Syksy tekee tekojaan. Se pudottelee keltaisiksi värjäytyneitä lehtiä paljaiden hartioideni päälle. Astun askeleen eteenpäin ja avaan rypistyneen paperin. "Kiitos äiti, kun oot jaksanu mua.... Nyyh.. Anteeks ne kaikki riidat... Toivoisin et....Jos voisin toivoo... ...toivoisin sut takas" selitin. Kaikki katsoivat minua kyyneleet silmissä. Parahdin itkuun ja painoin kädet kasvoilleni. Polvistuin haudan eteen ja heitin multas sinne. En oikeastaan tiedä miksi niin tehdään, mutta tein niin. Nousin ylös ja etsin heikon tasapainoni. Kävelin pois. Käänsin selkäni menneelle. Pyyhin kyyneleeni jotka tulvivat silmistäni. Ne eivät loppuneet.
"pärjääks sä?" Jack kysyy ja istahtaa sängylle jossa makaan. Tuijotan kattoa tiiviisti. En vastaa. En pärjää. "C'moon, oot roikkunu sängyssä viikon putkeen, mun pitää olla huolestunu!" Jack huudahtaa. En edes katso tätä päin. En edes liikauttanut kasvojeni lihaksia. Hetken hiljaisuuden jälkeen avaan suuni. "Mul ei oo enää mitään". Käännän katseeni poikaan. Hän katsoo minua surullisena. "Entä mä?" hän kuiskaa. Hymyilen ja viiton Jackin lähemmäs. Hän kietoo kätensä ympärilleni ja nostaa minut syliinsä. Matkaamme kohti keittiötä. Jack pyytää avaamaan jääkaapin oven. Nappaan kahvasta kiinni ja vedän. Kylmä ilmanpaiskautuu ihooni. Jännityn kylmyydestä.
Salaattia... Pupun ruokaa.. "Ummm..." poika aloitti mutisemalla. Nostin katseeni ruoasta. Poika nousi hitaasti ylös. Näin tämän epäröivän suuresti tekojaan. Hän hieroi niskaansa astuessaan vierelleni. Katsoin poikaa odottavasti. Tämä laittoi toisen jalan taakseen ja polvistui. Sydämmeni hyppäsi kurkkuun. Jack alkoi kaivaa taskustaan rasiaa. Maistelin jo nimeä Emilia Colton. "Emilia Toimio, ollaan tunettu vähän aikaa, mut se aika on ollu mulle jotain niin ihanaa. Jokaine suudelma, jokaine riita." tämä huokaisi ja avasi rasian. "Emilia, haluuks sä mennä naimisiin, mun kanssa?" Jack sanoi ja ojensi rasiaa minulle. Hyppäsin pojan syliin. Kaaduimme lattialle. "Mä luulin ettet ikin kysyis!" huudahdan ja suutelen Jackiä. Jack irroittaa minut suudelmasta. "Tottakai mä tahdon" kuiskaan. Pojan huulille levisi hymy. Olimmen nuoria, mutta ei liian nuoria. Olimme 19 vuotiaita.
Aaaaaah, vihdoin sain tälläsen osan aikaan. Draamaa ja romantiikkaa😛 Jatkoo tulee sit molempiin tarinoihin tänään (JOEL)
XoXo ~Elli
YOU ARE READING
BAD BOY for others (Finished)
RomanceKaikki alkoi yhdestä lauseesta. Kiusaajani huomasi viiltoni ranteessa. Silloin möläytin sen, "Harmi et mun itsemurha epäonnistu". Poika pelästyi sanojani. Hän ei enää kiusannut minua ja yhtenä päivänä tämä tahtoi tavat minut. Sinä päivänä aloin vähi...
