What Is Life Really Like? 💫🕊️

025. Jimin&Jungkook(Tae)

Kahdeskymmenesviidesluku
Words:

- jiminin nk -

Olin jähmettynyt paikoilleni. Mietin miksi ihmeessä Jungkook. JEON jungkook oli tuonut minulle pillimehun. Mistä tuo edes tiesi että pidän niistä?

Avasin kuitenkin pillin muovista ja työnsin sen niin, että saan juotua mehua.

Jungkook joi jo kovaa vauhtia omaansa.
Joimme samaan aikaan mehut loppuun. Heitin purkin huoneen roskikseen.

Katsottuani kello, tajusin kuinka paljon se on.

"mennäänkö nukkumaan?" kysyin varovasti brunetelta.

Minua nuorempi brunette poika nyökkäsi vain ja nousi ylös.

"Onko sulla lainata jotain vaatteita yöks? En viittis nukkuu mun farkuis" säpsähdin pojan yht'äkkistä puhumista.

Nyökkäsin äkkiä piilottaen säikähdykseni.

Nousin itsekin ylös ja kävelin vaatekaapilleni. Avasin isot peiliovet ja aloin penkoa hyllyjä.
Löysin sieltä ison valkoisen T-paidan ja mustat lökärit.
Heitin ne pojalle ja hymyilin hieman, etten näyttäisi tyhmältä.

Jungkook nappasi vaatteeni ja lähti vessaa kohti. Kuulin kun ovi sulkeutui ja meni lukkoon.

Aloin vaihtaa nopeasti omia vaatteitani. Toivoin saavani vaihdettua ne ennen Jungkookin tuloa takaisin.

Onnistuin tavoitteessani. Olin juuri saanut paidan pääni yli, kun brunette jo asteli ovesta sisään.

Tuo näytti yllättävän hyvältä vaatteissani, ja vaikka jungkook oli ainakin puolet minua isompi (-vaikka oli nuorempi-) vaatteeni sopivat tuolle kuin täydelliset.

Istuin takaisin sängylleni Jungkookin viereen. Kuinka laittoman hyvännäköinen tuo oli.

Asettelin jollain ihmeellä pienen patjan lattialle. Pieneen myttyyn patjan päälle jätin peiton ja tyynyn.
Jungkook istui patjalle.

Asetuimme molemmat peittojen alle. Toivotimme miltein samaan aikaan hyvät yöt, ja aloimme nukkua.

Juuri kun olin saanut hyvän levollisen unen, kuului kamala pirinä sänkyni viereltä.

Jungkookin puhelin

Jungkook nousi istumaan. Tuon kasvoilta paistoi suuri hämmennys.
Poika nappasi puhelimensa käteen ja katsoi soittajan.

"Tuntematon mitä helvettiä" kuului pojan huulien välistä.

Pysyin hiljaa istuin sänkyni reunalla.
K

atsoin kun Jungkook vastasi puhelimeen. Koko ajan pojan puhuessa tuon ääni värisi.

"Ku-kuka olet? Ja mistä sait numeroni? Mistä tiedät kuka olen!"

"Olen Marie. Poliisi. Saimme joltain ystäviltäsi tiedon sinusta."

"No mitä mä nyt oon tehny" Jungkook kuiskasi minulle puhelin välissä.

Naurahdin hiljaa ja pyysin poikaa laittamaan kajarille.
Brunette teki sanomani ja hymyilin.

"Sinun ystäväsi on kidnapattu. Saimme muilta ystäviltäsi tiedon että hänen nimensä on Taehyung. Tunnetko?" Nainen puhelimen takana jatkoi.

"Tu-tunnen! Mitä sille on käyny!? Missä se on?" nuorempi vaahtosi puhelimeen kuin vaahtosammutin tulipalossa.

Jähmetyin paikoilleni ja katsoin Jungkookia silmiin, joka katsoi minua silmiin. Olimme molemmat aivan paniikissa uutisen takia.

"Hyvä. Älä panikoi. Etsimme poikaa parhaillamme ja teemme sen mitä pystymme. Haluan vain sanoa, että älä missään nimessä lähde ystäviesi kanssa etsimään Taehyungia"

"O-okei" huomasin kuinka nuorempi yritti pitää itsensä kasassa puhuessaan poliisille.

"hienoa. Kiitos. Nyt voimme lopettaa" tuo sanoi vielä viimeiseksi kunnes lopetti puhelun.

Jungkook laski puhelimensa patjalle ja jäi tuijottamaan huoneen lattiaa.

Ei kulunut kuin muutama minuutti kun huoneen täytti pienen pieni nyyhkytys.
Nousin ylös ja astelin muutaman askeleen Jungkookin patjalle. Istahdin alas pojan viereen.

"Me selvitään tästä kyllä. Sä selviät tästä kyllä" yritin lohduttaa poikaa mahdollisimman parhaani mukaan. Tuskinpa siinä onnistuin, mutta mitäpä väliä sillä olisi. Tuo tarvitsisi nyt tukea, ja minä olisin tässä.

"soita muille. Äkkiä. Me lähdetään etsimään Taehyung" Jungkook sanoi.

Juurihan meitä oltiin kielletty tekemästä niin, mutta tuskinpa brunette siitä välitti. Tuo ilmeisesti pystyi riskeeraamaan oman henkensä toisen pojan hengen pelastamisen vuoksi