LUVUSSA ESIINTYVÄT HAHMOT:
Ethan Lance, 6. luokka, korpinkynsi
Vivian Cherry, 6. luokka, rohkelikko
Keith Thorne, 7. luokka, rohkelikko
Gabriela Vanhorn, 6. luokka, puuskupuh
Anthony Crabbe, 7. luokka, luihuinen
Sabrina Weiss, 7. luokka, korpinkynsi
Nigel Holton, 7. luokka, rohkelikko
Ethan Lance oli jo lähemmäs puoli tuntia tömistellyt epätavallisen aggressiivisesti ympäri Tylypahkan käytäviä, joita näytti olevan loputtomasti. Suurin osa käytävistä oli hänen onneksi tyhjillään, koska ihmiset tuntuivat viettävän aikaa mieluusti oleskeluhuoneissaan sunnuntai-iltapäivisin. Häntä suututti niin suunnattomasti, mutta viha alkoi pikkuhiljaa hiipua. Sen tilalle lipuivat hämmennys ja suru.
Miksi Vivian oli, kuten oli kertonut, anellut Keithiä parikseen? Oliko tämä yrittänyt tarkoituksella erottaa heidät toisistaan? Vai oliko syynä se, ettei hän tahtonut jäädä ilman paria? Mistä hän itse nyt löytäisi tanssiparin?
Ethanin pohdiskelun keskeyttivät juoksuaskelet toisesta päästä käytävää. Hän ei ehtinyt edes kääntyä katsomaan tulijaa, kun tämä jo rutisti hänet tiukkaan halaukseen takaapäin.
"Ethan! Et ikinä arvaa, Anthony kysyi minua tanssiaisiin kanssaan!" Gabriela Vanhorn hihkui hänen korvaansa päästäen sitten nopeasti irti tajuttuaan mahdollisesti kuristavansa yhtä parhaista ystävistään.
"Ai, ihanaa", Ethan vastasi onnistumatta lämpiämään yhtään tytön onnesta hehkuvan hymyn edessä.
"Hän oli aivan ujona ja änkytti, voitko uskoa? Tai siis, eihän hän ole oikeastaan ujo, hän on enemmänkin sellainen karski ja-" Hänen lärpätyksensä keskeytyi yhtäkkiä ja hän siristi silmiään katsoessaan tarkemmin ystäväänsä. "Onko kaikki hyvin?"
"Kerro vain", Ethan rohkaisi – ei hän oikeasti halunnut pilata ystävänsä hyvää tuulta omilla murheillaan. Hän kuuntelisi paljon mieluummin Gabrielan selitystä Anthonysta.
"Ethan", Gabriela vaati. "Mitä on käynyt?"
"Ei mitään tärkeää, kerro nyt vain."
Tyttö tarkkaili hiljaisena pojan kasvoja. Hän ei ollut aivan varma, oliko nyt sellainen hetki, että hänen oli tarkoitus vaatimalla vaatia Ethania kertomaan, vaiko sitten sellainen, että hänen kuului antaa tämän selvittää itse omat asiansa. Ethan tietäisi, kummanlainen tilanne oli vain katsomalla häntä, Ethan oli parempi ihmistulkitsija kuin hän, oli aina ollut. Huokaus. Niin paljon helpommalla hän olisikin päässyt, kun olisi vain jatkanut Anthonysta.
Ethan päätti hiljaisuuden melko nopeasti, koska ei kestänyt katsella ystävänsä huolestuneita silmiä. Hän huokasi ja möläytti: "Vivian pyysi Keithiä niihin tanssiaisiin."
"Oikeasti? Se taitaa vaikeuttaa teidän välejänne, eikö? Keith ei tainnut huomata, että teidän välillänne on selvästi kipinöitä... vai pitäisikö tästä päätellä, ettei hän ole ihastunut? Tai siis, eihän teidän välillänne ole mitään virallista. Vielä. Toistaiseksi. Vai suostuiko Keith?"
"Suostui", poika mumisi.
"Huh, ei kuulosta yhtään kivalta", Gabriela vastasi. "Mitä sinä meinaat tehdä nyt?"
"Etsiä jostain muualta parin tanssiaisiin?" Ethan ehdotti innostumatta ajatuksesta yhtään.
"Keithin ja Vivianin suhteen", tyttö tarkensi pyöräyttäen silmiään pojalle.
"Äh. En tiedä. En kai mitään. Mitä edes voisin tehdä?"
"Siinä riittää pohdittavaa", Gabriela myönsi osaamatta vastata paremmin.
"Minun kai todella pitää harkita jostain uutta paria... Oletan, että hyväksyit Anthonyn tarjouksen tanssiaisiin lähdöstä?" Ethan kysyi, mutta näki vastauksen suoraan tytön hymystä eikä edes odottanut tämän vastaavan ennen kuin jatkoi. "Ehkä lähden katselemaan oleskeluhuonetta, sieltä kai pari todennäköisimmiten löytyy."
**
Sabrina Weissin poskille valui kyyneliä, kun hän käveli pois sairaalasiivestä eksänsä, Nigel Holtonin, luota. Hänestä tuntui oudolta ajatella poikaa entisenään, mutta sitä tuo hänelle oli, eikä hän oikeasti uskonut, että he voisivat olla enää kavereita tai unohtaa niitä muutamaa kuukautta, jotka heille oli suotu. Niihin kuukausiin oli mahtunut hirmuisen paljon, eikä hän vaihtaisi niitä pois mistään hinnasta, vaikka heidän juttunsa olikin loppunut ikävästi.
Pyyhittyään nopeasti kasvojaan hihaansa, Sabrina lähti suuntaamaan kohti oleskeluhuonetta. Hänen pitäisi käydä makuusalissa hakemassa pergamenttia, sulkakynä ja mustetta, jotta hän saisi kirjoitettua kirjeen Georgelle; huispauspeli oli ainakin kertomisen arvoinen, ja ehkä hän mainitsisi myös Nigelista. Hänen vanhempiaan ei kiinnostaisi, ja hänen tarvitsi kertoa jollekulle kaikesta, hän ei jaksaisi pitää tätä sisällään. Hänen kaveripiirinsä oli melko laaja, mutta koostui lähinnä muista epämääräisistä riehujista – hän oli kerännyt ympärilleen Tylypahkan tappelijat, kovaääniset ja jälki-istuntojen keräilijät. He eivät yleensä olleet kuuntelevaa tyyppiä. Hänen onnekseen heitä ei myöskään näkynyt erityisemmin korpinkynnen oleskeluhuoneessa, he olivat suurimmaksi osaksi rohkelikkoja – kuten Nigel. Lisäksi oli toki luihuisia ja muutama pirteä puuskupuh. Korpinkynnet olivat pääosin jotenkin tylsiä ja kirjoihin kangistuneita ja hän ei oikeastaan jaksanut heidän seuraansa hirveästi, niin paitsi –
"Sabrina, onko kaikki hyvin?" Ethan Lance kysyi keskeyttäen hänen pohdiskelunsa oleskeluhuoneen ulko-oven läheisyydessä. Poika oli hieman hengästynyt juostuaan portaita hänen perässään. Sabrina kääntyi häntä kohti ja hengitti kerran hitaasti sisään ja kerran vielä hitaammin ulos. Sitten hän pudisti päätään ja käveli muutaman askelen kohti oven läheisyydessä olevia portaita istahtaen toiselle portaalle. Ethan seurasi esimerkkiä ja istui hänen viereensä.
"Mikä on?" poika kysyi hiljaa nostaen kätensä silittämään ystävänsä selkää.
"Nigel ja minä erosimme", hän kertoi totuuden lyhykäisyydessään. "Äsken. Sairaalasiivessä. Hänen olkapäänsä ei voi ilmeisesti hirveän hyvin, mutta muuten hän näytti melko normaalilta."
"Nigel-parka. Tuntuu varmaan melko murjotulta", Ethan vastasi ja mutristi huuliaan.
"Varmasti, mutta älä kiltti ala nyt sympatisoimaan häntä, en jaksa kuunnella mitään saarnaa."
"Hyvä on, hyvä on. Tahdotko kertoa tarkemmin, mitä tapahtui?"
"Me olemme kai sujut nyt. Ei siinä mitään", hän sanoi lyhyesti.
"Sabrina", Ethan vaati.
"Siitä ei vain tullut mitään, okei? Me olemme liian samanlaisia, blaa, blaablaa, blaa. Olen väkivaltainen ja aggressiivinen, hän on omistushaluinen paska", Sabrina kertoi yrittäen kuulostaa siltä, kuin se ei haittaisi häntä tiedostaa olevansa sellainen, mutta se oli hankalaa. Tietysti se tuntui pahalta, kun oli saanut todisteita siitä, että itsessä oli jotain vikaa. Ettei ollut täysin hyvä tyyppi, että hän oli väkivaltainen. Hän oli käyttänyt väkivaltaa suutuksissaan. Ennen kuin hän ehti huomata tai estää, hänen kyynelkanavansa pettivät hänet. Sabrina nousi nopeasti ylös ja käänsi kasvonsa poispäin Ethanista.
"Minä – öh – minun – täytyy – tehdä eräs – asia, nä-nähdään vielä", hän änkytti ja otti askelia lähteäkseen, mutta Ethan tarttui häntä ranteesta ja sai hänet kääntymään takaisin itsensä puoleen. Sabrina nosti kätensä nopeasti kasvojensa eteen ja pyyhki kasvojaan hihallaan, yritti pelastaa viimeiset rippeet ylpeydestään.
"Anna minun mennä – päästä irti", hän sanoi hiljaa ja epätoivoisena peittäen kasvojaan toisella hihallaan.
"Katso minuun", Ethan pyysi hiljaa. "Katso tänne."
"E-en tahdo."
"Katso nyt vain."
"En."
"Sabrina."
Hän huokasi kerran syvään ja laski sitten hihansa kasvoiltaan. "Oletko nyt tyytyväinen?" Sabrina kysyi pojalta pitäen katseensa seinässä.
"En, katso minua silmiin."
Kurtistellen kulmiaan ja kyynelet edelleen poskilla Sabrina käänsi katseensa Ethanin silmiin.
"Sinä et ole paha ihminen", Ethan sanoi. "Et ole menettänyt kaikkia ystäviäsi. Minä välitän sinusta. Asiat järjestyvät. Huispauspelin häviö ei kaada maailmaa, pelasitte hyvin. Nigel ei voi olla sinulle loputtomiin vihainen. Asiat voisivat olla huonomminkin. Kyllä se siitä."
Sabrina jäi katsomaan pojan erittäin vakaviin ja vakuuttaviin silmiin, joista löysi ankkurin sisällään vellovalle pahoinvoinnille. Katkonaisesti hengittäen hän halasi Ethania ja painoi kasvonsa vasten tämän hartiaa.
**
"Hei George,
Peli päättyi 160-90 Rohkelikolle. Heidän etsijänsä oli vähän parempi, mutta me teimme maaleja. Nigelin olkapää murtui. Hups. Saatoin vahingossa lyödä häntä ryhmyllä. Hän oli idiootti. Me erosimme melko riidattomasti mutta kuitenkin. Meillä on joulutanssiaiset, olen menossa Ethanin kanssa.
Ei siis mitään ihmeellisempää, miten siellä menee?
Sabrina"
[A/N] heippa vaan terveisin minä joka olen erityisen hidas päivittämään lukuja, eikö tää kerran puolessa vuodessa oo ihan kiva nopeus? yritän oikeesti parantaa nopeutta mut joo x)