KISSING BOOTH
Olli
"Sä oot ollu vähän outo, enkä ny tarkota vaan sitä autokeissiä" - Joonas sanoi ja istui mun viereen sängylle. "Kuin paha se sit oli?" - mä utelin Joonakselta. Mähän olin nukkunut, enkä mä ihan tarkalleen tiennyt mitä oli tapahtunut.
"No, sä änkesit ihan kiinni Aleksiin, silittelit sitä ja halailit, eikä se päässy liikkuun mihkään, ku se oli jumissa sun ja ikkunan välissä" - Joonas kertoi mulle. "No eihän se sit ihan niin paha ollu" - mä helpotuin. Ehken mä ollutkaan möhlinyt niin pahasti kun mä luulin.
"Ja sit sä imaisit pikkusen sen kaulaa, huokailit ääneen, taisit silitellä vähän sen persettä ja sun käsi oli hyvää vauhtia jatkamassa sen reittä pitkin pidemmälle, kun me herätettiin sut" - Joonas iski ilmoille koko lopunkin tarinan ja naurahti vähän. "Voi vittu, voinko suoraan vaan kuolla häpeestä" - mä totesin kauhistuneena ja painoin pääni mun käsiin. Kuinka nolo sitä saattoi ihminen oikein olla?
"Kyl se siitä vielä, mut onks sulla niinkun muuten kaikki hyvin?" - Joonas kysyi ja nosti kätensä mun olan yli lohduttaakseen mua. Mä nojasin siihen ja mumisin sen korvaan jotain. "Hei, se on ihan ok" - se lohdutti mua, kun mä olin paljastanut sille, että mä tykkäsin myös miehistä ja näytti muutenkin siltä, että mä olin enemmän kallellani sinne suuntaan. Ehkä jopa niinkin paljon, että leiri vaihtuisi täysin. Mä en ollut saanut muutenkaan oikein irti muusta enää pitkään aikaan, jos kunnolla koskaan. "If you were gay, that'd be okay, I mean 'cause, hey, I'd like you anyway" - Joonas runoili ja halasi mua tiukasti. Se hymyili mulle ja sai mun olon tuntumaan taas vähän jo paremmalta.
"Mut on vielä yks juttu" - mä mutisin sille aika vaikeasti ja päätin samantien tunnustaa kaikki, kun kerran alkuun olin päässyt. "Kerro vaan" - se sanoi mulle rohkaisevasti ja taputti mua selkään. "Mä.. mä tykkään Aleksista" - mä paljastin sille. "Mäki tykkään Aleksista" - se vaan vastasi vielä mua lohduttaen ja silitti yhä mun selkää, ennenkun se tajusi mitä mä tarkoitin. "Ai niinku silleen? Niinku silleen silleen?" - se kysyi multa yllättyneenä. "Nii" - mä kerroin ja näytin varmaan aika epätoivoiselta. "Sä olet ihastunu Aleksiin?" - se vielä varmisti. "Joo" - mä huokaisin. Mitä sitä enää kiertelemään.
"Okei, voi hitto, tota.. mä en tiiä mitä mun pitäs sanoo" - se pohti asiaa. "Tai niinku, sun kannattas varmaan kertoo sille" - se kehotti mua. "En mä uskalla, mitä jos se inhoo mua?" - mä vinguin. "No eikä inhoo, Aleksi ei inhoo ketään" - Joonas hymähti. "Kerta se on sit ensimmäinenki" - mä totesin vaimeasti, vaikka tottahan se varmaan oli. Aleksi ei inhonnut ketään. Se etsi kaikista aina hyviä puolia ja onnistui yleensä löytämäänkin, huolimatta siitä, miten paska joku tyyppi tai jokin asia oli.
"En mä tiiä kannattaako mun kertoo, ei siitä kuitenkaan vois tuntuu samalta ja ku ollaan vielä samassa bändissäki ja.." - mä änkytin kun Joonas keskeytti mut. "Ja vitut! Aleksista mä en tiiä, mut mä tiiän, että vaikka kuinka monessa bändissä on pareja, että älä keksi tekosyitä" - se sanoi. "Puhu vaan sille" - se kehotti ja halasi vielä mua.
"Se sun päiväuni taiskin oikeesti olla Aleksista?" - Joonas virnisti muuttuen taas siksi samaksi kiusankappaleeksi mikä se oli aina ollut. "Joo" - mä myönsin nolona. "Kerrotko tarkemmin? Haluisin kuulla yksityiskohtia" - se jatkoi kiusoitteluaan, kun mä helotin jo ihan punaisena. "Olli ja Allu ne yhteen soppii.. " - se alkoi hoilata ja mä mätkäisin sitä tyynyllä.
"Mut hei, mä oon täällä siks, että sä voit meikkaa mut kuvauksiin ja haastatteluun, että näytä taitos ja toimi jo!" - Joonas totesi mulle tyynysodan päätteeksi, koittaen saada mun olon vähän paremmaksi ja ajatukset muualle. Ikäänkun se nyt vain siksi olisi tullut mun kanssa samaan huoneeseen. Kyllä mä hyvin tiesin, että se oli täällä siksi, että se oli huomannut mun paskan olon ja halusi auttaa.
Nyt mä seisoin kuvausten jäljiltä täydessä tällingissä muiden kanssa rivissä haastattelussa, lähinnä Nikon ja Joelin ollessa vuorotellen äänessä, Joonaksen yrittäessä epätoivoisesti kommentoida välillä väliin jotakin ja mietin, että Aleksi oli näyttänyt tosi hyvältä äsken, kun siitä oli otettu yksilökuvia. Tai meistä kaikista oli, mutta sitä mä olin tietenkin eniten katsellut.
"Oho, sori" - Aleksi sanoi mulle peruuttaessaan vahingossa mua päin, kun kuvaaja käski tiivistää rivin yhteiskuvaa varten haastattelun yhä jatkuessa. Mä seisoin hieman sen takana ja olin nyt aivan siinä kiinni. "Pysy mun edessä, kiltti" - mä kuiskasin hiljaa Aleksille kesken kaiken ja puristin sen olkapäätä. Se ei edes kääntynyt, eikä ihmetellyt mitään, pysyi vain paikoillaan, joten mä oletin, että se tajusi syyn. Tai kai sen täytyi jo tunteakin se, mä kun olin aivan sen persettä vasten, enkä edes päässyt kauemmas seinän ollessa mun takana. Mua nolostutti. Miten ihmeessä mä selittäisin tän sille. Taas. Nolostelisin ja pyytelisin anteeksi jälleen kerran? Ikäänkun mä en olisi nolannut itseäni jo tarpeeksi. Mikä vittu mua vaivasi? Olinko mä ottanut aamulla särkylääkkeen sijasta vittu viagraa tai jotain?
Tällä hetkellä mua kuitenkin vielä sitäkin enemmän nolostutti ajatus siitä, että mun edessä ei olisi mitään ja kaikki näkisi mut ja haastattelun jälkeen kaikki kommenttikentät täyttyisivät siitä, että tyypit kilpaa pohtisivat seisoiko Ollilla. Sitten ne zoomaisivat kuvaa ja tutkisivat asiaa vielä tarkemmin ja tekisivät siitä videoita, joiden kuva tarkentui tiettyyn kohtaan. Mä olin nähnyt tän tyylisiä videoita ainakin Joonaksesta, sekä sitten vastaavia, mutta takapuoleen keskittyneitä, Nikosta ja Aleksista. Voi olla, että jälkimmäisiä olin itsekin katsellut. Etenkin sitä, kun kuva oli pysäytetty ja tarkennettu sen perseelle, joka näytti, by the way, ihan vitun hyvältä. Mutta nyt mä annoin taas mun ajatusten viedä mut pois itse aiheesta eli siitä, kuinka mä olin taas järjestänyt itseni näin noloon tilanteeseen ja varmaan vielä pahensin sitä mun ajatuksilla entisestään.
"Tuu mun mukaan" - Aleksi sanoi mulle kun haastikset ja muut jutut oli ohi. Me käveltiin vähän syrjemmälle pois muiden luota, se edelleen mun edessä, eikä se ollut kertaakaan ees katsonut muhun. Yhtäkkiä se jossain käytävällä kuitenkin pysähtyi vetäen mut mukanaan johonkin siivouskomeroon. "Miks me täällä ollaan?" - mä kyselin imureiden, moppien, pesuaineputelien, ynnä muiden härveleiden keskeltä. "Vittu ku ei oo hetken rauhaa missään muualla, niin haluutko sä kertoa nyt mulle jotain?" - se kysyi multa ja katsoi mua vihdoinkin. Se varmasti odotti, että mä pahoittelisin sille mun käytöstä.
"Anteeks mun käytöksestä, mä.." - mä aloitin sanomaan, mutta samantien käytävältä alkoi kuulua ääniä ja mä tosiaan toivoin, ettei kukaan avaisi ovea ja yllättäisi meitä täältä. Se olisi voinut näyttää hiukan oudolta. Mutta ei tääkään nyt mennyt niin kuin piti. Komero oli ahdas, joku harjanvarsi tökki mua selkään ja sai mut siirtymään lähemmäs Aleksia. Mulla vaan valitettavasti seisoi edelleen ja mä olin nyt melkein painautuneena Aleksia vasten, kun me siivouskopin hämärässä tuijotettiin toisiamme.
"Eli siis anteeks mun käytöksestä.. " - mä aloitin vaikeana taas sanomaan, kun Aleksi keskeytti mut vähän turhautuneen kuuloisena. "Koppiku koppi" - se tuhahti ja mä ihmettelin mitä se oikein tarkoitti, kun se painoikin yllättäen huulensa mun huulille. "Mä pussasin sua, nii sillon tää on pussauskoppi" - se sanoi mulle lyhyen suudelman jälkeen hymähtäen ja mä katsoin sitä ehkä sekunnin sadasosan ja suutelin sitten sitä innokkaasti takaisin.
Mä en millään voinut uskoa, että mä pussailin Aleksin kanssa nyt tässä ja puristin sitä mua vasten. Mua ei todellakaan häirinnyt enää selkään tökkivät harjanvarret tai parit lattialle pudonneet tiskirätit kun mä maistelin sen huulia. "Ollii! Alluu! Missä te ootte?!! Lähetään takas hotellille!" - mä kuulin jätkien huutelevan jostain käytävältä ja valitettavasti meidän hetki päättyi siihen.
"Mitä te siellä teitte?" - jätkät kysyi hämmästyneenä, kun me purkauduttiin ulos siivouskomerosta ja pari harjaa ja moppia rymisi meidän takana kaatuessaan. "No vittu siivottiin" - Aleksi tokaisi niille ja lähti kävelemään ulos kohti parkkipaikkaa muiden kohauttaessa olkiaan. "Imuroitteks te kunnolla?" - Joonas kuiskasi mun korvaan ja sai mut naurahtamaan.
Mä olin vieläkin ihan hämmentynyt asioiden saamasta uudesta käänteestä ja mun sydän hakkasi tuhatta ja sataa mun kävellessä kohti autoa.
--
Sanoja: 1270
Mäki alan ny siivoon.