"Huomenta söpöliini", Anton kapuaa sänkyyn viereeni. "Sul on vähä kuolaa tos."
Laitan tyynyn naamalleni ja tuhahdan. "Haista paska."
Nyt on lauantaiaamu. Ylihuomenna alkaa kesätyöt, joten tämä on toiseksi viimeinen vapaapäivämme ennen kaksi kuukautta kestävää kesätyörupeamaa rakennustyömaalla.
"Sun pitää nousta, meil on paljo hommaa", Anton sanoo ja piirtelee ympyröitä rintakehälleni.
"En jaksa vielä nousta", huokaan tyynyn alta. "Kello on varmaan jotai seittemän."
"Beib", Anton kuiskaa. "Kello on kohta 12."
"Mitä? Kauan sä oot ollu hereillä?"
"Puol seiskasta", Anton nauraa. "Tuu nyt, mul on sulle ylläri."
Mielenkiintoni herää hieman ja nousen vaivalloisesti istumaan. Silvian lakanat on mukavimmat, missä olen ikinä nukkunut. Paremmat kuin missään hotellissa ikinä. Pitikin alkaa seurustelemaan tuollaisen aamuvirkun kanssa. Anton pomppaa sängyltä ylös ja johdattaa minut olohuoneen erkkerille.
En voi uskoa silmiäni. Erkkerin ikkunalaudalla on vaaleanruskea käärepaperi, jonka sisältä pilkottaa vaaleanpunaisia pioneja. Lempikukkiani. Sen vieressä on hopeatarjotin, jonka päällä on täytettyjä croissantteja, tuplasuklaamuffinssi synttärikynttilällä, Starbucksin kahvi, ja iso kippo sinisiä turkinpippureita. Kyyneleet kirpoavat väsyneisiin silmiini.
"Hyvää synttärii", Anton sanoo ja painaa suudelman huulilleni.
"Anton", henkäisen. "Miten sä—"
"En mä sitä get to know me -pelii ihan turhaan haluu pelaa", Anton virnistää. "Otan siit ideoit et voin hemmotella sua."
"En ansaitse tätä", niiskaisen ja kiedon käteni Antonin ympärille.
"Ansaitset paljo enemmän ku kipollisen sinisiä turkinpippureita", Anton sanoo ja painaa suudelman otsalleni. Minusta tuntuu, että en saa henkeä.
"Miten sä muistit mun lempikukan ja lempikarkin? Siitä on ikuisuus ku pelattiin ekan kerran."
"Pienet jutut on tärkeitä mulle", Anton kohauttaa olkiaan, ja nappaa muffinssin tarjottimelta. "Toivo."
Suljen silmäni ja mietin hetken toivomustani, ennen kun puhallan kynttilän sammuksiin.
***
Syömme herkulliset croissantit ikkunalaudalla istuen, koska Anton tietää minun rakastavan sitä. Nojaan seinää vasten juoden Starbucksin kahvia ja Anton nojaa ikkunaa vasten, ja jalkani lepää hänen sylissään.
"Mikä kahvi tää on? Ihan sairaan hyvää."
"Valkosuklaamokkafrappe", Anton vastaa. "Neljäsataa kaloria pelkkää taivasta. Toi on mun lemppari."
"Nam", sanon ja otan pitkän imaisun vihreästä pillistä. Anton muisti myös sen, kun sanoin himoitsevani Starbucksin kahveja. En kestä. Anton ojentaa karkkikipon eteeni.
"Miten näitä on näin paljon? Ei yhestä pussista tuu ku ehkä maksimissaan 10 sinistä turkinpippuria."
"Siks ostinki 7 pussii", Anton virnistää. "Annoin ne loput värit jollekki kersalle Starbucksis, ku venasin tota sun juomaas. Oli muuten pitkät jonot siel lauantaiaamuna. Siel mä erottelin sinisii turkinpippureit yhteen pussiin kukkakimppu kainalos. Joko mä nyt oon ritari?"
Sydämeni sulaa siihen paikkaan ja kyynel vierähtää poskelleni. "Oot ihan liian hyvä mulle."
"Höpöhöpö", Anton hymyilee ja kumartuu suutelemaan minua. Anton on maailman ihanin.
"Mul on sulle toinenki yllätys."
"Vielä toinen?"
"Venaa."
Anton siirtää jalkani pois sylistään ja kipittää eteiseen. Hän tulee takaisin kädet selän takana kasvoillaan salamyhkäinen ilme.
"Älä sano et oot ostanu mulle jonku lahjan."
"Tottakai oon", Anton naurahtaa. "Synttärilahjat vähä niinku kuuluu synttäreihin. Kummasta kädestä?"
Osoitan oikeaa kättä, ja sieltä paljastuu noin 15 cm x 15 cm lahjapaketti. Se on tyylikkäästi paketoitu mustaan lahjapaperiin ja sen ympärille on kiedottu musta nahkaremmi.
"Feliz cumpleaños, mi princesa", Anton lausuu espanjaksi ja minä lakkaan hengittämästä.
"Et oo tosissas", saan sanotuksi. Lahjapaketti itsessään näyttää jo todella arvokkaalta ja minua hävettää, että olen vain köyhä lestadiolaiskakara, jolla ei ole antaa mitään takaisin. Anton hoputtaa minua avaamaan pakettia, joten vetäisen narun rusetin auki ja repäisen lahjapaperin pois. En ole uskoa silmiäni, mitä sen sisältä paljastuu.
Guccin laatikko.
"OOTKO HULLU?" huudahdan ja sydämeni jättää miljoona lyöntiä välistä.
Anton purskahtaa nauruun. "Avaa se, nii katotaa."
Avaan mustavalkoisen paketin kannen, ja sen sisältä paljastuu suurin unelmani. Klassinen Guccin musta nahkavyö kultaisella soljella. Jep. Nyt en todellakaan enää hengitä.
"Menikö ihan mönkään?"
Otan täydelliselle rullalle kierretyn vyön paketista ja pitelen sitä käsissäni, kuin se oisi suurin aarteeni.
"Mitä helvettiä Anton", saan sanottua hyperventiloinnin lomasta ja kyyneleet virtaavat poskillani. Anton hymyilee tyytyväisen näköisenä ja hyppään hänen kaulaansa. "Tää on ihan liikaa— mitä helvettiä— tää maksaa varmaan viis sataa euroo— oot ihan sekasin— Guccin vyö?!"
"Aattelin, et sä tykkäisit siit."
"Mä RAKASTAN sitä."
"Hyvä", Anton hymyilee. Painan noin viisisataamiljoonaa suukkoa ympäri hänen kasvojaan ja luulen, että menetän pian mielenterveyteni tuon miehen takia.
"Laita se päälle", Anton saa sanottua, kun lopetan pussailukohtaukseni. "Laita se päälle ku mennään kolmanteen yllätykseen."
"KOLMANTEEN?"
"Jep. Rennot vaatteet päälle. Hopihopi", Anton virnistää ja läpsäisee minua perseelle.
***
"Mua nolottaa", sanon raitiovaunussa, kun Anton asettaa siteen silmilleni.
"Mua ei", Anton naurahtaa. "Oot just söpö."
"Onko tää ihan välttämätöntä?"
"On", Anton sanoo ja tarttuu minua kädestä. "Tykkäät täst ihan varmasti."
"No oon saanu jo ihan liikaa, ne pelkät turkinpippurit ois riittäny mulle."
Hätkähdän, kun tunnen Antonin huulet omillani. "Tiedän. Siks mä sust tykkäänki."
En voi käsittää, että tuo ihminen oikeasti kehtaa kulkea Helsingissä tytön kanssa, jolla on siteet silmillä. Onneksi minulla on sentään upea asu — mustat korkeavyötäröiset farkkushortsit, musta toppi ja niiden välissä uutuuttaan hohtava Guccin vyöni. Anton lainasi isoa farkkutakkiaan minulle, ja se tekee asusta vielä coolimman. Boyfriend-takki. Kirjaimellisesti.
"Ollaan ihan just peril", Anton sanoo. "Nyt laitat nää korville."
Yritän hapuilla käsilläni Antonin suuntaan, ja saan käteeni Antonin Air Podit. Sieltä soi Aviciin Wake Me Up, ja meinaan alkaa itkeä. Saan siitä itsevarmuutta, eikä minua enää hävetä yhtään, vaikka olenkin sokkona ja kuurona jossain päin Helsinkiä. Anton tarttuu käsiini ja johdattaa minut ulos ratikasta. Kävelemme niin pitkään eteenpäin, että kappaleen viimeinen kertosäe ehtii alkaa.
"JOKO VOI OTTAA POIS?" huudan kuulokkeiden läpi. Anton vetää Air Podit pois korviltani, ja kuulen korvissani melua.
"Ota vaan se side pois."
Irroitan siteen ja avaan silmäni. Vedän henkeä niin kovaa, että meinaan tukehtua siihen.
"LINTSILLE? OIKEESTI?" hihkun kuin pieni lapsi, kun tajuan mihin olemme tulleet. Olen aina halunnut käydä Linnanmäellä. Siis ihan aina. Se on vain todella kallista lestadiolaisperheelle, kun pitää ostaa yksitoista kertaa 39€ lippu.
Nyt olen lintsillä. Poikaystäväni kanssa.
"Ei tää mikään ulkomaanmatka oo, mut kelasin et saattaisit tykätä", Anton sanoo ja hieroo niskaansa.
"Oot ihan hullu!" hihitän innoissani, kun näen klassisen vanhan vuoristoradan, johon olen aina halunnut mennä. Kohta pääsen enkä malta odottaa.
"Viel yks yllätys", Anton virnuilee. Katson Antonia epäuskoisena. Vielä yksi?
"Hyvää synttäriä—", kuulen tutun äänen takaani ja sydämeni muljahtaa pahemman kerran. "—isosisko."
Käännyn ja kyynelkanavat aukeavat samantien, kun näen Sirun seisovan edessäni. Luulen kiljaisevani, mutta se on niin korkea, että suustani kuuluu vain enää pelkkä pihahdus. Hyppään Sirun kaulaan ja rutistan häntä niin kovaa, etten ikinä.
"MITÄ IHMETTÄ TÄÄLÄ TAPAHTUU", huudan ja tartun Sirun nauravista kasvoista kiinni ja tarkistan, että se on varmasti Siru. Kyllä se on.
"Yllätyyys", Siru hihittää ja rutistaa minua takaisin. Sirun hiukset tuoksuu ihan kodilta ja minua alkaa entistä enemmän itkettää.
"Tää on paras päivä ikinä", soperran kyynelteni lomasta. "Mä en kestä teitä."
Anton hymyilee niin leveästi, että hänen huulensa varmaan ratkeavat kohta. Samoin minun. Tämä on paras yllätys kaikista.
"Jumalauta et oli vaikee saada autoo parkkiin", kuulen Mariuksen äänen jostain takaani. "Hyvää synttärii, käly."
"Ootte ihan hulluja", vastaan ja halaan Mariustakin.
"Melkonen äijä sulla", Marius nauraa. "Vittu et tulee kovat paineet itelle."
"Kyllä sä kelpaat mulle vaikka ootki tollanen köyhä paska", Siru sanoo ja pussaa häntä poskelle. Meinaan pakahtua onnesta, kun näen heidät oikeasti täällä. Ja olemme menossa Linnanmäelle. Sekoan.
"Mennää kattoo mikä meininki lintsil on", Anton sanoo ja tarttuu minua kädestä. Lähden hyppelemään poikaystäväni käsipuolessa kohti huvipuistoa kyynelten edelleen virratessa poskillani. Näytän varmaan totaalisen urpolta, mutta minua ei kiinnosta.
Synttärikynttilää puhaltaessani toivoin tämän onnen kestävän ikuisesti. Todella toivon sen pitävän, sillä ainakin tällä hetkellä olen koko universumin onnellisin tyttö.
Ja sitä en anna kenenkään viedä minulta pois.