva lukee! <3 Lav u!!❤