One-shotteja ja lyhyitä tarinoita.
Pelkkää Oleksia, mun aivot ei pysty muuhun. Oleksi = ♡
Muistakaa painaa tähteä jos tykkäätte!
Kirja ei sisällä mitään ihan kamalan ahdistavaa vaan sen on tarkoitus olla aika kepeä. PAITSI jos ahdistut tai loukkaan...
Oli aamuyö ja aika hiljaista, jollei liikkeessä olevan keikkabussin hurinaa ja muutamaa kauempaa kuuluvaa tasaista kuorsausta laskettu. Niko ainakin kuului kuorsaavan kovaan ääneen. Niin joku muukin. Mutta ei se häirinnyt, siihen oli jo niin tottunut.
Mä olin yleensä hyvä nukkumaan, mutta nyt mä olin valvonut jo jonkin aikaa jostain syystä. Sängyn verho oli tiiviisti kiinni, mutta aina välillä jokin valo heijasti silti sen läpi tai jostakin sen välistä, tavoittaen syvässä unessa olevan Aleksin nätit kasvot. Se näytti levolliselta, vaikka sen silmäluomet värisi välillä, sen varmaankin nähdessä jotakin unta. Mä toivoin, että se näki unta musta. Mä ainakin uneksin usein siitä.
Bussin ahtaissa sänkykopeissa tilaa oli vähän, mutta ei se haitannut. Vaikka sänky olisi ollut kuinka suuri, me oltaisiin silti oltu toisissamme kiinni. Nytkin Aleksi makasi tiukasti mun kainalossa ja oli heittänyt toisen kätensä mun vatsan yli. Mä silitin hiljaa sen päätä. Sen lyhyt siilitukka tuntui kivalta mun käteen. Se oli niinkuin pehmeä ja vähän karhea samaan aikaan. Mun olisi tehnyt mieli suudella Aleksia. Se näytti niin suloiselta. Mutta en mä halunnut häiritä sen unta. Se nukkui niin rauhallisesti. Niinpä mä vain katselin sitä ja mietin, miten onnekas mä olin. Sen suutelu tuntui yhä samalta kuin silloin joskus ensi kerran.
Mä olin silloin suudellut sitä ja se suudelma oli vain jatkunut ja jatkunut, eikä me oltu voitu lopettaa sitä, ennenkuin oli ollut aivan pakko saada happea. Ja silloinkin me oltiin irtauduttu vain juuri ja juuri toisistamme, kunnes muutaman hengenvedon jälkeen mä taas tunsin kuinka se hymyili ja yhdisti uudelleen meidän huulet. Mikä muka oli parempaa kun se, kun toinen hymyilee sua suudellessaan?
Mua vähän myös hymyilytti, kun mä mietin mennyttä iltaa. Ja ehkä pikkuisen kauhistuttikin. Se oli ollut vähän täpärällä. Me kuitenkin yritettiin yleensä vältellä juoruja ja pysyttiin melko asiallisina. Vaikka välillä meinasi vähän lipsahtaakin. Niinkun eilen illalla.
Mä olin raahannut Aleksin keikkapaikan tyhjälle takapihalle meidän keikan jälkeen, kesken toisen bändin keikkaa, luottaen siihen, että porukka viihtyi vielä sisätiloissa. Mä olin painanut sen vasten sitä rakennuksen harmaata betoniseinää ja siinä mä olin suudellut sitä kunnolla, keikkabussien antamassa varjossa. Mulle vaan tuli välillä ihan pakottava tarve tehdä niin. Joskus mä sain hillittyä itseni, eilen en. Ei saanut Aleksikaan. Sen kädet kaivautui mun mustan paidan alle ja suutelu muuttui pian kiihkeäksi nuolemiseksi, joka oli etenemässä siitä hyvää vauhtia vielä pidemmälle, mun käsien etsien tietään sen housuihin.
Mä olin kaivanut kieleni sen kurkusta ja käteni sen housuista vasta, kun fanilauman äänet oli saaneet mut havahtumaan. Me oltiin puristuttu toisiimme kiinni ja pysytty vain paikoillaan, seinän ja bussin väliin jääneessä pienessä tilassa, fanien valloittaessa koko takapihan.
Tommi oli kuitenkin pelastanut meidät tulemalla ovesta ulos kaikkien eteen. Siis Tommi! Vielä merchit päällään. Ei muuten tapahtunut joka päivä. Kaikkien niiden ihmisten mielenkiinto oli kääntynyt siihen, eikä niiden aivot olleet kyenneet enää ajattelemaan mitään muuta. Niinpä meitä ei oltu huomattu ja me oltiin päästy salaa livahtamaan muualle niiden kaikkien takaa, Tommin jäädessä niiden armoille yhteiskuviin ja miljooniin haleihin.
Tommi oli myöhemmin kertonut nähneensä meidät ikkunasta ja tullut siksi ulos, nähdessään lähestyvän fanilauman. Mä olin kiitollinen sille, mutta mä myös tiesin, että mä kuulisin siitä vielä.. ei se voisi jättää väliin mulle vittuilua. Ei mitenkään. Ja olihan se ollut vähän varomatonta, mutta minkä sitä teki kun himo iski?
Bussi pysähtyi. Mä nostin varovasti Aleksin käden mun päältä ja hiivin hiljaa ylös pedistä. Ulkona näkyi valoja. Me oltiin jonkun 24h avoinna olevan huoltoaseman pihassa ja oli jo aikainen aamu. Mä puin päälleni ja menin ulos.
"Pidetään pikku tauko ja tankataan, ollaan jo melkein perilläki" - Joel sanoi mulle pihalla. Sekin oli valvonut ja viettänyt aamuyön tunnit kuskin seurana. "Mä käyn kaupasta hakemassa äkkii jotain" - mä huikkasin sille ja samalla näin Joonaksenkin kaivautuvan ulos bussista.
Aleksi oli maininnut eilen, että olisi kiva joskus aamuisin syödä jotain raikastakin. Välillä muutakin, kun napata jääkaapista se sama ainainen banaani. Niitäkun oli aina mukana matkassa. Jos jääkaapissa ei muuta ollut, oli siellä valon lisäksi vähintään kuitenkin jokunen oluttölkki ja banaaneja apinoille.
Mä palasin takaisin. Enkä voinut vastustaa kiusausta. "Pränkätään vähä" - mä kuiskasin Joelille ja kuskikin oli mukana juonessa, kuten myös jo herännyt Joonas, joka kuvasi koko setin. "Jep" - ne nyökkäsi. "Hyvät matkustajat, saavumme noin 10min kuluttua määränpäähämme Liverpoolin venuelle.. olkaa hyvä, nouskaa sängystä ylös ja pedatkaa petinne ja..damer och herrar.. " - tai jotain sinnepäin kuului kuulutus radiopuhelimesta herättäen koko sakin.
"Turpa kii, ei vielä oo aamu" - Nikon aamunraikas ääni kuului joidenkin muiden nauraessa. "Kuka haluu kuolla?" - Tomminkin ääni kuului alapedistä. "Onon, aamu jo ja hirveesti tekemistä tänään, kuka lähtee kahville?" - Joel kyseli porukalta. "Wakie, wakie!" - Joonas huuteli vielä aamu-uniselle jengille. Aleksikin veti nauraen sängyn verhon auki herättyään ja mä puikkelehdin takaisin sen viereen tuomisieni kanssa.
"Mihin sä katosit?" - se kysyi multa. "Mä hain vaan jotain pientä kaupasta" - mä kerroin, änkesin tuomisieni kanssa sänkyyn ja vedin Alen osittain päälleni, että me mahduttiin paremmin. Vaikka kyllä me ihmeen hyvin tänne sovittiin, kaksi Tommia ei olisi ehkä mahtunut, mutta me oltiin onneksi vähän pienempää kokoluokkaa kun pilvenpiirtäjiä. Mä vaan halusin Alen aina mahdollisimman lähelle mua.
"Pistä silmät kii ja arvaile mitä nää on" - mä sanoin Alelle ja työnsin suuhuni pensasmustikan. Mä vein naamani sen eteen ja se nappasi mustikan mun huulilta. "Tää oli helppo, mustikkaa" - se hymähti. "Entäs tää?" - mä kysyin ja syötin sille mangon palan. "Makeeta.. mangoo" - se vastasi. Samalla linjalla jatkettiin. Päärynää, mansikkaa, persikkaa, mandariinia.. you name it. Kaikkea paitsi banaania. Se tuli jo korvista ulos.
"Mites tää?" - mä kysyin ja suukotin Alea. "En oo varma, voinko saada uusinnan?" - se hymyili ja mä painoin huuleni sen huulille, tällä kertaa kunnolla. "Mun babe" - se hymyili mulle. "Oikein" - mä vastasin ja suutelin sitä jälleen. My kind of morning..
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
--
Sanoja: 945
Fuck you Olli. I hate you. But I love you. Joo pliis, noi kuvat, saako itkeä? Olli ♡ + Mäki haluun uuden tatskan ja by the way, en oo ikinä halannu Tommii :/ Ale on söpö! Ja ignooratkaa nää mun sekavat sepustukset, mua väsyttää + Tiktok - live juur ku meinasin julkasta tän, ei väsytäkä enää!!!
