From a kiss to the lips... // BC Oneshots ( Olli x Aleksi )

In the Army now 8/8

FREEDOM AND WHAT?

Aleksi

n.10kk myöhemmin:

"Aamuja!" - mä toivottelin uusille alokkaille niiden marssiessa silmät ristissä kaurapuurolle. Mä muistelin, kun mä olin itse tullut tänne. Mä olin ollut yhtä hukassa kun nekin nyt, enkä ollut yhtään tiennyt mitä odottaa. Nyt mä kävelin pihalla, oma juuri saatu palvelustodistus kädessäni, takaisin tupaan pakkaamaan mun tavaroita. ja luovuttamaan mun inttivarusteet ja mun aseen pois.

Mulla oli TJ0. Palvelus päättyisi ihan kohta ja vapaus koittaisi. Mä olin ollut täällä nyt melkein vuoden. Mä olin nyt alikersantti. Niinkuin Ollikin oli ollut. Tosin se oli ylennyt vielä kersantiksi. Mä halusin jo pois täältä. Mutta oli mulla silti vähän haikea olo, kun tää kaikki päättyisi. Se oli kuitenkin ollut mun arkea jo pitkään. Eikä mulla ollut hajuakaan mitä mä tekisin nyt. Vähän kun yhtäkkiä putoaisi tyhjän päälle.

Olli oli päässyt täältä pois jo aikaa sitten. Me ei oltu nähty sen jälkeen. Oltiin me viestitelty. Mutta ei se ollut enää samanlaista. Se ei ollut täällä. Mä olin aluksi ikävöinyt sitä ihan helvetisti ja lähetellyt sille epätoivoisia rakkauden tunnustuksia viesteillä. Mutta sitten sekin oli hiipunut. Se asui kaukana ja mä olin jumissa täällä. En mä nähnyt sitä edes iltavapailla.

Meidän tupakin oli rikkoutunut alokasajan ja sotilasvalan jälkeen. Porukka oli hajonnut, kuka minkäkin tien oli sitten valinnut tai saanut. Jotkut oli selvinneet puolella vuodella ja päässeet pois jo ajat sitten. Yllättäen myös siitä mun tuvan rasittavasta turboturvasta oli kuoriutunut ihan jees jätkä ja se oli jatkanut mun kanssa samaa reittiä. Ja se muuten seurusteli. Sen mun tupalaisen tytön kanssa, sen, jonka mä olin tavannut jo silloin bussissa. Mä en olisi ikinä uskonut sitä, mutta niin siinä oli käynyt.

Mä yllätin ne kerran kuivaushuoneestakin yöllä tositoimista. Ne oli pelästyneet, mutta mä totesin vain niille, että jatkakaa ja löin oven kiinni. Mä siitä varmasti enemmän järkytyin. Mutta mulle tuli siitä myös aikamoiset deja vu - tunteet. Musta ja Ollista siellä.

Mä olin joutunut sitten hoitelemaan itseni ja katsonut vessassa luuristani Ollin kuvaa. Se näytti niin hyvältä siinä inttikamat päällään. Sen jälkeen mä olin joutunut vielä siivoamaan jälkeni, kun en mä ollut ihan onnistunut sihtaamaan pönttöönkään. Mä vihasin vessassa runkkaamista.

Niin paljon mielummin mä olisin muutenkin ollut taas Ollin hoideltavana, tuntenut sen kuumat huulet mun iholla ja sen kiinteän vartalon mussa kiinni. Mä muistin hyvin meidän viimeisen kerrankin ennenkuin se lähti. Se oli ollut ensin tosi raju ja sitten taas niin hellä.

Se oli sitonut mun kädet sen vyöllä kiinni siellä samaisessa kuivaushuoneessa ja kiinnittänyt ne mun pään päälle jonnekin katosta riippuvaan tankoon tai johonkin sellaiseen. Sitten se oli vain ottanut mut siinä. Mulla oli ollut sukka suussa, mitä mä olin purrut kovaa hampaat irvessä, etten mä olisi pitänyt liikaa ääntä. Kassulla kun oli muitakin. Sen jälkeen se oli irroittanut mun kädet ja uusintakierroksella kaikki oli ollut taas hellää ja rauhallista. Paljon silittelyä ja suutelua. Ja alkavaa ikävää siitä, että pian mä en näkisi sitä enää.

Nyt mä kävelin kamoineni portista ulos. Varuskunnan porttien ulkopuolella mä käännyin vielä katsomaan taakseni ja hyvästelin mielessäni koko paikan. Aika upeita hetkiä mä olin siellä lopulta viettänyt.

Mä olin lähdössä täältä samalla tavalla kun mä tänne tulinkin. Bussilla. Mä kävelin pysäkille odottamaan sitä, kun joku auto pysähtyi siihen viereen. "Ala tulla!" - kuului tuttu käskevä ääni auton oven avautuessa ja mä kohotin katseeni ylös kohti autoa, jonka apukuskin ovi oli nyt auki. Mä tottelin sitä ääntä heti. Vanhasta tottumuksesta. Mä istuin auton penkille ja se kaasutti siitä pois heti kun ovi sulkeutui.