Harry Potter Story - What is love, baby don't hurt me (Finnish)

Kuudes luku

LUVUSSA ESIINTYVÄT HAHMOT: 

Gabriela Vanhorn, 6. luokka, puuskupuh

Anthony Crabbe, 7. luokka, luihuinen

Ethan Lance, 6. luokka, korpinkynsi

Andrew Madison, jästi, johon Luciana tutustui kesällä

Luciana Malfoy, 7. luokka, luihuinen

Gabrielan käveleminen kiihtyi pian lähes juoksuksi kyynelten sumentaessa hänen katseensa täydellisesti. Ihmisiä ei näkynyt käytävillä, mikä oli hyvä. Hän tahtoi vain pois kaikkien luota, aivan sama, missä se olisi.

Ei häntä oikeasti saanut itkemään helposti – ei hän yleensä itkenyt ilkeilystä tai haukkumisesta, pikku tapaturmista tai muusta sellaisesta, mutta Anthonyn taipumus väkivaltaan.. Ja varsinkin, kun se oli tullut ilmi hänen takiaan. Hän itse inhosi väkivaltaa niin paljon, ja nähtyään Anthonyn yrittävän kuristaa jonkun luihuisen hänen takiaan..

Tyttö ei ollut varma, puristiko hänen rintaansa suru, kipu vai fyysinen hengenahdistus juoksemisen takia, mutta se sai hänet yhtäkaikki pysähtymään. Sitten hän kaatui polvilleen kivilattialle puristaen kaapuaan keskeltä rintaa. Hänen olkalaukkunsa putosi hänen olaltaan.

"Voi kulta, nousehan ylös. Lattia on kylmä eikä tee hyvää polville", kuului pehmeä ääni hänen takaansa. Poika kyykistyi hänen vierelleen ja silitteli rauhallisesti hänen selkäänsä. Gabriela käänsi katseensa nähdäkseen Ethan Lancen, korpinkynsiystävänsä.

"Tulehan sieltä", tämä sanoi ja ojensi kätensä Gabrielalle. Tyttö tarttui siihen ja Ethan veti tämän ylös lattialta.

"Ei mitään hätää, kaikki järjestyy", Ethan rauhoitteli ja veti tytön halaukseen silitellen tämän hiuksia ja selkää. Gabriela ei voinut muuta kuin nyyhkyttää pojan halauksessa aikansa.

Muutamien hetkien päästä, kun Gabriela oli rauhoittunut, Ethan veti tämän läheiselle penkille istumaan viereensä ja kietaisi toisen kätensä tämän selän taakse niin, että tyttö pystyi nojaamaan päätään pojan olkapäähän.

"Minä kuulin suurimman osan teidän riidastanne, mutta mistä kaikki lähti?" Ethan kysyi rauhallisesti.

"Me olimme nätisti juttelemassa kirjastossa, kun se yksi luihuinen tuli siihen aukomaan päätään. No, Anthony hieman raivostui siitä, että se tyyppi haukkui minua ja sitten hän yritti hakata sen. Joseph tuli siihen ja vähensi molemmilta pisteitä ja me lähdimme pois kirjastosta", Gabriela selitti. "Minä suutuin Anthonylle siitä, että hän yritti hakata sen tyypin."

"Sinä olet aivan höpsö. Miksi sinä Anthonylle suutuit siitä, että hän yritti puolustaa sinua?" Ethan kysyi, ei syyttävästi vaan lähinnä ymmärtävästi ja lämpimästi.

"Ei väkivalta ole ratkaisu mihinkään", Gabriela mumisi. "Ei hän olisi saanut käydä käsiksi."

"On tuo kyllä totta. Mutta ehkä se on luihuisten tapa selvittää välit?"

"Mistä tietää."

"Sinä taidat pitää hänestä."

"Vähän", Gabriela vastasi ja hymyili hieman. Oikeastaan hän oli alkanut pitää Anthonysta pikkuhiljaa.

"Jos hän yrittää sopia, minusta tuntuu, että hän on sen arvoinen."

**

"Andrew,

Mitä ovat matematiikka ja jalkapallo? Ne kuulostavat hyvin pöljältä. Meillä ei ole sellaisia, täältä löytyy vain historiaa, numerologiaa, tähtitiedettä, muinaisia riimuja, eläintenhoitoa, yrttitietoa, liemiä, muodonmuutoksia, ennustamista, huispausta ja sen sellaista."