Kolmen Kuun Valtakunta

25. Hylkiö

Laskin katseeni korurasiaan ja avasin sen. Se oli täynnä sormuksia ja riipuksia, mutta en voinut pitää niitä tänään. En halunnut, että muut palvelijat alkaisivat kadehtia minua sen vuoksi, että kuningas oli antanut minulle koruja ja hienoja vaatteita. Halusin vain sopeutua heidän joukkoonsa edes hetkeksi.

Säpsähdin kun Emma tuli hakemaan minut huoneestani, hän oli pukeutunut siistiin siniseen mekkoon ja hänen vaaleat hiuksensa olivat auki. Me kehuimme toistemme ulkonäköä kilpaa ja kun vihdoin tulimme yksimielisyyteen, että olimme molemmat sieviä lähdimme juhliin.

Emma suorastaan veti minut ensimmäiseen kerrokseen, tulimme pieneen saliin jossa en ollut vielä käynyt, mutta se ei ollut ihme sillä linnassa oli varmasti yli sata huonetta tai enemmänkin.

Tämä sali oli puolet pienempi kuin ruokasali. Sen seinät olivat tummansiniset ja lattia oli vaaleaa puuta. Katosta roikkui kaksi isoa kattokruunua joissa paloi kymmeniä kynttilöitä.

Keskellä salia oli koroke, jossa soittajat soittivat iloisia kappaleita viuluillaan ja harmonikoillaan. Toisella puolella salia oli iso ovi joka johti ulos jossa oli pieni terassi.

Katselin ympärilleni hieman hermostuneena. En tunnistanut puoliakaan palvelijoista, mutta he ilmeisesti tunsivat minut, sen näki heidän katseistaan jotka eivät olleet kovin iloisia.

– En usko, että kukaan kaipaa minua täällä, kuiskasin Emmalle.

– Höpsistä. Tämä on oiva tilaisuus tutustua muihinkin, Emma sanoi positiivisesti.

Hän huomasi ensimmäisenä tyttöjoukon joka käveli hitain askelin luoksemme. Emma paransi heti ryhtiään ja valmistautui esittelemään meidät toisilleen.

– Hei, Emma sanoi hieman kimeästi.

Tajusin heti, että tämä tyttöjengi oli kuin suoraan lukiosta. He olivat suosittuja tyttöjä joihin piti tehdä vaikutus. En todellakaan ollut kuvitellut, että tällaisessa paikassa olisi jonkinlaisia porukoita joita pitäisi miellyttää. Olin ajatellut, että kuningas oli ainoa jolle piti olla mieliksi.

– Hei, tytöt sanoivat kuorossa, – etkö aio esitellä ystävääsi? yksi tytöistä kysyi ja katsoi minua hetken aikaa tekohymy kasvoillaan.

– Tietysti, tässä on Elle. Ja Elle, tässä on Fiona, Sabrina, Patricia ja Gemma, Emma selitti ja osoitti tyttöjä vuorotellen.

Fiona oli hyvin lyhyt ja tanakka tyttö jolla oli punaiset hiukset, pieni nenä ja suuret huulet. Hänen katseensa porautui silmiini ja hänen huulensa vetäytyivät hieman vinoon aivan kuin hän olisi miettinyt jotain ivallista.

Sabrina oli taas hyvin hoikka, hän oli ainakin kymmenen senttiä pitempi kuin minä, hänellä oli hyvin vaaleat pitkät hiukset, punaiset huulet ja korkeat poskipäät. Hän oli huippumalli ainesta. Hänen hymynsä oli selvää teeskentelyä ja hän vain tuijotti minua ruskeilla silmillään sanomatta sanaakaan.

Patricia ja Gemma olivat ilmiselvästi kaksoset. Heillä molemmilla oli mustat lyhyet hiukset, isot siniset silmät ja he olivat minusta vain hieman pidempiä. He hymyilivät minulle hieman aidommin kuin muut.

– Hauska tutustua, sanoin kohteliaasti, vaikka näin selvästi etteivät tytöt halunneet tutustua minuun.

– Kiitos samoin. Emme ole koskaan ennen tavanneet ihmistä, Sabrina sanoi ja katsoi minua arvioiden.

– Olen kuullut tuon usein. Ihminen taitaa olla täällä hyvin harvinainen näky, huomautin.

– Niin on, ja se on hieman harmittavaa sillä monet haluaisivat tutustua teidänlaisiinne, Fiona sanoi hyvin maireasti.