Step Brother

14 // "..velat.."

Istun kylmällä lattialla. En pysty liikkumaan, koska jalkani ja käteni ovat sidottu kankaan palasilla kiinni toisiinsa. Ihme ja kumma sieppaajani olivat jättäneet silmäni sitomatta ja sen takia pystyin näkemään millaisessa läävässä olin. Se oli varmaan joku hylätty mökki 1800-luvulta. Lattia ja seinät olivat mädäntyneen ruskean väriset eikä koko pirtissä ollutkaan muuta mainitsemisen arvoista. Pystyin kuulemaan mökin ulkopuolelta hiljaista keskustelua. En erottanut kuin muutaman sanan "..velat..tappaa jokatauksessa.. mitä tehdään..", vaikka en kuullutkaan mitään muuta tajusin ketä sieppaajani olivat. Rasmus oli yksi heistä ja kaksi KP:n 'kätyriä'. Itse pääjehua eivät monet ihmiset ole edes ikinä nähneetkään, en myöskään minä. Olen kyllä nähnyt kuvia hänestä joten tiedän miltä hän näyttää, mutta en varsinaisesti ole 'LIVENÄ' häntä koskaan nähnyt.

Yritin toivottomasti saada käteni ja jalkani irti toisistaan, mutta en tietenkään onnistunut sillä ne olivat sidottu aivan liian tiukasti kiinni toisiinsa. Mutta kesken tyhmien yritysteni vanha laho ovi aukesi ja sisään astui Rasmus ja ne kaksi muuta noin 20 vuotiasta miehenalkua. Kaikilla oli naamallaan se sama kylmä ja armoton katse joka sai ihoni menemään kananlihalle.

"Sandra sinun on aika maksaa tuhannen euron velkasi KP:lle", yksi tuntemattomista miehistä sanoi minulle kylmällä äänensävyllään. Tämä ei tule olemaan hyvä juttu..

"E-ei minulla ole niin paljon rahaa.." piipitin miehille kuin mikäkin hiiri. Rasmus naurahti minulle ja löi minua naamaan nyrkillään. Se sattui enemmän kuin viimeksi, mutta onnistuin kuitenkin pitämään kyyneleet silmissäni.

"Huonompi juttu sinulle.." Rasmus sanoi ja löi toisen kerran minua toiselle puolelle kasvojani. Rasmus olisi lyönyt kolmannenkin kerran jos toinen niistä tuntemattomista miehistä ei olisi ottanut hänen kädestään kiinni. Katsoin miehiä ihmetellen. Näytti ihan siltä kuin he olisivat keskustelleet ilmeillä, sillä he selvästi ymmärsivät toisiaan, mutta eivät kuitenkaan sanoneet sanaakaan.

"Me päästämme sinut nyt menemään, mutta kahden viikon päästä tulemme hakemaan KP:n rahoja ja jos niitä ei ole.." mies näytti minulle kaulan katkaisu merkkiä. Kurkkuuni oli ilmestynyt pala jota yritin pelosta kankeana niellä. ".. ja jos kerrot tästä jollekkin.. tiedät kyllä mitä käy.." mies sanoi minulle uhmakkaasti. Minä nyökkäsin ja katsoin edelleen miehiä. Kaksi minulle tuntematonta miestä lähtivät, mutta Rasmus kuitenkin jäi. Hän otti nurkassa olleen mustan salkun -jota en aikaisemmin ollut edes huomannut- käteensä ja otti sieltä jonkun valtavan kokoisen ruiskun käteensä. Silmäni suurenivat kun näin sen. Rasmus tietää vallan hyvin, että pelkään kuollakseni piikkejä, jonka takia hän varmaan haluaakin pistää minua tuollaisella valtavalla ruiskulla.

Rasmus lähentyi minua kokoajan ja pian hän jo kyykistyi naamani korkuudelle. Ja kuiskasi korvaani.

"Mistäs sä oot tollasen valtavan haavan?" En nähnyt Rasmuksen naamaa, mutta voisin väittää, ettei hän edelleenkään tiennyt aiheuttaneensa sitä.

"Sä kaadoit mut lipastoa päin.." vastasin hiljaa. Rasmus ei vastannut tai minä en ainakaan sitä kuullut sillä seuraava juttu jonka tajusin oli se kun valtava neula upposi kaulaani. Se oli ehkä hirvein tunne ikinä. En tiedä mitä siinä ruiskussa oli, mutta se sai minut kuitenkin vaipumaan uneen tai johonkin sen tyyliseen tilaan..

Tällästä sille Sandralle oli käynyt, sillä aikaa kun pojat sitä etti :) Mut juu.. toivottavasti tykkäsitte tästä osasta! Ja haluisin kysyy, että oonko ainoo jota ällöttää ja pelottaa kaikki ruiskeet yms?