Kaunis kaaokseni

28.

Kumpikin on syönyt leipänsä ja kahvikupilliset höyryävät edessä. Troy vilkaisee minua ja ottaa kupin käteen. Hän nostaa sen varovasti huulilleen ja hörppää kuumaa mustaa juomaa. Hänen ilmeensä vääntyy irvistykseen, kun kahvi liukuu hänen suuhunsa. Hän kuitenkin nielaisee. Pidättelen naurua, mutta otan oman kupin käteeni. Kaadan pienen määrän kahvia omaan suuhuni, kuten lupasin tehdä, jos Troykin joisi. Ilmeeni täytyy muistuttaa Troyn irvistystä, sillä hän katsoo minua ja antaa naurun karata suustaan.

"Et koskaan juo kahvia mustana." Se ei ole kysymys.

"Olet oikeassa."

"En minäkään", vastaan ja me kumpikin nauramme.

"Minun piti olla kohtelias ja maistaa, kun kerran olit sitä keittänyt", Troy tokaisee.

"Arvostan."

Hymyilen leveästi.

"Lupasin itselleni, että juon, jos sinäkin juot", kerron.

"Arvostan", hän toistaa omat sanani.

Kaadamme kahvit lavuaariin, viemäristä alas ja viemme käytetyt astiat tiskipöydälle.

"Kiitos aamupalasta."

"Ole hyvä", vastaan ja annan nopean pusun hänen huultensa reunaan.

Vasta kun olemme siivonneet keittiön, tajuan, että minulla on päällä ainoastaan Troyn iso T-paita, joka luojan kiitos ylettyy reisiini asti, sillä alla minulla on vain stringit. Troylla on päällään vieläkin vähemmän, ainoastaan mustat bokserit. Hymähdän, mutta lehahdan samalla punaiseksi. Ei hitto, hengailen tässä hänen kämpässään lähes alastomana.

"Mikä sua nyt naurattaa?" Troy kysyy kummastuneena.

"Hmmm...tota noin...", mumisen ja annan hänen kroppaan kohdistuvan katseeni vastata kysymykseen. Troy vilkaisee omaa kehoaan ja hänen ilmeensä on järkyttynyt.

"Ei helvetti, sori olisi pitänyt laittaa jotain päälle. Pää ei vielä toimi ihan kunnolla. Ei ollut tarkoitus, en minä ihan tosi ajatellut, että hengaillempas melkein alasti Iriksen kanssa."

Troy selittää ja naurahtaa hieman kiusaantuneesti.

"En ole tottunut siihen, että luonani on tyttö, josta olen oikeasti kiinnostunut."

Punastun lisää, kun hän puhuu minusta tyttönä, josta on oikeasti kiinnostunut.

"Älä huoli, se on ihan okei."

Hymyilen ujosti enkä voi pitää katsettani erossa hänen paljaasta ylävartalostaan.

Troy kävelee suuren valkoisen kaapin luokse ja alkaa penkomaan vaatteitaan. Olen kiitollinen siitä, koska en koe tämän olevan vielä se oikea hetki pidemmälle etenemiseen ja vähäpukeisuus voisi johtaa juurikin siihen suuntaan. Kaikki tämä on niin uutta. Luoja miten onnellinen olen siitä, että olen saanut hänet elämääni. Kaiken kokemani paskan jälkeen olen tässä tilanteessa. Elän unelmieni kaupungissa ja olen tavannut kundin, joka saa minut tuntemaan itseni ensimmäistä kertaa koskaan varmaksi. Hän välittää minusta, on kiinnostunut. Hän saa sydämeni hakkaamaan tuhatta ja sataa, saa pääni ihan pyörälle.

"Kelpuutatko?" Troy kysyy ja tuo minut omista ajatuksistani takaisin hänen kämppäänsä.

Hän on pukenut päälleen mustat collegehousut ja valkoisen T-paidan, jonka läpi hänen lihaksensa loistavat.

"Kelpuutan", totean hymyillen.

Sitten päähäni iskeytyy se fakta, että minulla on ainoastaan se musta mekko, joka oli päälläni eilisissä juhlissa. Katson ikkunasta ulos ja huomaan taivaan täynnä tummia pilviä. Ei taida olla kovin lämmin ja sade saattaa yllättää hetkenä minä hyvänsä. Mekko ei todellakaan ole paras asuvalinta tuohon säähän, mutta minkäs sille mahtaa.

"Sinun vuorosi", Troy naurahtaa.

Sekunin murto-osan olen hämilläni, enkä tajua mitä hän tarkoittaa, mutta sitten se onkin itsestäänselvää. Vaatteet. Kyllä. Minun vuoroni vaihtaa vaatteet. Tai paremmin sanottuna pukea enemmän vaatteitta päälleni. Kävelen vessaan, jonne jätin mekkoni yöllä. Riisun Troyn paidan pois ja sujautan mekon ylleni. Kävelen mustassa vaatteessani takaisin Troyn luo ja hän purskahtaa nauruun.

"Mitä?"

"Et sinä nyt tuolla mekolla voi lähteä kylmään ja sateiseen säähän."

Huomaan, että ulkona on ruvennut satamaan. Hän on oikeassa, mutta ei minulla ole mitään muita vaatteita.

"Anna minun lainata sinulle jotain tuohon päälle", Troy sanoo.

"Okei", myönnyn. "Kiitos."

Troy ehdottaa mustaa, lämmintä collegepaitaa. Nyökkään hyväksyvästi ja hän ojentaa sen minulle.