One-shotteja ja lyhyitä tarinoita.
Pelkkää Oleksia, mun aivot ei pysty muuhun. Oleksi = ♡
Muistakaa painaa tähteä jos tykkäätte!
Kirja ei sisällä mitään ihan kamalan ahdistavaa vaan sen on tarkoitus olla aika kepeä. PAITSI jos ahdistut tai loukkaan...
"Kerro mulle" - mun puhelimeen taas kilahtanut uusi viesti pyysi, kun me odotettiin kentällä koneessa lennon lähtöä. "En" - mä näpyttelin vastauksen siihen ja naureskelin itsekseni.
"Mikä sua noin huvittaa?" - mun vieressä istuva Niko kysyi multa. Sitä ei ainakaan huvittanut yhtään mikään. Oli tosi tuulista ja sitä vitutti sen vuoksi lento jo valmiiksi. Siksi se yritti aikansa kuluksi lukea jotakin infolehtistäkin, mutta luovutti ja ryttäsi sen koko vihkosen jonnekin penkin uumeniin.
"Olli vaan taas vauhdissa" - mä vastasin sille. En mä nyt voinut muutakaan sanoa. Koneessa oli muitakin ihmisiä ja meidät oli sijoiteltu sinne muutenkin vähän sinne sun tänne. Ollikin istui jonkin matkaa mun takana, eikä mulla ollut siihen suoraa näkö - tai puheyhteyttä. Siksi se piinasi mua viesteillä.
"Miksi blondi meni lentokoneeseen vain pyyhe päällään?" - Ollin seuraava viesti kuului. "No?" - mä lähetin sille viestin takaisin. "En kerro" - tuli siihen taas heti vastaus. Vai tähän se meni. No, mä kuulisin vielä varmasti siihen vastauksen ennemmin tai myöhemmin. Nyt mä kuitenkin laitoin mun puhelimen lentotilaan. Pian me noustaisiin jo ilmaan.
Jos joltain nyt olisi jotenkin voinut mennä asia kokonaan ohi, niin mä olin tosiaan värjännyt mun pään pääsiäispyhinä ja nyt mä kuulin taas taukoamatta blondivitsejä. Ihan siitä huolimatta, että mä olin ollut blondi ennenkin. Joonas oli heti toivottanut mut tervetulleeksi takaisin tiimiin ja ollut tyytyväinen, kun blondit ei olleet enää vähemmistö bändissä, vaan nyt meillä oli selkeä tasajako. Mitä iloa siitä nyt ikinä sitten olisikaan.
Olli oli kuitenkin tosiaan päättänyt kunnostautua niissä vitseissä nyt ihan erityisesti. Ehkä se kaipasi vastapainoa iänikuisille basistivitseille, mitä se joutui aina muilta kuuntelemaan. Mutta silti sitä tuntui nyt piinaavan yksi toinen asia vielä enemmän, kun mun tukan väri.
"Mä meen vessaan" - mä ilmoitin Nikolle kesken lennon ja se päästi mut ohitseen. Mä kävelin käytävää penkkirivien välistä Ollin vierestä ja hymyilin sille ohi mennessäni. Päästyäni vessan ovelle, mä tahallani odottelin siinä hetken, vaikkei siellä ollut jonoa. Sillä kyllä mä mieheni tunsin. Eikä mennytkään kovin kauaa, kun se jo ilmestyikin paikalle ja me änkeydyttiin yhdessä koneen pieneen vessaan.
"Vihdoinki hetki kahestaan" - se huokaisi, istui alas ja veti mut syliinsä. Se kiersi kätensä mun selän ympäri ja painoi mua lapaluista kiinni itseensä. Ja sitten suuteli mua. Kaipaavasti ja himoiten. Oltiin me rundien välissäkin ehditty jo näkemään ennen pääsiäispäiviä, mutta sitten se oli taas lähtenyt pohjoiseen, eikä me oltu sen jälkeen ehditty viettämään yhtään aikaa kahdenkesken nyt ennen tätä juuri alkanutta rundia.
"Ihanaa olla taas tien päällä.. tai no, ilmassa, mutta rundilla kuitenkin" - se hymähti ja painoi otsansa mun otsaa vasten. Mä silitin sen hiuksia. Nekin oli vähän lyhentyneet. Muttei sentään muuttuneet vaaleiksi niinkun mun.
"Täytyis mennä takas" - mä kuiskasin hetken päästä ja nousin sen sylistä, vaikken olisi halunnut liikkua siitä minnekään. "Joo, mut ensin mä otan selvää siitä jutusta, mun on pakko saada tietää" - se sanoi, tunki kätensä mun housujen sisään ja kurkkasi näkymiä.
"Oho" - se huokaisi ja katsoi mua onnellisena. Mä virnistin. Se oli miettinyt olinko mä blondannut jotain muutakin kun yläpääni. Mutta ei, en mä ollut. Sorry vaan. Sen sijaan mä olin kuitenkin tehnyt jotain muuta sitten sen viime vilkaisun ja siellä oli nyt aika sileä meininki.
"Sä teet mut hulluksi, mä en ehkä pysty oottaan hotellille saakka, siihen on vielä tuntikausia" - se katsoi mua kaihoten. "Sori, mä en aio liittyä nyt kymppikerhoon tällä lennolla, kädet pois mun housuista" - mä komensin sitä julmasti, mutta mä pelkäsin jo, että joku mun housuissa alkaisi kohta innostumaan liikaa sen kosketteluista.
Olli veti kätensä pois ja huokaisi turhautuneena. Mua hymyilytti. Se oli niin helppo saada aina innostumaan. Vähän keikutti persettä ohi kävellessä tai vilautti pikkuisen paljasta pintaa, niin jo jätkää vietiin. En mä siis tietenkään myönnä, että olisin äsken sen ohi kävellessäni mitenkään persettäni heilauttanut. Ihan normaalisti mä siitä kävelin. Melkein.
"Anna ees vielä suukko, senkin pihtari" - se kerjäsi ja siihen mä sentään hellyin. Oli mullakin ollut sitä ikävä. Aina mulla oli, kun se ei ollut mun luona.
"Mikä sen vitsin vastaus muuten oli?" - mä kysyin siltä. "Ai miksi blondi meni lentokoneeseen pyyhe päällä? No se luuli sitä suihkukoneeksi" - se virnisti. "Ahhahhaa" - mä pyörittelin sille silmiäni. Kyllä mä tiesin, että mä tulisin kuulemaan näitä yhtä loistokkaita blondivitsejä vielä paljon tällä rundilla. Se oli nimittäin niin, että mitä tahansa mä ikinä mun hiuksille teinkin, niin aina siitä jotain väännettiin. Se olikin saanut mut miettimään, että ehkä mun pitäisi ehdottaa vaikka Joelille, että se leikkaisi sen hiukset kokonaan pois. Mä luulen, että sen jälkeen kun se tekisi sen, kukaan ei enää vinoilisi mun päästä yhtään mitään.
"Mut tiiätkö mitä.. sitähän sanotaan, että blondeilla on aina hauskempaa.. niin mä ainaki tiiän yhen blonde boyn, kellä tulee olemaan tänä iltana vielä erittäin kivaa, mä lupaan pitää siitä huolen" - se kertoi mulle hymyillen ja nousi ylös mun eteen. "Sitten mä lennätän sut vielä taivaisiin, erittäin nautinnOllisilla tavoilla.." - se kuiskasi mulle vielä vihjailevasti ja näykkäsi pienesti mun korvalehteä, ennenkuin lähti takaisin omalle paikalleen. Mä odottelin hetken vielä sen jälkeen ja hymyilin itsekseni. Mulla taitaisi olla vielä aika kiva ilta luvassa.
Mä olin jo palaamassa paikalleni, kun mä yhtäkkiä menetin tasapainoni ja horjahdin Ollin syliin, jonkun törkätessä jalkansa mun kulkureitille. "Onneks sain kiinni, ilmakuoppia varmaan" - se sanoi muka totisena, auttaessaan mua ylös sylistään, joidenkin muiden matkustajien katsoessa meitä. Mutta mä kyllä näin sen salaa virnuilevan, kun se puristi mua pikkuisen perseestä mun noustessa sen päältä.
Tosi vaikea arvata kuka mut oli kampannut. Turbulenssia joo. Mä kyllä tunsin sen turbolerssin mun persettä vasten ja se voisi tunkea sen vaikka.. siis tota.. no, eiköhän me sille joku paikka vielä myöhemmin sitten keksittäisi.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
--
Sanoja: 902
Joku tosi nopee tylsä pätkä, ei oikein ajatus kulje kipeenä + Tiktok live ♡
