From a kiss to the lips... // BC Oneshots ( Olli x Aleksi )

Holiday Break 1/2

IN CASE YOU MISSED ME

Aleksi

Tiedättekö mikä on astronautin suurin toive? No se on se, että saisi edes kerran kuussa. Mä en ollut astronautti, mutta mullakin alkoi olla jo pikkuhiljaa samantyyliset toiveet mun jo melkein kuukauden kestäneen loman aikana.

Ihan sairasta nimittäin pitää tälläsiä vitun lomataukoja, mä olin ainakin tehnyt omia töitäni ainakin puolen mun loman ajan ettei mun tarvisi kokoajan miettiä toisella puolella Suomea olevaa Ollia. Että se siitä vitun rentouttavasta lomasta sitten. Mulla alkoi olla jo samat fiilikset kun varmaan aika monella meidän faneistakin tän holidayn aikana. Mä kaipasin toimintaa mun epätoivoisen pitkiin ja tylsiin päiviin. Mä ikävöin keikkoja, jätkiä, hauskanpitoa. Mutta eniten mä kaipasin Ollia. Mä luulen, että sekin oli tunne, jonka joku muukin ehkä saattoi jakaa mun kanssa. 

Me oltiin jätkien kanssa myös sovittu jonkinasteisesta somehiljaisuudesta, mutta mulla se oli ainakin pari kertaa vähän lipsahtanut ja mä olin Joelin tyyliin nappaillut itsestäni peiliselfieitä. Mä olin tylsyyksissäni testaillut erilaisia asuja mun päällä. Ehkä mä ajattelin saavani faneilta jonkinnäköistä mielipidettä siitä miltä mun kledjut näytti mun päällä, mutta ei siitäkään lopulta mitään tullut, koska ne olisi ihastelleet ja kehuneet mun outfittia vaikka mä olisin pukeutunut mun mummon vanhaan kukkamekkoon ja sen ihonvärisiin sukkahousuihin.

Luojan kiitos Ollilla oli ilmeisesti ollut vähän samantapaiset fiilikset kun mulla. Siis ei sen kukkamekon ja sukkiksien suhteen, vaan Ollikin oli ollut niin ikävissään, että se oli jo matkalla tänne. Yleensä se kulki junalla, mutta nyt se oli tulossa lentäen ja koneen pitäisi laskeutua jo ihan kohta. Lento Oulusta Hesaan kesti vain noin tunnin ja kun se saapuisi, me suunnattaisiin suoraan luonnon helmaan eli viikoksi kahdestaan mun mökille. Tai ei mökki oikeastaan mun ollut, vaan mun perheen, mutta se oli mun ja Ollin käytössä seuraavat seitsemän päivää. Mä en melkein meinannut pysyä enää housuissani sitä miettiessäni.

Mä olin uskaltautunut jopa Ollia vastaankin kentälle. Yleensä mä venailin vaan autossa jossain parkkiksella piilotellen ja kaasutin äkkiä pois paikalta Ollin päästessä autoon sisään. Nytkin mulla oli huppu päässä varmuudeksi ja mä koitin olla jossain määrin huomaamaton, vaikken mä nyt uskonutkaan törmääväni täällä niin helposti faneihin, ainakaan mihinkään laumaan. Ei ne sentään meidän lomatauon aikana kuitenkaan päivystäneet kentällä. Kai?

Kun mä näin Ollin, mun sydämessä läikähti ja mä kuvittelin mielessäni kuinka mä olisin juossut sen luo ja hypännyt sen syliin, jolloin se olisi suudellut mua pitkään ja hartaasti kaiken muun kadotessa meidän ympäriltä. Juuri sillä tavalla kun kaikissa leffoissa erossa olleet rakastavaiset kohtasivat taas toisensa. Mutta eihän todellisuudessa tietenkään asiat niin menneet.

"Moi, kiva nähä" - mä sanoin Ollille sen kävellessä mun luo ja otin siltä sen toisen laukun kannettavakseni. "Moi" - se sanoi ja hymyili. Kohtaaminen oli sellainen kun kaksi kaverusta olisivat voineet kohdata toisensa. Kaukana siis mun romanttisista haaveista. Mutta jos mä olisin lähtenyt toteuttamaan mun kuvitelmia, me oltaisiin päästy todennäköisesti ensin johonkinpäin somea kuviin ja videoihin, ja siitä lopulta sitten päädytty jonkun juorulehden kanteen.

Kun me päästiin sivummalle kaupungista, mä ajoin pienen syrjäisen p- alueen laitaan ja pysäytin auton. "Oli pakko, en pystyny enempää venaan" - mä kerroin Ollille ja painoin huuleni sen huulille. Se vastasi himokkaasti mun ikäväntäyteiseen suudelmaan ja molempien kädet etsi epätoivoisesti tarttumapintaa toisesta. Mun rinnassa tuntui melkein kun jotain rytmihäiriöitä kun mä sain taas koskea Olliin. Helvetti, että mä olin kaivannut sitä. "Mulla oli ihan vitunmoinen ikävä sua, mä en jaksa oottaa, että me päästään perille" - Olli huokaisi kun mun huulet päästi vihdoin sen huulista irti. "Tunti suunnilleen" - mä kerroin Ollille. Sen vajaan tunnin jälkeen me oltaisiin sitten jo luonnon helmassa mökin rauhassa.

"Tunti? Ei pysty" - Olli totesi ja sen huulet kävi uudelleen mun huulien kimppuun ja sen kädet lähti valumaan kohti mun reisiä mun käsien taas yrittäessä päästä sen paidan alle. Tilanne oli jo hyvää vauhtia eskaloitumassa pidemmälle kun olisi ollut ehkä suotavaa julkisella pysähdysalueella. Meidän hellän hetken keskeytti kuitenkin paikalle ajanut toinen auto, jolloin me vetäydyttiin toistemme kimpusta ja jatkettiin taas matkaa pääkaupunkiseudun jäädessä pikkuhiljaa taakse.

"Pari minuuttia enemmän ja sä olisit ollut takapenkillä mun alla ilman vaatteita" - Olli sanoi ja yritti vielä hivuttaa kättään mun reittä kohti. "Pidä kätes kurissa, äläkä anna mulle mitään mielikuvia, mä yritän keskittyä ajamiseen" - mä huokaisin. Kai mä näiden pitkien viikkojen odotuksen päälle jaksaisin vielä ihan pienen hetken odottaa lisääkin, Olli olisi kuitenkin seuraavat 7 päivää vaan mun, joten hyvässä lykyssä mulla olisi kumminkin vähän parempi tuuri kun jollain astronautilla kuussa.

--

Sanoja: 713

Joku lyhyt ja tylsähkö stoorinpätkä mökillä syyslomaillessa. Tai vittu haravoidessa.