Harry Potter Story - What is love, baby don't hurt me (Finnish)

Viidestoista luku

LUVUSSA ESIINTYVÄT HAHMOT:

Nigel Holton, 7. luokka, rohkelikko (kapteeni ja pitäjä)

Sabrina Weiss, 7. luokka, korpinkynsi (lyöjä)

Vivian Cherry, 6. luokka, rohkelikko (etsijä)

Keith Thorne, 7. luokka, rohkelikko

Adrian Hawk, 6. luokka, rohkelikko

Anthony Crabbe, 7. luokka, luihuinen

Marraskuun puolella pidettiin Korpinkynsi-Rohkelikko huispausottelu. Nigel Holton rohkelikon pitäjänä ja kapteenina johti joukkonsa hieman hermostuneena kentälle. Hän suki alinomaa pronssinsävyisiä hiuksiaan, jotka valuivat koko ajan hänen kasvoilleen pitäjän kypärän alta. Hänen katseensa lipui punaisiin kaapuihin pukeutuneesta joukkueesta vastustajiin, jos tarkempia oltiin, toiseen lyöjistä. Jos katse voisi tappaa, hän olisi jo kuollut. Nigelin luultavasti-pian-entinen-tyttöystävä, Sabrina Weiss korpinkynnen joukkueesta, tumma ja hyvin voimakastunteinen, sitoi pitkiä mustia hiuksiaan kiinni katsellen Nigeliä erityisen tappavasti.

Ei, häntä ei huolettanut muu joukkue yhtään, tuo murhanhimo oli varattu vain ja ainoastaan hänelle. Huokaisten hän käänsi katseensa takaisin omaan joukkueeseensa, johon oli saanut kerättyä seitsemännen jäsenen edellisenä iltana; he eivät olleet ehtineet harjoitella täydellä kokoonpanolla yhtään, mutta hän luotti melko epätoivoisesti jahtaajiinsa ja toivoi etsijänsä, Vivian Cherryn pelastavan tilanteen ennen kuin se menisi liian pahaksi. Tyttö oli kuitenkin varustettu nopealla luudalla ja tämän havainnointikyky oli erinomainen, jos tuo ei vain saisi paniikkikohtausta, kuten heidän viimeisimmissä harjoituksissaan. Harjoituksia katsoneen Keith Thornen, sinisilmäisen seitsemäsluokkalaisen rohkelikon oli täytynyt viedä Vivian matami Pomfreylle. He olivat lopettaneet harjoitukset pian sen jälkeen.

"Okei. Tsempatkaa, minä tiedän että me pystymme tähän, jos me vaan yritämme. Lyöjät, katsokaa erityisesti Weissin perään, hän tietää pahaa tänään. Jahtaajat, täysillä päin, teidän pitää vaan luottaa itseenne. Rohkeutta. Etsijä – Vivian – sinä pystyt siihen. Mitä pikemmin nappaat siepin, sen parempi", hän valmisti joukkuettaan. "Okei, tänään voitetaan! Optimismia, joukkue!"

He kääntyivät keskikentälle päin ja kävelivät vielä jonkin matkaa kohdatakseen korpinkynnen joukkueen silmästä silmään. Kapteenien paiskattua kättä ja joukkueiden noustua ilmaan, matami Huiski vihelsi pilliin pelin alkamisen merkiksi.

Pari ensimmäistä minuuttia sujui yllättävän rauhallisesti Nigelin torjuessa muutaman maalin ja hänen jahtaajiensa yrittäessä päästä korpinkynnen maalisaloille. Korpinkynnen kapteeni huusi erinäisiä ohjeita joukkueelleen, jotka järjestäytyivät hieman erilailla ja ensimmäistä kertaa pelin alun jälkeen Nigel näki Sabrinan yllättävän lähellä itseään. Tyttö oli ehkä parinkymmenen metrin päässä liiankin ivallinen hymy huulillaan, eikä Nigel voinut kuin katsoa tätä peläten kohtaloaan.

Seuraava asia jonka hän huomasi, oli korpinkynnen jahtaaja kaato kainalossaan aivan hänen maalinsa luona ja ennen kuin hän ehti reagoida, kaato lensi maaliin. Hän oli puoltanut hieman sivulle aivan huomaamattaan ja päästänyt huomionsa herpaantumaan pelistä. Nigel karjahti turhautuneena ja käänsi katseensa peliin. Hänen jahtaajansa yrittivät parhaansa mukaan päästä toiseen päähän kenttää, mutteivät tuntuneet koskaan pääsevän sinne asti.

Korpinkynsi sai kaadon ja hyökkäys siirtyi rohkelikon päätyä kohti, mutta nyt Nigel oli valmiina ja keskittynyt vain kaadon tien tukkimiseen. Toinen hänen lyöjistään sai ryhmyllä rikottua kuviota, mutta ennen kuin hän huomasikaan, ryhmyn suunta muuttui Sabrinan mailan heilautuksella häntä kohti. Kaksi vaihtoehtoa: väistää ryhmyä ja päästää kaato maaliin tai ottaa kaato kiinni ja saada ryhmystä, päätteli hän nopeasti. Kahdesta pahasta pienempi paha oli valittava, eli yksi ryhmy sinne tänne. Nigel nappasi kaadon kiinni ja ryhmy löi häntä lujasti olkapäähän. Kiroten mielessään hän ei saanut pidettyä kaadosta enää kiinni vieressään toimimattomana roikkuvalla kädellään, vaan se putosi alas, koska hänen täytyi varata toinen kätensä luudanvarresta pitelemiseen. Hänen jahtaajansa nappasi pallon sen pudotessa ja kohosi kysymään, oliko hän kunnossa.