From a kiss to the lips... // BC Oneshots ( Olli x Aleksi )

Birthday Boys 4/4

TOIVE

Olli

Aleksi kääntyi mua kohti ja katsoi mua sen kasvoilla käyden pienen hetken aikana monia eri ilmeitä, joiden tuntemuksia mä koitin lukea. Hämmästystä, liikutusta, onnea, iloa, rakkautta. Mitään epävarmuutta, säikähdystä tai muuta mä en havainnut, mutta silti mua hermostutti ja jännitti mitä se vastaisi.

Mä olin polvistunut sen eteen ja ojensin sille sormusta henkäisten syvään.

"Aleksi, siitä päivästä lähtien kun mä tapasin sut, sä oot tehny mun elämästä paremman. Jo silloin, kun me ei vielä edes oltu yhdessä. Ja nyt kun ollaan, kaikki on ollut vaan päivä päivältä parempaa. Mä rakastan sua. Enemmän kun mitään ikinä milloinkaan" - mä yritin saada mun ajatuksia kerrottua sen kuunnellessa.

"Tuutko mun mieheksi?" - mä henkäisin vielä ilmoille sen tärkeimmän kysymyksen. Mä olin mielessäni miettinyt tätä jo vaikka kuinka pitkään, mutten koskaan löytänyt oikeita sanoja tai oikeaa tapaa miten mä voisin tän tehdä. Kun mä lopulta olin hankkinut sormukset melkein kuukausi sitten, mä en ollut löytänyt myöskään oikeaa aikaa toteuttaa tätä. Mutta nyt musta oli tuntunut, että se hetki oli tässä.

"Tuunko? Tuun! Tietenkin TUUN!" - Aleksi huudahti mulle sen silmät loistaen hymyilevänä ja me syöksyttiin toistemme syliin. Mä olin ihan hirveän liikuttunut ja mun silmät vetisti kun mä puristin sitä sylissäni tahtomatta päästää koskaan irti, kunnes tajusin, että mun piti se sormuskin saada sen sormeen. Mä hellitin otettani Aleksin ojentaessa kättään mulle ja niin mä sitten vihdoinkin sain sen rengastettua mun omaksi. Sen jälkeen mä kaivoin taskustani rasian vielä esiin ja Aleksi pujotti sormuksen myös mun sormeen.

Mä vedin Aleksin pitkään suudelmaan, joka tuntui jollain tavalla uudenlaiselta, mutta silti samalta kuin aina. Mä maistelin sen huulia, suudelman ollessa hidas ja täynnä rakkautta. Mun kädet liikkui sen selällä painaen sitä enemmän kiinni muhun sen käsien haroessa mun hiuksia ja pitäessä kiinni mun niskasta. "Sä oot mun" - mä kuiskasin Aleksin korvaan kun mä irtauduin sen huulilta. Mulla oli epätodellinen olo, en mä edes tiennyt miksi, mutta mä en kai vain voinut uskoa vieläkään mulle annettua onnea. "Oon, oon aina ollut" - se vastasi otsa mun otsaa vasten painettuna ja katsoi mua hymyillen.

Samalla kuului vihellys. Mä nostin päätäni hämmästyneenä ja katsoin Aleksia. Se katsoi mua yhtä hämmentyneenä takaisin. "Kato, tuolla!" - se kuiskasi ja osoitti meidän sivustalle. Kalliolla istui murmeli, varmaan se sama mikä me nähtiin jo aiemmin polulla. Se katsoi meitä, vihelsi uudelleen ja katosi sitten jonnekin.

"Ne kai viheltää kun ne havaitsee jonkun vaaran" - Aleksi kertoi mulle hymyillen. "Ehkä me ollaan sit vaarallisia" - se sitten lisäsi naurahtaen. "Sä ainaki oot, oot vaarallisen ihana ja ryöstäny mun sydämen" - mä kerroin sille tosiasioita onnellisena. "Samat sanat" - se kuiskasi ja muuta me ei enää puhuttukaan meidän huulten päätyessä taas yhteen.

Me käveltiin käsi kädessä vuorilta alas takaisin hotellille ennen kuin tulisi pimeää, auringon ollessa jo laskemassa. Siinä kävellessäkin mun oli välillä pakko hymyillä katsoessani Aleksin kättä. Mä olin vihdoinkin saanut sen tehtyä, kosinut sitä ja se oli suostunut. Mun toive oli käynyt toteen ja mä olin saanut nyt parhaimman synttärilahjan ikinä. "Olli, mun käsi pysyy sun kädessä vähemmälläkin" - Aleksi naurahti mun puristaessa ajatuksissani sen kättä niinkuin mä en ikinä päästäisi siitä irti. Mutta en mä halunnutkaan päästää.

Hotellihuoneessa Aleksi katseli vielä näkymiä ikkunoista auringon laskiessa. "Upeeta" - se huokaisi. "On" - mä vastasin, mutta katsoen Aleksia. Mä voisin tuijottaa sitä tässä lopun elämääni ja kuolisin sitten onnellisena. Aleksi kääntyi muhun päin ja alkoi riisua vaatteitaan. Se pudotti yksi vaatekappale kerrallaan vaatteitaan pois sen yltä lähtiessään etenemään kohti meidän sänkyä.

Mä käänsin selkäni auringonlaskulle ja upeille vuoristomaisemille, riisuin vaatteeni ja lähdin Sveitsin valtaamisen sijasta valloittamaan jotain vielä upeampaa eli mun elämäni miestä, joka makoili jo sängyllä odottamassa mua, ainoana asusteenaan sen sormessa kimalteleva tuore kihlasormus.

--

Sanoja: 595

THE END.