Kolmen Kuun Valtakunta

EXTRA LUKU KUNINKAAN NÄKÖKULMASTA

Avasin ovet nopealla liikkeellä ja ryntäsin käytävään. Kävelin ripein askelin mustan oven luo ja jatkoi matkaani kohti huonettani. Henkäisin helpottuneena, kun avasin makuuhuoneeni oven, suljin sen perässäni kiinni ja lukitsin sen. Aivan kuin olisin pelännyt, että ihminen seuraisi minua ja yrittäisi tunkeutua huoneeseeni.

Minun pääni oli niin sekaisin. En edes tiennyt mitä ajatella. Minulla oli niin paljon mietittävää, niin paljon ajatuksia jotka vaativat huomiotani, mutta en pystynyt käsittelemään niitä.

Istahdin väsyneenä sänkyni reunalle, hautasin kasvoni käsiini ja mietin tätä päivää. Se oli ollut kammottavin päivä pitkään aikaan. Aamuni oli alkanut edustajien kuulemisilla ja olin saanut tietää, että pohjoisessa oli tapahtunut verenvuodatusta jossa oli kuollut ainakin sata kansalaista. Suurin osa hovistani syytti minua kuolemista sillä en ollut heidän mielestään toiminut liian nopeasti sodan suhteen, mutta mitä olisin voinut tehdä? Olin lähettänyt armeijan väkeä hillitsemään paikallisia, mutta he olivat vain saaneet aikaan enemmän tuhoa. He olivat lietsoneet kansalaisia ja saaneet heidät hyökkäämään toisiaan vastaan.

Huokaisin syvään, kun edes ajattelin sotaa ja sen tuomia vaikeuksia. En olisi halunnut lähteä itse pohjoiseen sillä pelkäsin, että linnani olisi sillä välin hyvin haavoittuvainen. Ja jos muut kansalaiset päättäisivät ryhtyä mellakoimaan palatsi olisi helppo kohde kun olisin poissa.

Painauduin selälleni pehmeää sänkyä vasten ja hieroin otsaani. Ajatukseni harhailivat illalliseen ja siihen hetkeen, kun ihminen oli menettänyt tajuntansa. Muistin vieläkin hänen hätääntyneen katseensa, kun hänen pieni kätensä oli takertunut kiinni minun käsivarteeni aivan kuin apua pyytäen. Hetken aikaa, ihan pienen hetken ajan olin luullut hänen kuolevan. Hän oli ollut niin kalpea, hänen huulensa olivat olleet ihan siniset ja hän ei ollut hetkeen hengittänyt.

En ollut tiennyt mitä minun olisi pitänyt tehdä. Olin mennyt melkein paniikkiin, eikä kukaan seurueesta ollut ymmärtänyt tilannetta sen paremmin. Mutta sitten ajatus oli jysähtänyt päähäni kuin kirkkaalta taivaalta, korsetti. Monet rakastajani olivat aina valittaneet kuinka he meinasivat tukehtua kuoliaaksi, kun he käyttivät korsetteja. En ollut koskaan ymmärtänyt miksi naiset suostuivat käyttämään sellaisia vaatekappaleita jotka saivat heidät tuntemaan tuskaa. Mutta ihmisen onneksi olin nopea ajattelija ja olin hetkessä repinyt hänen leninkinsä sekä korsetin auki. Ja olin osunut oikeaan. Kun ihminen oli ottanut ensimmäisen henkäyksensä helpotuksen tunne oli vallannut minut. Oli ollut todellakin huojentavaa nähdä hänet elossa ja värin palautuvan hänen kasvoilleen.

Virnistin hieman itsekseni, kun muistin hänen yrityksensä peitellä itseään minun katseeltani. En ollut pystynyt käyttäytymään herramiesmäisesti vaan olin antanut katseeni levätä hänen povessa jonka vaalea iho oli suorastaan huutanut kosketustani. En kuitenkaan ollut mikään barbaari vaan olin halunnut suojella ihmisen ylpeydenrippeitä ja siksi olinkin kietonut viittani hänen ympärille.

Se sai minut muistamaan, että se oli jälleen kerran yksi parhaimmista viitoistani. Tuhahdin itsekseni, olin menettänyt jo toisen viitan tuon ihmisen takia, mutta en tuntenut vihaa pikemminkin minua nauratti.

Nousin ylös sängyltä ja kävelin vaatehuonettani kohti, kunnes huomasin palvelijoiden oven alta pilkistävän paperilapun. Palvelijat eivät saaneet häiritä minua illallisen jälkeen ja siksi olinkin käskenyt heidän käyttää lappuja jos heillä oli asiaa minulle.

Nostin lapun maasta ja päästin turhautuneen huokauksen, kun luin sen sisällön.

Teidän majesteettinne, neiti Halsten odottaa teitä keltaisessa huoneessa.

Rutistin paperilapun pieneksi palloksi ja heitin sen nurkkaan. En sietänyt nyt kenenkään tytön läsnäoloa, en etenkään jonkun sellaisen joka luuli saavansa minut rakastumaan itseensä. Mutta minun piti hätistää se tyttö pois linnasta, muuten hän lähtisi etsimään minua ja eksyisi huoneeseeni, enkä koskaan päästänyt yhtäkään rakastajaa lähelle omaa huonettani. En halunnut heidän näkevän yksityisiä tilojani sillä en halunnut luoda ainoatakaan muistoa näiden seinien sisällä kenenkään naisen kanssa.