What Is Life Really Like? 💫🕊️

57

Pov' Jeon Jungkook

•

Kävelin veljeni kanssa kohti rantaa. Sydämeni tuntui hakkaavan itsensä kehostani kokonaan irti.

Kuitenkin selvisin hengissä rannalle asti. Nappasin ajattelematta mitään veljeni kädestä kiinni todella tiukasti ja katselin ympärilleni. Ranta oli koristeltu todella kauniiksi, juuri sellaiseksi mitä kuvittelin. Kaikki koristeet olivat aseteltu täydellisesti täydellisille paikoilleen rannalle.

Pysähdyin hetkeksi paikoilleni ja käännyin katsomaan toisella puolellani seisovaa veljeäni. Olin tietty onnellinen, että elämässäni oli sellainen veli, millainen Ju-hyung oli. Täydellinen.

Hengitän muutaman kerran taas syvään sulkien samalla silmäni. Yritän saada sydämeni hakkaamisen loppumaan.

Avattuani silmäni ja käännettyäni katseeni takaisin rannalle, siihen upeaan kauniiseen paikkaan, näen myös samalla sen kaikista upeimman asian, joka teki elämästäni täydellisen elämän. Taehyung. Kim Taehyung. Elämäni upein asia. Elämäni mies...

En meinannut saada katsettani tuosta irti. Niin upean näköinen.

Hymyilin yhä vain enemmän ja enemmän. Heräsin todellisuuteen siinä vaiheessa kun veljeni repäisi kädestäni.

"Mennäänkö?"
Hän kysyi minulta huvittuneen näköisenä.

"J-joo..."
Vastasin. Huomasin samalla kuinka ääneni alkoi värisemään. Ehkä se johtui jännityksestä. Tai onnellisuudesta? No ei sillä väliä!!

Veljeni hymyili minulle rohkaisevasti ja lähti viemään minua lähemmäs sitä lopullista määränpäätä. Elämäni parasta ja onnellisinta hetkeä ikinä.

Pidin veljeäni edelleen tiukasti kädestä kiinni. Puristin sitä ehkä vähän liiankin lujaa. Minua vain jännitti ihan liikaa. Yritin vain hengittää syvään ja rauhoittua.

Tunsin veljeni katseeni itsessäni. Käännyin katsomaan tuota hermostuneesti hymyillen.

"Hyvin se menee. Sun elämän mies odottaa sua"  hän sanoi ja vinkkasi minulle silmää.

Katsoin hetken aikaa kaikkia valkoisilla penkeillä istuvia vieraita. Ei niitä ollut montaa, muttei montaa tarvitukkaan. Vain Jimin, Taehyungin luona Yoongi, Hoseok veljeni seuralaisena, sekä pari jotain muuta sukulaista. Hymyilin kaikille noiden katsoessa minua ja veljeäni. Ehkä enemmän kuitenkin minua.

"Oon valmis" Sanoin ääneen. En halunnut kuiskailla, sillä eihän minulla ollut mitään salaamista.

Emme olleet järkänneet paikalle mitään musiikkia. Meidän mielestä se ei ollut tärkeintä tässä kohdassa. Tärkeintä oli vain se, että saisimme viettää koko loppu elämän toistemme kanssa yhdessä. Onnellisina.

Hengitän muutaman kerran rauhoittuakseni. Tuntui että hermoilin ihan turhaan nyt. Vilkaisin vielä - edelleen hermostuneena - veljeäni, jonka kädestä pidin yhä kiinni. Hän hymyili minulle kannustavasti. Hymyilin tottakai takaisin.

Hetken päästä tuli se hetki, kun lähdin kävelemään veljeni tukena penkkien välistä eteenpäin pienen valkoisen pöydän luo. Koko sen ajan kävellessämme, tuijotin lähemmäs tulevaa Taehyungia. Mietin vain mielessäni kuinka komealta hän näytti. Niinkuin aina tietenkin. Nyt kylläkin enemmän.. Ei! Hän ei ole koskaan komeampi. Aina niin paljon, ettei siitä voisi enää millään parantua.

Sydämeni hakkasi koko ajan vain kovempaa. Oli se aika, kun veljeni jättäisi minut tähän ja jäisin Taehyungin luo.

Tarrauduin hellästi Taehyungin käteen ja lähdin kävelemään tuon kanssa vielä muutaman askeleen eteenpäin.
Pysähdyimme hetken päästä molemmat vierekkäin pienen valkoisen pöydän eteen. Olihan siinä myös vanhahko mies, jonka veljeni oli 'vuokrannut' papin hommiin. Tai niin hän ainakin oli sanonut.

Käänsin katseeni Taehyungiin, ja sen jälkeen aika pian eteenpäin, pappiin.

--------------

Vaikka olin ollut Taehyungista erossa vain muutaman tunnin, olin ikävöinyt tuon lämpimiä ja täydellisiä huulia ja sitä, miltä ne tuntuivat omiani vasten.
Olisin voinut pysyä suudelmassa vaikka kuinka kauan. Koko muu maailma katosi ympäriltämme juuri sillä hetkellä. Kuitenkin jonkun tapuutukset keskeyttivät hetkemme.

Harmissani irrottauduin Taehyungista ja siirsin katseeni vieraisiimme. Huomasin veljeni leveän ja onnellisen hymyn. Hymyilin tuolle takaisin. Toisaalta hymyilin vähän kaikille. Olihan kaikki täällä minulle omalla tavallaan tärkeitä.

Loput tästä illasta ja ehkä hieman alkuyöstä viettäisimme pienessä mökkirakennuksessa ja söisimme paljon herkkuja, tanssisimme ja pitäisimme kaikki porukalla hauskaa.

Tai niin ainakin luulimme sen menevän...