Harry Potter Story - What is love, baby don't hurt me (Finnish)

Yhdeksästoista luku

LUVUSSA ESIINTYVÄT HAHMOT:

Luciana 'Lucy' Malfoy, 7. luokka, luihuinen

Gabriela Vanhorn, 6. luokka, puuskupuh

Anthony Crabbe, 7. luokka, luihuinen

Joseph Utley, 7. luokka, puuskupuh

Sabrina Weiss, 7. luokka, korpinkynsi

Louise Abbott, 6. luokka, puuskupuh

Vivian Cherry, 6. luokka, rohkelikko

"Draco,

Lucy varmaan inhoaisi minua tämän takia, mutta se tyttö josta kerroin suostui lähtemään kanssani joulutanssiaisiin! Hän näytti todella iloiselta, että kysyin. Toivon vain, että hän ei saa muistiaan takaisin tai ei ainakaan vihaa minua, jos saa sen takaisin. Minusta tuntuu onnelliselta Gabrielan seurassa, hänelle on niin helppo puhua.

Kaikki menee hirmu hyvin täällä, paitsi että Lucy on vähän kärttyinen, kun en ole kertonut hänelle, kenen kanssa vietän aikaani. Toivottavasti sinäkään et kerro hänelle. Hän ei pitäisi tästä, enkä jaksaisi hänen negatiivisuuttaan Gabrielan suhteen, eikä hänkään varmasti tahtoisi kuulla Lucyn ilkeitä kommentteja. En ole aivan varma, mättääkö tässä enemmän se, että hän on jästisyntyinen, vai se, että hän on puuskupuh.

Toisaalta, ei hänellä pitäisi olla mitään sanottavaa ainakaan jästisyntyisyydestä, kun

Miten siellä menee? Kerro kaikille terveisiä.

Anthony"

**

Lähempänä marraskuun puoliväliä, melkein kaksi viikkoa Rohkelikko-Korpinkynsi –pelin jälkeen, kun Nigelin olkapää oli parantunut kokonaan ja vähintään puolet Tylypahkalaisista oli löytänyt tanssiaisparin, Joseph Utley törmäsi Sabrina Weissiin käytävällä. Tytön yleensä vuolaana lanteille laskeutuvat hiukset oli kiinnitetty sinisellä – korpinkynnen sinisellä – nauhalla ylös, mutta satunnaisia lyhyempiä hiuksia valui korvien päälle ja niskaan.

"Ai, hei Joseph", Sabrina tervehti hymyillen pojalle. Josephilta meni hetki saada sanaa suustaan, hän vain jotenkin lumoutui katsomaan tytön tummia silmiä ja hymyä.

"Öh – ai – niin – hei", Joseph vastasi takellellen, mikä ei ollut yhtään hänen tapaistaan. Hän punastui kevyesti, mikä ei myöskään ollut aivan hänen tapaistaan.

"Mitä sinulla on seuraavaksi?" tyttö kysyi pitäen hymynsä yllä, kuin ei olisi huomannutkaan pojan takeltelua ja punastelua.

"Ai – ei – ei mitään, minulla on hyppytunti. Olen menossa kirjastoon kirjoittamaan esseitä", Joseph kertoi onnistuen hymyilemään. "Mitä sinulla on?"

"Loitsuja. Voisin muuten hyvin jättää väliin, mutta Lipetit on melko tarkka poissaoloistani", Sabrina irvisti. "Pitää kai lähteä, ettei hän saa syitä antaa minulle enempää jälki-istuntoa, hän taitaa pitää rankaisemisestani."

Tyttö väläytti vielä hymyn, ennen kuin lähti jatkamaan matkaansa. Joseph katsoi hetken hänen peräänsä ja tajusi sitten hetkensä koittaneen.

"Sabrina!" hän huikkasi ja tämä kääntyi katsomaan häntä huolitellut kulmat kysyvästi koholla.

"Tuletko joulutanssiaisiin kanssani?" Joseph jatkoi saaden tytön kasvoille sellaisen surun ja säälin sekaisen ilmeen, joka muuttui nopeasti pahoittelevaksi.