From a kiss to the lips... // BC Oneshots ( Olli x Aleksi )

People = Shit 1/4

VITTU MITÄ PASKAA

Olli

"Mulla ei oo mitään teikäläisiä vastaan, kunhan ette mua vaan yritä, röhhöhhöö" - joku urpo kertoi mulle baarissa, kun mä olin todennut sille sen Slipknot - paidan olevan kiva ja se nauroi röhönaurua perään koittaen olla kai kovinkin hauska. Paitsi ettei se ollut. Se oli vain tyhmä ja kuullosti nauraessaankin ihan kun joltain röhkivältä sialta. Ainoa ero varmaan oli, että siatkin oli jollain tavalla kuitenkin söpöjä, varsinkin semmoiset pienet possut, niinkuin vähän siihen tyyliin kun vaikka mun kaveri Joonas Porcokin, mutta toi ei ollut edes sitä. Se oli vaan ärsyttävä, vaikka se ehkä ihan hyvää musaa kai kuuntelikin.

"Toi sunki paita on ihan jees, vaikken homo ookaan" - urpo jatkoi sen nauramista. Se oli kai siis tarkoittanut sen ihan kohteliaisuudeksi, mutta mua nyt vaan ällötti tommoiset rasittavat idiootit, jotka oli olevinaan niin muka hyväksyviä ja suvaitsevaisia muiden seurassa, mutta silti pelkäsivät omaa leimaamistaan ja kuvittelivat, että mä homojätkänä olisin jotenkin kiinnostunut jokaisesta mua vastaan kävelevästä kaksilahkeisesta ja olisin fiiliksissäni jos ne osoittaisi jotain kiinnostusta mua kohtaan.

Kyllä kai nyt muutenkin vittu itsensä hyväksyvä heterojätkäkin voisi sanoa toiselle äijälle, että se näyttää hyvältä ilman, että se kadottaa miehisyytensä tai sen rippeet johonkin? Siis ihan ilman, että siihen piti lisätä kulunut lausahdus, 'vaikka en oo homo'. Jos mulle sanottiin, että mä näytin vitun hyvältä, mä sanoin kiitos. Enkä lisännyt perään, 'vaikka en oo hetero'. Mutta jos mä sanoin jollekin, että se näytti hyvältä tai vaikka vittu, että sillä oli kiva paita, mä olin heti muka iskemässä sitä. Rasittavaaaa.

Sitten oli tietysti myös näitä, jotka esittivät jonkinasteisia foobikoita muille, mutta kuitenkin salaa itse haaveilivat pääsevänsä pantaviksi, mutta niiden pääkoppa ei vaan kestänyt sen myöntämistä ja ne joku mimmi kainalossaan tuijottelivat kaipaavasti ja katkerina niitä, ketkä uskalsivat olla sitä mitä olivat.

Mä olin kerran erehtynyt painamaan yhtä tommoista kun se ei ollut enää voinut itselleen mitään ja oli suorastaan tyrkyttänyt mulle itseään. Vieläpä lukion vessassa. Puutteessahan mä olin ollut ja se koko homma oli ollut lopulta yksi iso virhe. Se tyyppi nimittäin oli edelleen mun riesana, etenkin aina silloin kun sen muijan silmä vältti, se yritti saada uusintaa tapahtuneesta, vaikka kavereittensa kanssa se edelleen aina irvailikin jotain kaikille 'saatanan homoille'. Mut niinhän sitä kai sanotaan, ettei kerta homoksi tee. Tai toinenkaan..

Okei okei, se oli vähän kyllä mun vika, myönnetään. Koska jos nyt aivan rehellisiä oltiin, niin se oli tosiaan saanut sen uusintansa. Mutta vain yhden kerran! Se oli tapahtunut jätkien pukkarissa koulun jälkeisten sählytreenien jälkeen, mulla oli ollut heikko hetki ja kun kerran persettä oli tyrkyllä, niin kyllähän mä olin sen hyödyntänyt. Mutta mä olin vähän niinkun vältellyt sitä sitten itse sen jälkeen. Se oli kuitenkin jonkinlaisessa suhteessa ja mä tunsin itseni vähän paskaksi sen takia. Eikä se tyyppi kuitenkaan edes kiinnostanut mua mitenkään muuten ja tämmösistä jutuista seurasi niiden paljastuessa vaan paljon murhetta kaikille for nothing..

Tämmösiin molempiin edellä mainittujen tyyppisiin helmiin mä olin kuitenkin taas törmännyt tänä iltana ja nyt tää viimeisin roikkui edelleen mun kimpussa. Miksihän helvetissä mä olin edes tullut tämmöisiin opiskelijapartyihin mun tyttöystävän kanssa? Tai siis se oli tyttö ja ystävä, niinkun pitkällä sanavälillä, eikä yhteen kirjoitetussa merkityksessä, vaikka mä sitä tyttikseksi vähän hämmentävästi kutsuinkin. En mä harrastanut siinä mielessä naispuolisia. Ne ei vaan olleet yhtään mua varten, eikä viehättäneet mua lainkaan.

"Mitä, eks sä muka ookaan kiinnostunu musta, älä ny?" - kuului sen mun seurassa roikkuvan urpon seuraava ihmettelevä kysymys ja sen ilme oli jotenkin sellainen, että se oikeasti oli hämmentynyt siitä, etten mä osoittanut mitään mielenkiintoa sitä kohtaan. Se oli kai vain jotenkin monille heteroiksi itsensä olettaville semmoinen yhtälö mitä ne ei vaan voineet ymmärtää. Tottahan jokainen homokundi nyt jokaista heterojätkää halusi. You wish..

"Mitä vikaa mussa on?"- oli sitten se seuraava tyypillinen vaihe mikä niillä tuli vastaan ja sitten oltiin niin loukkaantuneita, että melkein suututtiin tai oltiin jo vääntämässä porua. Mä yritin kiertää semmoisia tyyppejä tarkoituksella kaukaa, mutta aina niitä vain tuntui silti löytyvän. Niinkun nytkin.

"No et oo vaan mun tyyppiä" - mä vastasin sille. Silloin ne yleensä loukkaantuivat viimeistään verisesti, vaikka mun mielestä vastaus oli ihan neutraali, niinkun tyyliin kiitti, mut ei kiitti. Niin taas tämäkin tapaus koki sen loukkaavaksi ja mä sain kuulla kuinka ylimielinen mulkku jätkä mä olin, just semmonen tyypillinen homppelipoika. Vittu mitä paskaa.

Mä mietinkin monesti, että mikä ihmisiä oikein vaivasi? Ei kai ne itsekään jokaisesta vastaantulijasta viehättyneet? Ja mitä helvetin väliä sillä edes ylipäätään oli, kun toinen ilmeisesti oli hetero ja toinen homo, eikä kumpikaan kiinnostanut toista sillälailla. Mä huokaisin turhautuneena, mä halusin päästä täältä pois. Ihan mihin tahansa. Vaikka vittu panemaan sitä epätoivopanoa kolmatta kertaa jos aivan pakko oli.

Totta puhuen olin mä joskus kyllä ollut ihastunut johonkin heterojätkäänkin. Mutta kukapa ei.. ja se oli kyllä muuten perseestä! Niinkun yksipuoliset ihastukset varmaan aina. If you were gay even for a day.. Mutta se oli ollut yksittäistapaus, eikä se silti tarkoittanut, että mä niistä kaikista tykkäisin.

"Olli, toi tuolla on mun kaveri ja sillä on ongelma" - mun tyttöystävä huusi musan yli ja osoitti jonnekin. Ja korostan siis edelleen, että tyttö ja ystävä. En mä vittu tiedä miten sitä pitäisi kutsua? Joku ystävätyttö vaikka kuullosti ainakin joltain mummokieleltä. "Sillä on kaveri, joka on vailla seuraa" - se kertoi mulle innostuneesti. "Miten mä tähän liityn?" - mä kysyin siltä, vaikka mä arvasinkin jo sen ilmeestä mitä sillä oli mielessä. "Se on jätkä ja te kuulemma sopisitte hyvin yhteen" - se huusi melun yli ja mä ajattelin, että voi vittu. Taas jotain parittamista. Ei jokainen homokundikaan toisesta ollut kiinnostunut vaan siksi, että omasi saman suuntautumisen. Sekin olettamus oli rasittavaa.

"Hei, jos sun kaverilla on gayfrendi nii ei se tarkoita, että mä haluun sitä deittailla" - mä valitin mun tyttikselle. Mutta se tunsi mut ja odotti kärsivällisesti, että mä saisin mun valitusvirren vietyä loppuun. "No okei, show me a picture" - mä sitten myönnyin kun se jo into piukalla melkein tasajalkaa hyppien ja silmät loistaen ojensi puhelintaan näyttääkseen sen tyypin kuvaa.

Mä otin sen luurin käteeni valmiiksi jo vähän huokaisten, mutta sitten mä katsoin sitä kuvaa. Mä en ikinä ollut nähnyt niin söpöä jätkää. Musta tukka, siniset silmät ja suloinen hymy. Se nauroi siinä niin, että sen alahampaiden rivistökin näkyi vähäsen ja yksi hampaista oli muiden takana. Se oli jotenkin tosi söötti näky.

Muutenkin mä tykkäsin sellaisista söpöistä ja persoonallisen näköisistä ihmisistä, enkä mistään ylikomeista kiiltokuvapojista. Mä vähän omahyväisesti myös ajattelin, että mä olin tarpeeksi hyvännäköinen ihan itsekin ja sellaiset ihmiset kun toi kuvan jätkä herätti mussa mielenkiinnon kun ne ei hukkuneet massaan vaan jäivät mieleen. Ja muutenkin sitten sellaiset, keltä lisäksi löytyi vielä se oma persoonakin, eikä ne olleet mitään massatuotantoa. Kuvassa se kundi halasi jotakin koiraa. Se oli tosi suloinen, ihan tosi tosi suloinen. Ja oli se koirakin kai ihan söpö.

"Lähetkö sen kanssa jatkaan iltaa?" - mun tyttis kysyi virnistellen, vaikka kyllä se tiesi siihen vastauksen. Kyllä mä lähtisin. Mä olin jo suorastaan menossa. Matkalla kovaa vauhtia. Kiitämässä valonnopeudella. Mä todellakin halusin tavata ton jätkän.

--

Sanoja: 1131

Jotain valmistunutta draftien syövereistä. Mun frendi aina valittaa tommosista tyypeistä ku tässä luvussa ja mä joudun kuunteleen sen märinät. + Ai niin, mä näin viime yönä unta, että Santeri ja Antti (Tuisku) meni naimisiin. Oli kuulkaa hienot häätki jossain Lapissa ja niillä oli koiriaki mukana niitten hääkuvassa. En tiiä miks kerron tän, mut se oli jotenki kauheen kiva uni :D