Step Brother

13 // Voi Jumala!

Lucaksen NK.

Jouduimme Henryn kanssa lähtemään aamulla kouluun näkemättä Sandrassa mitään heräämisen merkkejä. Vaikka en ole tuntenut Sandraa monta päivää niin minusta alkaa kuitenkin jotenkin tuntua sille kuin Sandra olisi oikea siskoni. Hän on positiivinen, kaunis, hauska ja hän jaksaa aina hymyillä, vaikka onkin todella herkkä. Ja nyt siskoni makaa tuolla kuolleen näköisenä enkä minä voi auttaa minua mitenkään. Lääkärit kertoivat meille vain, että Sandra vaipui lyhyt aikaiseen koomaan päähän kohdistuneen tärähdyksen ja verihukan takia, mutta onneksi lääkärit kertoivat, että Sandran pitäisi herätä tämän viikon aikana.

Kävelin Henryn kanssa viimeiselle tunnillemme joka oli matikkaa.. Me molemmat olemme surkeita matikassa, koska emme ikinä tajua mitään. Mutta mieltäni piristää kuitenkin se, että menemme heti koulun loputtua katsomaan Sandraa. Minun isälleni ja Sandran äidille on ilmoitettu, mutta he päättivät tulla vasta muutaman viikon päästä, koska loma oli muka maksanut niin paljon, ettei ollut järkeä jättää sitä kesken. Se ärsytti minua ihan suunnattomasti! Sandra makaa koomassa sairaalassa ja he eivät välitä ollenkaan vaan ottavat aurinkoa siellä Thaimaassa.

~~~~~

Pääsimme vihdoin pois matematiikan opettajamme luennolta siitä kuinka 'pitäisi kuunnella tunnilla, jotta tulevaisuudessa ei tulisi ongelmia', olisi tehnyt mieli kysyä häneltä olisiko hän mielummin matikkan tunnilla kun kuolemaisillaan olevan siskonsa tukena, mutta koska en halua yhtään enemmän ongelmia Herra Valittajan kanssa niin tajusin pitää suuren suuni kerrankin kiinni.

Menimme heti Henryn autoon ajaaksemme sairaalaan. Matka oli todella hiljainen, muttei mitenkään.. häiritsevä? Henry vain ajoi ja minä.. no istuin kyydissä. Matka meni mielestäni aivan liian hitaasti. Olisin vain halunnut päästä näkemään Sandran heti enkä niinkään sen pitkän puolituntisen jälkeen minkä vietimme ajaessamme sairaalalle.

Pääsimme sairaalan ovista sisään ja menimme vastaanotto tiskille kysymään Sandran uutta huonetta, sillä hoitajat olivat ilmoittaneet meille siirtävänsä Sandran uuteen huoneeseen.

"Missä huoneessa Sandra Allen on?" Henry kysyin tiskillä olevalta naiselta, joka katsoi meitä pienien silmälasiensa linssien takaa arvioivasti, kunnes alkoi näpytellä jotain tietokoneelleen.

"Tietojeni mukaan Sandra Allen lähti sairaalasta aamulla", nainen kertoi meille ja sai meidän molempien naamat venähtämään. Mitä?! Eikö Sandra ole täällä? Eikai se oo lähteny täältä kävelemääm kotiin? Voi jumala!

Lähdimme molemmat heti juoksuun kohti Henryn autoa. Huristelimme sillä ainoaa tietä pitkin kohti minun ja Sandran kotia katsoen jokaisen jalankulkian kasvot ja vaatteet, siltä varalta, että Sandra olisi joku heistä, mutta kun pääsimme kotiini emme olleet nähneet yhtään lähellekkään Sandran näköistä henkilöä. Ei Sandra voisi olla kotonakaan.. ei hän olisi voinut mitenkään ehtiä sinne tässä ajassa. Missä se tyttö on?

Nousemme auton kyydistä ja kävelimme talon sisälle juomaan kupit kuumaa kahvia ja miettiä missä Sandra mahdollisesti voisi olla. Talo oli ihan samassa kunnossa kuin silloin kuin lähdimme sieltä viemään Sandraa sairaalaan kaksi päivää sitten. En tiedä vieläkään mitä Sandralle kävi, mutta Henry sanoi minulle, että Sandra oli kaatunut ja lyönyt päänsä lipastonsa kulmaan. Mutta jostain syystä en ihan uskonut Henryä. Tiedän kyllä, että hän tietää mitä Sandralle on tapahtunut muttei kerro sitä minulle. Se on tyhmää ja outoa, sillä olemme olleet kavereita siitä asti kuin Henry muutti tänne. Hän kertoo minulle vähemmän mitä tietää ja sitä minä en voi sietää!

Noin osaatteko arvata missä Sandra on? Voin kertoa ettei Sandra ole kuollut tai mitää sellasta..