Harry Potter Story - What is love, baby don't hurt me (Finnish)

Kuudestoista luku

LUVUSSA ESIINTYVÄT HAHMOT:

Vivian Cherry, 6. luokka, rohkelikko 

Keith Thorne, 7. luokka, rohkelikko 

Ethan Lance, 6. luokka, korpinkynsi

Gabriela Vanhorn, 6. luokka, puuskupuh

Anthony Crabbe, 7. luokka, luihuinen

Samana sunnuntaiaamuna, kun ilmoitus joulutanssiaisista oli kiinnitetty tupien ilmoitustauluille, kävi Suuressa salissa kova kuhina aiheesta. Lähes jokainen keskustelu liittyi siihen, kuka veisi kenetkin tanssiaisiin, mitä kukakin laittaisi päälleen tai kuinka laittaisi hiuksensa. Kun Vivian Cherry ja Keith Thorne olivat lähdössä salista aamiaisen jälkeen, heidät saavutti Ethan Lance, vaaleanruskeahiuksinen poika korpinkynnestä.

"Hei, Keith – Vivian – mitä teillä on suunnitelmissa tälle päivälle?" korpinkynsi kysäisi huolettoman kuuloisesti.

"Ei erityisempiä, vai mitä sanot?" Keith vastasi vilkaisten Vivianiin kysyvästi.

"Ei mitään ihmeellistä", tyttö vahvisti hymyillen.

"Ai niin, Vivian, pelasit eilen hyvin", Ethan kehui toista, mikä sai tuon punastumaan kevyesti, kuten aikalailla aina kehuista.

"Kiitos", Vivian mutisi näpräten pitkien tummanruskeiden hiustensa latvoja. Voisivatko kaikki vain unohtaa eilisen pelin? Hän ei tahtonut tulla muistutetuksi siitä, hän ei tahtonut ylimääräistä huomiota ensinkään.

"Vivian kiltti, sinun kuuluisi olla ylpeä siitä, että pelastit rohkelikon joukkueen varmalta ja nöyryyttävältä häviöltä. Siinä ei ole mitään hävettävää tai vähäteltävää", Ethan pyöritteli silmiään.

"Minä en tahdo kuulla siitä", Vivian vastasi hieman vahvemmalla äänellä. "Oliko sinulla jotain oikeaa asiaa?"

"Niin, siis, öh, sitä minä vain... Te kai kuulitte niistä joulutanssiaisista?" Ethan kysyi epävarmasti.

"Toki, ei kai kukaan puhukaan muusta", Keith vastasi kepeästi, "mitä sinulla on mielessäsi?"

Vivianin silmät suurenivat hitusen, kun hän hieman intuitiivisempana tajusi Ethanin keskustelunaloituksesta, mihin se oli johtamassa. Ethan yritti pyytää Keithiä tanssimaan kanssaan. Aivan. Selvästi. Mutta Keith oli lupautunut tanssimaan hänen kanssaan – eihän hän ollut nyt sotkenut hätäisellä suostumuksellaan heidän suhdettaan? Toisaalta hän ei myöskään tahtonut joutua tanssimaan jonkun tungettelevan itserakkaan ilmeisesti-ihailijansa kanssa.

"Eh, mietin vain, jos tahtoisit.. tanssia kanssani?" Ethan kysyi nyt jo selvästi hermostuneena. Vivian näki tämän käsien tärisevän kaavun alla.

"Ai", Keith sanahti vetäen äkisti henkeä. "Minä kai, öh, lupasin jo eräälle toiselle."

"Eräälle toiselle?" Ethan kohotti kulmiaan. Keithin katse lipui hitaasti Vivianiin, joka käänsi katseensa Ethaniin ja hymyili pahoittelevasti.

"Vivian? Keith, oikeasti?" Ethan huudahti nyt jo loukkaantuminen äänessään. Molemmat syytetyistä nyökkäsivät varovasti.

"Eikö – minä – mutta – meillä – Keith! Vivian!"

"Ethan älä suutu, kiltti. Ainakaan Keithille. Öh, minä, hän, tuota, hän suostui parikseni vain koska lähestulkoon anelin sitä häneltä", Vivian yritti selittää tarttuen Ethania käsistä; hän vain tahtoi tämän ymmärtävän niin epätoivoisesti, hän ei missään nimessä tahtonut Ethanin luulevan, että hän olisi tämän ja Keithin välissä jotenkin.