"Yks normikahvi, ja neidille grande-kokonen frappuccino kermavaahdol ja pistä paljo suklaakastiketta", Anton sanoo sulavasti kahvilan työntekijälle samalla kun minä mietin mitä frappuccino edes on.
Päätin, että kokeilen tänä kesänä mahdollisimman montaa eri kahvia. Olen aina kauhean ujo isojen kaupunkien kahviloissa, sillä Niemiharjulla ei ole kuin yksi kahvila ja senkin omistaa tuttu lestadiolaisperhe, joten siellä on helppo asioida. Tunnen oloni niin kömpelöksi, kun en osaa tilata mitään hienoa, kuten grande-kokoista frappuccinoa kermavaahdolla ja suklaakastikkeella. Onneksi Anton osaa, niin voin vain seisoskella uivelona vieressä ja antaa hänen hoitaa tuon ahdistavan sosiaalisen puolen.
Saan käsiini herkullisen näköisen juoman, ja onneksi frappuccino paljastui jääkahviksi, sillä ulkona on edelleen todella lämmin. Rantapäivä oli Rosaa lukuunottamatta ihan täydellinen ja sain jo rusketusrajatkin, mikä oli päivän alkuperäinen tarkoituskin. Aurinkorasvan ja hikoilemisen yhteisvaikutus kuitenkin sai silmät tuntumaan väsyneiltä, joten päätimme lähteä hakemaan piristystä kahvista. Ensi viikolla alkaa kesätyöt ja aikaiset aamuherätykset, joten emme voi hukata hetkeäkään Helsingissä viettämästämme vapaa-ajasta esimerkiksi päiväuniin. Istumme pehmeille nojatuoleille kahvilaan ikkunan viereen ja katselen ikkunasta ohikulkevia ihmisiä. Rakastan katsella ihmisiä, kun täällä saa niin paljon inspiraatiota pukeutumiseen. En malta odottaa, että saan tuhlata ensimmäisen palkkani kokonaan uusiin vaatekerrastoihin.
"Onks kaikki kunnos?" Anton kysyy yhtäkkiä.
"Täydellisesti", vastaan, vaikka se nyt ei ole ihan täysin totta. Mieltäni kaihertaa omien murheiden lisäksi myös Rosaan törmääminen. Palan halusta tietää heidän historiasta enemmän, sillä tiedän asti vain sen, että Rosa oli Antonin ensimmäinen tyttöystävä ja suhde päätyi eroon, kun Rosa petti Antonia hänen parhaan ystävänsä kanssa. Emme ole vielä puhuneet sanaakaan aiheesta, joten päätän nostaa kissan pöydälle.
"Tosta Rosasta—"
"Voi helvetti", Anton huokaa. "Mä arvasin et sä tajuut kuka se oli."
En edes ollut tajunnut, ettei kukaan edes esitellyt Rosaa minulle rannalla, vaan päättelin asian ihan itse. "Et oo ainoo, joka on tehny taustatyötä", paljastan. "Luulin, et te ette oo ees väleissä sen jälkeen mitä se teki sulle."
"No me seurusteltiin kaks vuotta. Ei sitä nii vaa voi unohtaa."
Ei sitä niin vaan voi unohtaa. Pakko myöntää, että tuon kuuleminen sattuu. Vaikka Anton suurimmaksi osaksi kohteleekin minua kuin prinsessaa, niin mistä sitä tietää, vaikka vanha suola alkaisi janottaa? Tai janottaisi jo. Minun on pakko kysyä, vaikka pelkäänkin vastausta yli kaiken. "Onko sulla vielä tunteita sitä kohtaan?"
Anton meinaa tukehtua kahviinsa, ja hän nojaa pöytään lähemmäs minua ja tarttuu käteeni. "Saara-rakas. Ei oo. Ei oo ollu pitkään aikaan."
"Ootko varma? Vaikutti et teidän välillä kipinöi."
"Vitutuksen kipinöitä ainaki mun osalta", Anton tuhahtaa.
"Jaa", vastaan, mutta en voi olla hymyilemättä.
"Me erottiin jo vuos sit, ja jos se ois musta kiinni nii en näkis sitä enää ikinä."
"Ootsä enää kaveri sen tyypin kaa kenen kans se petti sua?" kysyn varovasti.
Pelkään aiheen olevan liian rankka, mutta palan halusta tietää. Anton onneksi vain naurahtaa. "En vitus. Mä jouduin sen takii erotetuks ku menin vetää sitä Attee pataan koulus."
"Ai." Muistan hämärästi ensimmäisen kerran, kun kuulin Antonin puhuvan koulun käytävällä rehtorille. Rehtori puhui jotain väkivaltaisesta käytöksestä, ja Anton sanoi jotain se jäbä ärsytti tahallaan -tyylistä. Olin ihan unohtanut koko jutun. Ihan ymmärrettävää, että se Atte sai ansionsa mukaan. Itsekin olisin lyönyt.
"Mitä sit tapahtu?" kysyn, ja huomaan Antonin leukaperien kiristyvän. "Anteeks ku kyselen, mut haluun vaan tietää."
Anton ottaa pitkän kulauksen kahvistaan. "No se paskiainen joutu siit sairaalaan ja jouduin maksaa vitulliset korvaukset siit. Onneks porukoil on massii. Ei se kehtaa näyttää naamaansa missää mis mä oon."
"Mitä Rosa siihen?"
"No sitä nyt ei kiinnosta mikää muu ku vaan se ite. Sehän vaan pönkittää sen egoo ku kaks jäbää taistelee siit."
"Just."
"Mut siit on jo yli vuos aikaa. Sen jälkeen olin paskas jamas tosi pitkään mut sit yks sellanen sinisilmänen brunette pelasti mut ja mul on kaikki hyvin nyt", Anton virnistää. Voisi kuvitella, että olisin järkyttynyt saatuani tietää poikaystäväni olevan kykeneväinen hakkaamaan jonkun sairaalakuntoon, mutta nuo viimeiset sanat sulattavat sydämeni.
"Kuka lie", vastaan silmiä pyöritellen.
"Et sä sitä tunne", Anton naurahtaa. "Se hyppii pituushyppyy kännis keskel tietä ja heittelee puhelimii koulun käytävil. Ihme hörhö."
"Fuck you", sanon ja näytän hänelle keskisormea. Anton hymyilee suloista hammashymyään ja tunnen oloni niin onnekkaaksi. Miten minulla on käynyt niin hyvä tuuri, että olen saanut tuollaisen söpöliinin itselleni?
"Mulla tuli siitä Rosasta mieleen Henna", sanon kun saan imaistua viimeiset jääkahvini lirut kitusiini.
"Jep, molemmat sellasii vitun lorttoi", Anton mutisee.
"Ihme naismaku sulla."
"Ei Rosa näyttäny tolta viel sillon ku alettii seurustelee. Se oli sillon hei 14-vuotias. Sil meni ton huultentäytön kaa vähä överiks ku sen faija maksaa sille ihan kaiken. Kai se on laittanu sen poskipäihinki jotai täytettä. Se oli ennen ihan eri näkönen."
Luen rivien välistä, että Rosa on ollut Antonin mielestä joskus erittäin kaunis, koska hän alkoi puolustelemaan häntä, joten päätän loukkaantua. Osoitan mieltäni nostamalla leukaani ylimieliseen nostokulmaan ja käännän katseeni ulos.
"No mikä nyt tuli?"
"Ei mikään."
"Saaraaaa", Anton sanoo kulmat kurtussa. "Et sä oo tollanen."
"Ai millanen?"
"Mustis."
"No oonhan", vastaan edelleen katse ikkunassa.
Anton puristaa huulensa tiukaksi viivaksi, jotta ei purskahtaisi nauruun. "Etkä oo. Ja kyl sä tiiät et mä tykkään enemmän sellasist luonnonkauniista pituushyppääjistä."
"Ihan hyvä vastaus", vastaan, mutta se ei ihan täysin tyydyttänyt. "Jatka."
"Esimerkiks yks Kantolan Saara, jolla on maailman kauneimmat silmät ja hymykuoppa huulen alla vasemmal. Se on salee karannu sen poskesta ku se ei kestäny Saaran söpöyttä."
Naurahdan.
"Meniks vähä överiks?"
"Vähä", vastaan. "Mut hyväksytään."
"Jes", Anton tuulettaa.
Lähdemme kävelemään takaisin Silvian asunnolle. Ulkona on ihana kesäillan tunnelma. Ihmiset istuvat hymyssä suin terasseilla viinilasi kädessä ja tupakka toisessa, ja joillain terasseilla soi jokin hyvän mielen biisi. Anton hivuttaa kätensä omaani ja normaalisti tuntisin oloni niin hyväksi, jos minua ei edelleen risoisi se hiton Rosa. En pysty ajattelemaan mitään muuta.
"Mitä sillon vikana iltana tapahtu jos se oli kerran niiiiiin kiva ilta?"
Katson Antonia ja hän näyttää turhautuneelta. "Älä jaksa enää siit Rosasta jauhaa."
"Ihan hyvin jaksan", vastaan kulmat koholla. "Haluan tietää, koska siitä ei ollu monta päivää ku tapasit mut."
"Ei sil oo enää mitää välii", Anton sanoo hermostuneena.
"Tapahtuko sillon jotain?"
"Ei mitää mainitsemisen arvosta."
"Jaa", huokaan. En saa tuosta nyt mitään irti, joten annan olla. "Tänä iltana et saa, ku oot ollu noin ärsyttävä."
"Ai mä oon ollu ärsyttävä?" Anton naurahtaa, kun saavumme Silvian talon eteen.
"Todella."
"Sanonko mikä sä oot ollu?" Anton sanoo ja vetää minut itseensä kiinni. Hän tarttuu käsiini, ja vääntää ne hellän voimakkaasti selkäni taakse ja upottaa kasvonsa hiuksiini. Yhtäkkinen seksuaalinen lataus saa sykkeeni kohoamaan.
"Oot ollu ihan vitun seksikäs", Anton kuiskaa korvaani ja työntää minut sisäpihan porttia vasten. "Ja se ärsyttää mua."
"Miten paljon?"
"Ihan vitun paljon", hän sanoo ujuttaessaan kättään paitani sisään ja hipelöi bikinieni naruja selässäni. "Oon halunnu vaan repii nää vitun bikinit sun päältä."
"Pitäisköhän sun sit tehä niin?" kuiskaan takaisin ja huomaan huohottavani hieman.
"Pitäis, ja aion", Anton irroittaa otteensa ja näppäilee ovikoodin salamavauhtia. Anton vetää minut ensin sisään ja sitten hissiin (jonne en ollut aikeissa enää koskaan mennä, mutta täällä sitä taas ollaan) ja heti hissin sulkeuduttua hän nostaa minut syliinsä. Hissi lähtee liikkeelle, ja meillä on noin 10 sekuntia aikaa. Hän ujuttaa kiihkeän kielensä suuhuni itsevarmalla asenteella ja vaikka kuinka rakastan sitä, päätän kiusata häntä hieman. Käännän kasvojani ylöspäin enkä anna hänen suudella minua. Tunnen hänen kiivaan hengityksen leukaani vasten ja nautin siitä, miten turhautuneeksi tämä hänet tekee. Hän on tottunut saamaan aina kaiken, joten nyt hänen on opittava tavoille. (Mainittakoon, että haluan Antonia enemmän kuin mitään, mutta minä olenkin tottunut siihen, etten todellakaan aina saa sitä mitä haluan.) Anton yrittää suudella minua, mutta en anna sen tapahtua ja hänen sormensa liukuvat hiusteni lomaan aiheuttaen kylmiä väreitä. Hengitykseni kiivastuu jännityksen johdosta, mutta yritän pysyä vahvana (on muuten todella vaikeaa, kun Antonin kynnet lipuvat päätäni myöten ja meinaan pyörtyä sen aiheuttamista väreilyistä). 10 sekunnin hissimatka on tullut päätökseen ja Anton murahtaa epätoivoisena, kun ei saanutkaan 10 seconds in heaven -hetkeään.
"Oot ihan epäreilu", Anton murahtaa, kun lasken itseni alas hänen sylistään.
"Ai mä oon?"
"Sä just."
"Jaa", vastaan ja avaan hissin oven. Anton avaa oven ja saavumme takaisin ihanan viileään asuntoon. Anton rojahtaa sohvalle ja katsoo minua kutsuvan näköisenä. Hän selvästi odottaa, että menen hänen syliinsä hajareisin ja jatkamme siitä, mihin eilen jäimme, mutta en ole vielä lopettanut kiusaamista. Jään seisomaan keskelle olohuonetta. Olen ihan hikinen, joten haluan mennä suihkuun, ja näen tilaisuuteni koittaneen. Käännyn selin Antoniin ja avaan farkkushortsini napit, ja ne valahtavat lattialle paljastaen bikinialaosan peittämän takapuoleni. Tartun paidan helmaan ja vedän sen pääni yli kiusoittelevan hitaasti. Tiedän, mitä Anton on mieltä bikinieni naruista, joten avaan solmun entistäkin hitaammin. Tunnen Antonin katseen selässäni ja avaan myös alaosan sivuilla olevat solmut, kunnes olen ihan alasti. Kurkkaan Antonin suuntaan kuitenkaan paljastamatta etupuolta, ja huomaan hänen korjaavan housujensa etumusta. Hymyilen tyytyväisenä. Erektio on rehellisin mielipide, mitä mies voi antaa, joten se riittää minulle tältä erää. Lähden kävelemään kohti kylpyhuoneen ovea.
"Et oo tosissas?" Anton huokaa raskaasti sohvalta.
"Eksä muista mitä mä sanoin?"
"En."
"Et saa tänään, ku oot ollu niin ärsyttävä", muistutan, ennen kun luikahdan kylpyhuoneeseen. Harjaan nopeasti aurinkorasvan ja hien takuttamat hiukset ja menen suihkukoppiin. Viileä vesi tuntuu ihanan virkistävältä uuvuttavan rantapäivän jälkeen. Huuhtelen hikiset kasvoni ja hieron jotain ylellisen tuoksuista shampoota hiuksiini. Huuhtelen shampoon pois, suljen suihkun ja kuivaan hiukseni pyyhkeeseen, ja laitan ison kasan hoitoainetta. Turautan shea-voin tuoksuista suihkusaippuaa pesusieneen ja se vaahtoutuu ihanasti, kun hieron sitä vartalooni.
"Teet mut hulluks", kuulen suihkukopin takaa Antonin äänen ja hätkähdän. En ollut ollenkaan kuullut, että hän tuli kylpyhuoneeseen. Hän nojailee seinään vino hymy kasvoillaan päällään pelkät uimahousut. Jatkan itseni vaahdottamista sanaakaan sanomatta.
"Eihän tost tuu mitään", Anton sopertaa, riisuu uimashortsinsa ja luikahtaa suihkukoppiin. Hän irroittaa sormeni hitaasti pesusienestä samalla katsoen minua silmiin, ja tunnen jännitteen latautuvan jälleen kerran pieneen tilaan. Hän puristaa sientä jotta saisi aikaan vielä enemmän vaahtoa, ja alkaa hieroa sillä hellästi rintakehääni. Tilanne on jotenkin todella eroottinen. Kylpyhuoneen viileys ja Antonin kosketus saa ihoni kananlihalle. Anton hymyilee toispuoleista hymyään, kun hän siirtyy rintakehältä rintojeni kohdalle ja puristaa lisää vaahtoa. Hän laittaa sienen sivuun ja pyörittelee peukaloillaan nännejäni. Ne on todella kosketusherkät ja se saa minut voihkaisemaan. Anton virnistää tyytyväisenä ja jatkaa matkaansa vatsalleni, lantiolleni ja saippuan liukastamat kädet liukuvat takapuolelleni. Hän kumartuu pääni sivuun ja hänen lämmin hengityksensä niskassani saa minut ihan sekaisin himosta. Hän tulee lähemmäs ja tunnen hänen jäykän peniksensä alavatsani kohdalla. Henkäisen. En ole aikaisemmin koskenut siihen käsilläni muuta kuin housujen läpi. Hivutan kättäni hänen reittään pitkin ylöspäin nivusia kohti, ja tartun hänen erektioonsa hellästi. Tunnen, kuinka Antonin koko vartalo hätkähtää kosketukseni voimasta. Hän ei todellakaan osannut odottaa sitä, varsinkaan kun aikaisemmin en antanut mitään vastakaikua. Hieron hänen erektiota varovasti edestakaisin, ja tunnen sen kovenevan entisestään. Se on niin ihmeellinen elin, kun se tuntuu niin kovalta ja pehmeältä samaan aikaan, ja siihen koskeminen paljain käsin tuntuu uskomattoman kiihottavalta. Anton hengittää voimakkaammin niskaani vasten ja tunnen sykkivän itsekin.
Vaikka en haluaisi olla aina näin vietävissä, niin hänen otteessaan olen ihan liian heikko. En pysty vastustamaan häntä. Anton vie minua henkisellä ja fyysisellä tasolla ihan 100-0. En tiedä, onko se huono vai hyvä asia, mutta ei se voi olla kovin huonokaan, jos se tuntuu näin jumalaisen hyvältä.
Anton hengittää kiivaasti yllättävän peliliikkeeni jäljiltä ja hän siirtää kätensä hitaasti kylkeäni pitkin ylöspäin. Hän katsoo minua syvälle silmiin, kun hän tarttuu käsillään kasvoihini, sulkee silmänsä ja vihdoin annan hänen painaa huulensa omilleni.
Jep.
Ehdottomasti hyvä asia.