What Is Life Really Like? 💫🕊️

035

-kertojan nk-

Jungkook käveli katuja pitkin kohti Taehyungin taloa. Kaksikko oli sopinut tapaavansa hetken kuluttua toisen pihalla. Brunette poika kuunteli kuulokkeiden kautta puhelimestaan äänikirjaa. Hän hymyili kävellessään reipasta vauhtia eteenpäin.

Taehyungin kotiovelle päästyään Jungkook repäisi kuulokkeet korviltaan paussaten äänikirjan. Hän koputti tummanruskeaan puu oveen. Kului noin muutama minuutti, kun Taehyung saapui ja avasi oven brunetelle. Jungkook hymyili aikaisempaa kirkkaammin katsoen toista suoraan silmiin. Hetken kuluttua brunette poika oli jo astunut toisen asuntoon sisään. Kengät oli heitetty pitkin eteisen lattiaa. Taehyung veti Jungkookin mukanaan olohuoneeseen, ja istutti tuon sohvalle viereensä. Molemmat istuu istuivat hetken aivan hiljaa vain siinä sohvalla.

"Mentäiskö me vaikka kaupungille? Voitais käydä eri kaupoissa ja vaikka syömässä" Taehyung ehdotti hymyillen.

"Joo miksei. Kaikki käy kunhan saan olla sun seurassa" Jungkook vastasi hymyillen takaisin.

"Jes kiva. Voidaan lähtee vaikka heti"

Jungkook nyökkäsi. Pojat nousivat ylös lähtien takaisin ulos eteisen kautta. Taehyung nappasi kukkaronsa, jossa oli hieman käteistä pankkikortin lisäksi. Jeon avasi ulko-oven antaen Taehyungin astua siitä ensin. Tullessaan perässä Jungkook sulki oven, ja nappasi sitten toisen kädestä kiinni.

"Ainiin. Unohdin sanoa, saat tulla mun kampaajalle tänään. Heti kun päästään kaupungille käydään siellä eka. Onhan se ok?"

"On se ok. Älä huoli liikaa" Jungkook naurahti.

"Huh... No mä nyt oon tämmönen vähän huolehtiva" Taehyung totesi.

-Jungkookin nk-

A

stuimme pensasaidan takaa seuraavalle kadunkulmalle. Sen takaa kaupunki alkoi jo näkyä. Muutaman sadan metrin päästä Saavuimme ison rakennuksen vierelle. Astuimme vasemmanpuoleisista liukuovista kauppakeskukseen sisään. Taehyung ohjasi minut suoraan kampaamo paikkaa kohti. Istuin odottajan penkille, kun hän meni asiakkaaksi peilin edessä olevalle penkille.
Selasin someja läpi sen aikaa, mitä siinä meni. Taehyungin astuessa eteeni, nostin vihdoin katseeni. Hyvä että tunnistin koko ihmisen. Taehyung oli ottanut ilmeisesti hiusten värjäyksen. Hän oli värjännyt hiuksensa sinisen sävyyn. Eihän siinä muut voinut sanoa kuin: "Wow... Nehän on upeet!"
         Nousin Taehyungin eteen seisomaan. Hymyilin tuolle vetäen sormeni kerran tuon hiuksista läpi. Niiden pehmeys oli säilynyt täysin.

"Tulihan niistä ihan kivat" Taehyung naurahti pujottaen sormensa omieni sekaan.

Annoin nopean salasuukon toisen otsalle. En minä tällästä hävennyt. En vain halunnut näyttää suhdettamme koko maailmalle. Ehkä pientä liioittelua.

"Noniin. Oon nyt valmis niin voidaan mennä sinne kauppoihin. Mikä kauppa eka? Saat päättää" Taehyung sanoi itsevarmuutta äänessään.

"Tota... Mennään vaikka.... Mmmmm.... Tonne" sanoin hetken mietinnän jälkeen. Osoitin erästä vaatekauppaa. Yleensä ostin sieltä yli-isot hupparini joita rakastin yli kaiken.

Taehyung nyökkäsi astellen kohti haluamaani kauppaa. Kävelin hyllyjen välissä napaten aina välillä käteeni kivan näköisiä huppareita, joita aijoin mennä vielä kokeilemaan.

"Käyn kokeilemassa näitä. Tuun siis kohta" sanoin kadoten yhteen sovituskopeista. Suljin kopin oven vaihtaen tämänhetkisen hupparini toiseen. Katselin itseäni hupparin kanssa peileistä. Edestä.... Takaa.... Sivuilta. Hyvältä näyttää. Huppari sopi minulle täydellisesti. Ostaisin ainakin sen.
          Otin hupparin pois alkaen pukea toista. Sain juuri hupparin päälleni, ja katsoin sitä peilistä, kun huomasin peilin kautta koppini oven aukeavan. Ajattelin sen vain olevan Taehyung, joka ei kestänyt hetkeä kauempaa ilman minua. Oletukseni meni väärään.