Kaunis kaaokseni

15.

"Iso hasselpähkinälatte soijamaidolla, kiitos", tilaan vakiojuomani lempikahvilassani.

Maksan kassatyöntekijälle ja valitsen kahdenistuttavan pöydän ikkunan vierestä. Katselen kaunista maisemaa iltapäiväauringon paistaessa minua kohti. Suljen hetkeksi silmät ja nautin lämmöstä. Yhtäkkiä tunnen tutut kädet vyötärölläni ja samalla kuulen kauniin äänen sanovan korvaani:

"Hei."

Tämä kaikki tapahtuu niin nopeasti ja yllättäen, että kädessäni oleva kuuma kahvi melkein kaatuu syliini hätkähtäessäni ja avatessa silmäni. Siinä samassa Troy vetää äkkiä kätensä pois vyötäröltäni ja tunnen hänen perääntyvän. Ei, en minä tuota halunnut. Nyt hän luulee, että pelästyin kosketusta. Ei, ei, ei.

"Hei!" käännyn ympäri tuolissani ja hymyilen hänen hämmentyneille kasvoilleen. "Säikäytit minut niin, että melkein kaadoin kahvini syliini", nauran. "Se ei olisi ollut kaunis näky."

Nousen seisomaan, asetan kahvikupin pöydälle ja otan Troyn käsistä kiinni. Siirrän kädet vyötärölleni merkiksi siitä, etten pelkää hänen kosketustaan. Ihan vain varmistaakseni, ettei hän luule minun pelkäävän sitä. Sitten lasken omat käteni hänen hartioilleen ja hymyilen. Saan takaisin mitä ihanimman hymyn kaiken sen hämmästyksen jälkeen. Hetken vain tuijotamme toisiamme. Hetken hiljaisuuden jälkeen siirrän käteni hänen niskaansa, nousen päkijöilleni ja suutelen Troyta. Huultemme liikkuessa yhdessä hänen ote vyötäröstäni tiukentuu ja tuntuu kuin koko muu maailma katoaisi sekunneiksi. Tässä hetkessä on vain minä ja hän.

Troy käy tilaamassa itselleen kahvin, luulisin, että valinjalatten, sillä se tuntuu olevan hänen vakiojuomansa Starbucksissa. Ainakin mitä tulee siihen, että kyseisen juoman hän on tainnut joka kerta – tai vähintäänkin lähes joka kerta – tilata. Hetken päästä hän saapuu kahvi kädessä pöytään istumaan minua vastapäätä. Kyllä, arvaukseni osui oikeaan. Vaniljan tuoksu täyttää selvästi ympärilläni olevan ilman.

"Mitä haluaisit tehdä?" kysyn kahvihörppyjen lomassa.

"Ajattelin, että voitaisiin mennä kiertoajelubussilla muutama pysäkki – ihan vain koska sinua voisi vielä luulla turistiksi näiden muutaman viikon täällä asumisen jälkeen – ja sen jälkeen voitaisiin käydä syömässä jossain. Mitä sanot?"

"Kuulostaa kivalta", hymyilen. "Tämä niin sanottu turisti saa sitten taas parhaan mahdollisen oppaan." Troy nauraa ja suo minulle ihanan, valkoisen hammasrivistön paljastavan hymyn.

Juomme kahvit loppuun ja lähdemme kävelemään kahvilasta kohti lähintä Hop on - Hop off -bussipysäkkiä, jonka sijainnin uskon Troyn tietävän. Ilta alkaa hämärtää taivasta ja lämpötila tuntuu laskevan. Katua vierekkäin kävellessämme Troy hipaisee kättäni ensin hellästi. Katseeni käväisee käsissämme ja sitten vilkaisen hänen kasvojaan. Hänkin katsoo minua. Hymyilen silmilläni ja siirrän katseeni takaisin eteenpäin. Huomaan sivusilmällä hänenkin tekevän niin samalla, kun hän asettaa sormensa sormieni lomaan ja puristaa kädestäni pehmeästi. Otan itse tiukasti kiinni hänen kädestään ja annan hymyn levitä kasvoilleni. Tuntuu kuin kättä pitkin lentelisi kipinöitä koko kehooni.