Säännöt Rakkaudelle / Yoonmin ✔

022 » Toinen kerta toden sanoo

"Eiköhän se jalka oo jo valmis?" Yoongin huvittunut ääni havahdutti Jiminin pois pään sisältään ja tämä hymyili säikähtäneenä, piilottaen päätään vaivaavat asiat pois näkyviltä. Jimin ei uskaltanut mainita ajatuksistaan Yoongille, niitä oli parempi murehtia yksin huoneessa piilossa kaikilta muilta. Ehkä vielä jonain päivänä kaikki heidän välillään asettuisi samanlaiseksi, kuin ennen Taehyungin aiheuttamaa murhenäytelmää.

"Mitäs mietit?" Yoongi pyrki saamaan ääneensä välinpitämättömän sävyn, vaikka oikeasti hän oli aidosti huolissaan Jiministä. Tämän henkinen puoli vaikutti saaneen kovan kolauksen yksin vietettyjen viikkojen aikana ja se aika oli tehnyt suuren muutoksen pojan koko käytökseen ja olemukseen. Jimin oli selvästi nykyään paljon ujompi ja varoi lähestulkoon jokaista hengähdystään. Yoongi oli niin pahoillaan toiselle aiheuttamastaan vahingosta, mutta toivoi ajan parantavan ystävänsä vielä jossain vaiheessa.

"Enpä mitään erikoista", Jimin hymähti kohottautuen selkä kaarella nikama nikamalta hitaasti ylös. Hän pyöritteli keskivartalonsa auki ja irvistäen kumartui uudelleen varpaisiinsa hitaasti. Seinän vierelle laiskasti seisoskelemaan jäänyt Yoongi kiinnitti huomiota Jiminin ilmeisiin, sillä tiesi tämän käyneen harjoittelemassa eilenkin. Jos vaaleahiuksisen jaksaminen vaikuttaisi olevan vaakalaudalla, hän käskisi poikaa lopettamaan koe-esiintymistä ajatellen. Tämän päivän ja huomisen mustahiuksinen oli oman mielenrauhan säilyttämiseksi luvannut itselleen pitävänsä vanhempaa silmällä siinä, että tämä lepäisi hyvin eikä rasittaisi itseään liikaa.

Jimin testasi paikkojensa liikkuvuuden muutamalla helpolla hypyllä, sekä akrobaattisilla liikkeillä, joita Yoongi ihaili sivusta hieman jopa kateellisena. Tapa, jolla Jimin taivutti siron kehonsa siltakaatoihin ja ristiriitainen voimakkuus, joka hänestä lähti puolivoltissa, oli kontrastina uskomaton. Pojasta näki kuukausien kovan treenauksen ja menestyksen nälän, joka paloi tanssimista kohtaan ja todennäköisesti juuri sitä opettajat tahtoivatkin päätanssijalta. Yoongi oikeasti toivoi Jiminin saavan paikan, blondi olisi ansainnut sen kaiken harjoittelun ja vaivannäön jälkeen.

"Luen vielä nopeeta vihkon läpi, niin voin alottaa", Jimin tokaisi ravistellessaan raajansa perusteellisesti läpi. Yoongi nyökkäsi kävellen seinän viereltä hieman keskemmälle istumaan. Hän aloitti vetelästi lihastensa venytyksen, tanssiminen ei juuri nyt olisi kiinnostanut haukottelevaa Yoongia paskan vertaa. Hän luotti taitohinsa ja nappiin menneisiin harjoittelukertoihinsa, eikä paikka muutenkaan ollut hänelle mitenkään elintärkeä. Huominen esitys menisi niin kuin menisi, eikä hän sen enempää jaksaisi vaivata päätään asialla.

Jimin kaivoi reunoista kuluneen sinisen vihkon repustaan ja selasi sekalaisten hahmottelujen ja suunnitelmien seasta viimeiseen muotoonsa muovatun esityksen. Hän kävi mielessään tarkasti jokaisen esityksen liikkeistä läpi kuten monta kertaa aikaisemminkin ja luki jo ulkomuistista tulevat muistiinpanonsa. Hän kiinnitti huomionsa varsinkin pieniin, alleviivattuihin huomautuksiin, joita oli merkinnyt avukseen vaikeisiin liikkeisiin. Viimeiseen muotoonsa saatu koreografia poikkesi suuresti siitä, jonka Jimin oli hylännyt muutama kuukausi sitten. Nyt hän oli aidosti tyytyväinen näyttäviin liikkeisiinsä ja nähnyt todella vaivaa jokaisen sekunnin suunnitteluun.

"No niin, enköhän mä oo valmis", Jimin huokaisi hetken päästä jännityksen nipistäessä välittömästi epämukavasti vatsan pohjaa. Häntä jännitti itse tanssia enemmän se, että Yoongi oli seuraamassa hänen esitystään ja arvostelemassa häntä, vaikka ei todennäköisesti sanoisikaan mitään pahaa. Hän pelkäsi mokaavansa totaalisesti nuoremman silmien edessä, koska oli muutenkin herkkä paineelle. Samaan aikaan hän tiedosti, että tämä oli hyvää harjoitusta, olihan häntä huomenna arvostelemassa neljä teräväkielistä opettajaa.

"Joo", Yoongi nyökkäsi lopettaen venyttelynsä, jääden odottamaan Jiminin aloittamista. Hän huomasi vanhemman pelon käsien tärinästä ja tummien silmien poukkoilusta, mutta ei tiennyt, miten olisi helpottanut toisen oloa. Niinpä hän vain istui hiljaa säälivästi katsoen, kuinka Jimin kävi syvän hengityksen kera napsauttamassa musiikin päälle ja kiirehti keskilattialle aloitusasentoon.