Voiko ihminen rakastaa toista, jos hän ei osaa rakastaa edes itseään? Toivottomana romantikkona ja läheisyyden kaipuisena ihmisenä Park Jimin on särkenyt sydämensä monta kertaa väärille ihmisille. Hän pelkää rakkautta, mutta huomaa rakastuvansa tois...
𝙹imin ei ollut koskaan tuntenut oloaan niin heikoksi ja mieltään epävakaaksi kuin nyt kävellessään laukku olallaan kohti tanssisalia. Hän oli aamusta Hoseokin aamupala-aneluista huolimatta nukkunut siihen asti, että hänen oli ollut pakko nousta, ettei heti ensimmäistä päivää viikon poissaolon jälkeen merkittäisi myöhästyneeksi. Jimin käveli ihmisten keskellä, mutta ei edes havainnoinut muita ympärillään, vaikka heihin satunnaisesti törmäsikin. Mielessään hän pyöritteli raskaita tunteita, joita Yoongin kohtaaminen tulisi varmasti aiheuttamaan. Hän oli koko yön miettinyt reaktioitaan Yoongin mahdollisiin sanoihin tai tekoihin niin, ettei vain antaisi kuorensa murtua nuoremman edessä. Se olisi menoa sitten.
Jimin oli parhaillaan kasaamassa samanlaista suojaa itsensä ympärille, kuin muutama vuosi sitten päätyessään vihaamaan rakkautta. Ainoana erona siihen tilanteeseen oli, että nyt Jimin ei vihannut tunnetta, vaan itseään. Hän oli päättänyt piilottaa oman pahan olonsa muiden silmiltä hymyn ja reippauden taakse niin, ettei kukaan joutuisi olemaan huolissaan hänestä. Tällä hetkellä ainakin Taehyung ja Hoseok olivat hermoromahduksen partaalla hänen takiaan, sillä mikään keino ei ollut saanut positiivisia tunteita Jiminin kasvoille tai tätä käymään vapaaehtoisesti syömässä. Eikä Jimin tahtonut huolestuttaa ystäviään asioilla, jotka hän oli itse pilannut.
Jimin jäi seisomaan luokan eteen ja raskaasti hengittäen riiputti päätään urheilusuorituksesta. Jalat tärisivät silmillä huomattavasti ja Jiminin oli pakko painaa silmänsä kiinni, kun seinä edessä alkoi vääntää muotoaan. Hän nojasi sitä vasten ja hieroi turhautuneena kasvojaan fyysisestä paskasta olostaan. Aivan kuin henkistä taakkaa ei olisi riittänyt jo omasta takaa.
Vihdoin muutama minuutti kellojen soimisen jälkeen Eui-Yook asteli käytävää pitkin luokkaan ja päästi odotelleen oppilaslauman sisään. Jimin kompasteli muiden mukana lattialle istumaan ja huokaisi helpotuksesta maailman ympärillä lopettaessa pyörimisen ja huonon olon hieman helpottavan. Opettajan kertoessa päivän suunnitelmasta, Jiminin katse vaelsi hänen äänekkäistä kielloistaan huolimatta ihmisjoukon läpi ja pysähtyi Yoongiin. Tämä tuijotti silmät lasittuneina luokan takaseinää ja hetken tarkkailulla Jimin havaitsi, ettei tuokaan vaikuttanut olevan parhaassa kunnossa. Normaalistikin kalvakka iho oli suoraan sanoen valkoinen verrattuna silmäpusseihin ja sieluttoman tummiin silmiin. Huulet olivat halkeilleet kaikesta siitä pureskelusta, kun Yoongi oli pakottanut itsensä jaksamaan puuduttavat päivät loppuun saakka. Leukalinja näkyi selvemmin kuin vielä viikko sitten, josta Jimin arveli, ettei toinenkaan ollut saanut pahemmin syötyä.
