Kaunis kaaokseni

17.

"Tuo tarjoilija todellakin tsekkailee sinua", Troy toteaa, kun Jamesiksi nimetty tarjoilija on tuonut annoksemme ja poistunut pöytämme lähettyviltä.

"Mitä?" ihmettelen ja melkein naurahdan. Miksi hän minua tsekkailisi? Sitten suuri kysymys, johon en todellakaan tiedä vastausta, iskeytyy päähäni: Minkä takia Troy on kiinnostunut minusta? Epävarmuus ja pelko iskevät minua kuin tuhannet salamat pimeältä myrskytaivaalta. Kauhu siitä, ettei tämä ole aitoa, että tämä on jotain jätkien pelleilyä satunnaisten tyttöjen kanssa, alkaa kalvamaan minua selkäpiitäni myöten. Saanko minä nyt jonkin paniikkikohtauksen? Hienoa Iris, juuri näin. Tuntuu, etten saa kunnolla happea.

"Iris?"

Sydämeni tykyttää erittäin kovaa.

"Iris?"

Käteni tärisevät.

"Iris?"

"Iris?"

"IRIS?"

Troy ravistelee minua hartioista ja palaan pääni sisäisestä paniikkimaailmasta nykyhetkeen. Kyyneleet kohoavat uhkaavasti silmäkulmiini, ihoni tuntuu hikiseltä.

"Iris? Mitä tapahtui? Oletko okei?" Troy kysyy todella huolestuneella äänensävyllä. Hän seisoo polvillaan lattialla, jotta hän olisi jokseenkin samalla tasolla kanssani. Hänen kauniit kasvonsa ovat aivan vieressäni, kulmakarvat kurtistuneena huolesta. Hän välittää. Näetkö? Tuo nuori, komea mies oikeasti välittää. Hän on kiinnostunut minusta, yritän takoa ajatuksen itselleni päähän. Troy on kiinnostunut minusta, vaikken todellakaan tiedä miksi.

Enempää ajattelematta kaappaan hänet halaukseen. Puristan hänen lihaksikkaan kehonsa lähelle omaani ja yritän rauhoittua. Hän vastaa halaukseeni ottamalla minusta tiukan otteen. Hän pitelee minusta kiinni. Hän on lähelläni. Hän välittää.

Kun vihdoin päästän irti, minulla on turvallinen olo. Troy katsoo minua silmiin kysyvästi.

"Selitän sinulle myöhemmin. Voidaanko nyt syödä, ettei ruoka jäähdy enempää?"

Kysyvä katse on kohdistettu edelleen silmiini.

"Minä lupaan selittää."

"Okei, hyvä", Troy hymyilee pienesti ja nousee ylös. Hän astelee omalle paikalleen ja istuu alas. Tunnen muutaman asiakkaan katseen kohdistuvan minuun, mutta yritän olla välittämättä. Olen okei. Olen nyt ihan okei. Kaikki on hyvin.

Vihdoin pääsen syömään pasta-annostani, joka todellakin maistuu. Se on ehdottomasti yksi paras tomaattipasta-annos, jonka olen koskaan syönyt.

"Pidätkö ruoasta?" kysyn haarukallisten välissä.

"Todellakin."

"Hyvä, minä myös", hymyilen.

"Aika hyvä ravintolavalinta, eikö", Troy toteaa tyytyväisenä.

"Ehdottomasti."

Kun lautaset tyhjenevät ja nälkä lähtee, Troy pyytää laskun.

"Tämä menee minun piikkiini", hän ilmoittaa, että ymmärrän varmasti hänen maksavan.

Sen olen jo oppinut, ettei Troyn kanssa kannata ruveta väittelemään maksuasioista.

"Ensi kerralla minä maksan", totean haastavasti.

"Ehkä", Troy vastaa virne kasvoillaan. "Jos annan luvan."

Hän nauraa ja tiedän se olevan jonkin asteen vitsi.

"Jos oikein kovasti sitä haluat niin voin jopa harkita", hän lisää.

"Mahtavaa."