One-shotteja ja lyhyitä tarinoita.
Pelkkää Oleksia, mun aivot ei pysty muuhun. Oleksi = ♡
Muistakaa painaa tähteä jos tykkäätte!
Kirja ei sisällä mitään ihan kamalan ahdistavaa vaan sen on tarkoitus olla aika kepeä. PAITSI jos ahdistut tai loukkaan...
Mä vedin paidan päältäni Aleksin käskystä ja katsoin sitä. Sen silmät liimautui välittömästi kiinni mun paljaaseen yläkroppaan. Kyllä mä tiesin, että se tykkäsi katsella sitä. Tiesin jo silloin, ennenkun me edes oltiin vielä mitään. Se oli joskus punastellut, kun se oli jäänyt kiinni mun tuijottelusta. Ja kyllä mäkin Aleksia olin katsellut. Mä en vain aina jäänyt siitä kiinni. Ainakaan sille. Mä nimittäin katselin sitä usein vähän toisesta suunnasta, kun missä sen silmät oli.
Mä en todellakaan ollut mikään bodari, mutta mun lihakset piirtyi kuitenkin kivasti esiin ja mun kroppa oli voimakas ja jäntevä. Yleensä Aleksi olisikin tässä kohtaa jo hivelemässä mun rintaa ja käsivarsia tai tunnustelemassa mun vatsiksia. Mutta ei nyt. Nyt se vain tuijotti mua, ikäänkuin se miettisi kuumeisesti jotain.
"Mites se munajahti?" - mä kyselin siltä jo vähän malttamattomana, kun se vain yhä jatkoi tuijotustaan. Se ei sanonut vieläkään mitään. "Ota mut kiinni? Lopussa kiitos seisoo.." - mä aloin ehdotella sille vihjailevasti, mielessäni mielikuva, jossa mä juoksisin sitä karkuun ja se koittaisi ottaa mua kiinni. Siksi mä en osannutkaan yhtään odottaa sitä, mitä sillä oli mielessä. "Seisoo jo" - se ilmoitti avaten vihdoinkin suunsa ja osoitti alemmas itseensä.
"Tiiätkö mitä sä kohta saat?" - se sitten kysyi multa ja mä nostin kulmiani odottaen, että se kertoisi sen mulle. "Yllätysmunaa" - se paljasti mulle vastauksen ja painoi kätensä mun paljaalle rinnalle, saaden mut vavahtamaan.
Se tuli mulle ihan puskista. Mä en tiennyt miten tää olikin kääntynyt näinpäin ja hämmennyin. Toki me sitäkin oltiin joskus koitettu, mutta Aleksi oli sanonut, ettei se oikein ollut sen juttu. Siitä ei ollut tuntunut luontevalta olla niinpäin. Ja mä olin ollut siitä salaa aika helpottunut. Mutta nyt se ilmeisesti aikoi kokeilla uudestaan.
"Häh?" - mä henkäisin ja näin sen virnistelevän naaman. Mutta mä näin myös, että se oli tosissaan ja mulle iski pieni pakokauhu. Sitten mä tajusin, että mulla oli jalat ja mä voisin juosta sitä karkuun. Ja niin mä juoksinkin. Mä hilpaisin ovesta ulos ja kirmasin siellä pitkin pihaa Aleksi perässäni. Mun mielikuva munajahdista oli vain nyt kääntynyt vähän väärinpäin. Joo, mä kyllä juoksin sitä karkuun, mutta tää oli enemmänkin kun joku pakojahti, eikä se juossutkaan mun perässä munaa jahdatakseen, vaan jotain muuta.
"Älä karkaa!" - Aleksi huusi ja yritti saada mua kiinni. Mä luikin paidattomana sitä karkuun ja me näytettiin varmaan vielä vähän erikoisemmalta, kun jätkät aiemmin tänään pihalla munajahdissaan. "Mun vuoro piilottaa munaa!" - se nauroi juostessaan mun perässä ja melkein jo saavutti mut, mutta mä pakenin takaisin sisälle. Joka oli virhe.
Se sai kun saikin mut kiinni makkarissa ja hyppäsi mun niskaan. Se otti musta kunnon otteen, nosti mua ilmaan ja sai kaadettua mut sängylle. Mä kierähdin ympäri ja makasin siinä selälläni. Se ei ollut niin vahva kun mä ja mä olisin varmasti päässyt pyristelemään vielä irti, mutta sillä oli muita keinoja pitää mut aloillaan. Se painoi huulensa mun huulille. Se oli tehokas keino katkaista mun pakoreaktiot, en mä voinut sen huulia vastustaa. En mitenkään. Ja se tiesi sen erittäin hyvin.
"Älä huoli muru, mä valmistelen sit kyllä sut" - se kuiskasi mun korvaan ja näykkäisi mun korvalehteä. Mun sisällä nytkähti mukavasti. Eikä se ollut enää pakokauhua. "Mut ensin.. sä saat nyt sitä munaa suuhus, suu auki ja ota kiltisti se vastaan" - se virnisti ja potki housunsa pois jaloistaan.
Ja otinhan mä. Tosi kiltisti. Aleksi huokaili mun suun lämpimässä syleilyssä ja mulla kävi vielä mielessä, että jos mä hoitaisin tän homman ihan tosi hyvin ihan loppuun asti, niin ehkä siitä ei olisikaan heti jatkamaan hommiaan ja voitaisiinkin jatkaa tutulla kaavalla. Mutta se veti itsensä mun suusta ulos kesken kaiken ja mun aikeet kariutui siihen.
"Mä tiiän mitä se yrität, ei onnistu Matela, sä saat tänään munaa, halusit tai et. Ja jos et, niin mä pistän sut haluamaan, niin, että sä suorastaan vielä kerjäät sitä" - se mahtaili puoliksi vitsaillen. Se tiesi taas täsmälleen mitä mä olin ajatellut ja sen puheet kiihotti mua ihan helvetisti. Mä olisin voinut yrittää vielä pakoon, mutta kun se repi housut mun jalasta ja otti mut vuorostaan suuhunsa, mikään ei olisi voinut olla niin tärkeää, että mä olisin edes harkinnut nanosekuntiakaan enää mitään karkaamista.
Mä makasin selälläni sängyllä, sen suun hellässä hoidossa, kun yhtäkkiä Aleksi alkoi puuhailla pikkuisen jotain muutakin. Kyllä mä sen sormista muutenkin aina nautin, mutta nyt mä tiesin, että tää oli menossa vielä niitäkin pidemmälle ja kun sen sormet löysi sen oikean kohdan, samalla, kun sen suu hoiteli mua, mä olin jo aivan valmista kamaa siihen.
Mä levitin jalkojani ja odotin jo malttamattomana, että homma etenisi pidemmälle. Mutta se perkele vaan katseli mua ja kiusasi, kun mä kiemurtelin ja ynisin himoissani sen alla. "Pliis?" - mä pyysin. "Mitä? Mä en kuullut" - se sanoi, mutta mä näin, kuinka sen suupielet nyki. Enkä mä vaan enää voinut itselleni mitään, mun oli jo saatava sitä.
"Nussi jo mua" - mä anelin, tarjosin itseäni ja puristin sen perseestä sitä tiukasti kiinni muhun. "Mähän sanoin, että sä vielä kerjäisit" - se virnisti ja työntyi mun sisään, liukastettuaan ensin kunnolla meidät molemmat.
Mä olin silloin aiemmin miettinyt teippaavani sen suun kostoksi mun hiljentämisestä, mutta siinä kävikin nyt niin, että mä sitä teippiä olisin taas tarvinut. Tai jonkun suukapulan. Sen verran nolosti mä vinguin sen alla, kun se alkoi naida mua ja pidin varmaan kovempaa ääntä, kun meidän keikkayleisö silloin kun me saavuttiin lavalle. Ja se kirkuminen ei ollut muuten ihan pientä.
"Jumalauta" - mä huohotin sen jälkeen hengitystäni tasaten ja silitin mun päälle rojahtaneen Aleksin päätä. Joku meistä oli joskus sanonut, että Aleksi yllätti meidät aina kerta toisensa jälkeen. Mut se ainakin yllätti. Tää pääsiäisylläri oli tosiaankin ollut ihan omaa luokkaansa. Kukaan ei ainakaan pääsisi sanomaan, etten mä olisi pääsiäisenä munaa saanut. Olin. Suuhun ja vähän muuallekin. Pääsiäisestä oli just tullut ehkä yksi mun suosikki pyhistä, alun pakokauhun vaihduttua ihan toisenlaisiin tunnelmiin.
"Tiiätkö mikä päivä sunnuntaina on?" - Aleksi kysyi multa ja kierähti mun viereen. "Eka pääsiäispäivä?" - mä vastasin vähän vaisusti. Mä olisin silloin jo takaisin pohjoisessa. Mulla oli siellä asioita hoidettavana ennen seuraavaa rundia. "Jota myös sukkasunnuntaiksi nimitetään, mä ostin sulle pienen lahjan, pistät ne sillon jalkaas ja mietit mua" - Aleksi hymähti ojentaen mulle pörrösukat. "Mut mä en ostanu sulle mitään" - mä totesin vähän pettyneenä itseeni. "Hölmö, ne on vaan sukat ja sä voit aina lähettää mulle kuvan itestäs, vaan noi pörrösukat päälläs" - se hymyili ja kierähti uudelleen mun päälle suutelemaan mua.
Niin mä tekisin. Mä en olisi enää täällä sen luona silloin, mutta Aleksi pistäisi sukat pyörimään mun jaloissa vaikka toiselta puolelta Suomeakin. Siitä mulla ei ollut epäilystäkään.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
--
Sanoja: 1067
Nää munajuhlat loppu ny, mut tiiättekö mikä on kivaa kun pääsiäinen loppuu? Kaupoista saa sillon Ale munaa :) Anteeks. Tää oli huono.
