BAD BOY for others (Finished)

2. Kuka sä oot??

Pääsen kotiin. Katselen haavaa kädessäni. Se on punertava ympäriltä, mutta verinen haavassa. Katson paitani hihaa ja huokaisen helpotuksesta, haava ei ollut tahrinut valkoisen paitani hihaa.

Herätyskelloni pärähtää ääneen. On tiistai. Hoipertelen ylös vaivalla samalla pamauttaen kelloni kiinni. Kävelen vessaan ja teen aamutoinet, kuten joka ikinen kouluaamu.

Tänään minulla on päälläni harmaa T-paita ja farkut joiden lahkeita olen hieman käärinyt sekä vansit. Pidin näistä vaatteista. Selässäni roikkui iki ihana kånken, jota olen käyttänyt jo 4 vuotta.

Kävelen tunnille normaalisti. Tuntuu kuin kukaan ei enää välittäisi minusta, siis sillä tavalla, että minua ei kiusata. Jotkut jopa moikkailivat minulle. Se sai hymyni yltämään korviin saakka.

Tunti alkaa. Opettaja aloittaa hymyillen tuntimme. Sen tuloksena tunti on hauska ja kuluu nopeasti. "Noniin ottakaa parit niin pääsemme aloittamaan parityömme" Historian opettajamme rauhoitteli oppilaita. Sillä nanosekunnilla muilla oli parit. Katselin ympärilleni. "Kenellä ei ole pareja?" ooettajamme kuulutti. Nostin käteni ylös ja katselin edelleen ympärilleni etsien paria. Huomasin kolmen pojan ryhmän. Huokaisin heitä kohti ja sain opettajan huomion poikiin. "Noniin Axel, sinä menet Emilian kanssa" opettaja huokaisee. Muut röhähtävät nauruun ja saa Axelin kasvoille nousemaan hennon punan. "K" tämä repäisee ja ottaa reppunsa ja istuu viereeni. "Te olette ykkösiä te kakkosia te kolmosia te...." saimme numeron viisi, onnen numeroni. Odotin, että opettaja jakaisi aiheet. "....ja vitoset saavat aiheen 'Intiaanien suhtautuminen valkoisiin'."

Meille jaettiin suuret A2 paperit (4x tulostuspaperin koko) katsoin paperin kokoa kauhuissani. "Miten me täytetään tää paperi??" tuskailin pojalle vieressäni. "emt" poika vastasi vähät välittämättä mitä minä teen. Huokaisin ja tökkäsin poikaa tämän lihaksikkaaseen selkään. "Meijän täytyy tehä jotai" tiuskaisin. "No jos annat sun numeron niin, ööh...." tämä kääntyi katsomaan naurua pidätteleviä ystäviään. "öööh... Nii autan" tämä sanoi ylpeänä. "Mihi sä mun numeroo tarviit?" kysyn epäillen. "No aattelin et ööö... Et ummm... Et voitais puhuu täst työst sit koulunki jälkee" tämä hymyilee. Pyöräytän silmiäni ja huokaisen. Mitähän tästäkin seuraa. Repäisen vihkoni sivusta palasen ja kirjoitan kauniilla käsialallani numeroni. "Alotetaan" sanon ja ojennan lapun pojalle -Yrittäen olla koskematta tähän-.

Saavun kotiin. Vältyin tänäänkin kiusaamiselta, outoa... En edes nähnyt Jackiä koulussa... Sen sijaan Iida oli pysynyt vain hiljaa, mutta tuijotti minua halveksuvasti - kuin homehtunutta juustoa-. Kapusin rappuset ylös huoneeseeni. Se on melko suuri ja valkoinen. Heitän reppuni nurkkaan ja tallustan ikkunan luokse. Avaan verhot. "Mikä?" hämmennyn ja avaan ikkunani. Ikkunan ulkopuolella on punainen ruusu. Katson ymoärilleni, sitten alas. Palotikkaiden lumi on paikoittain pudonnut ja ikkunani alapuolella on ruohossa tallottuva kohtia. Otan ruusun käteeni ja nuuhkaisen sitä. Se tuoksuu ihanalle ja saa minut hymyilenään. Kuka tämän on minulle tuonut ja miksi.

Sain viestin:
- Moi
Oletin sen olevan Axel joten totta kai vastasin, vaikka numero olikin tuntematon.
- Onks tää Axel? XD
Vastaan. Ei mitään hetkeen. Sain uuden viestin.
- Ei:( kuka Axel on?
Hämmennyin täysin, mutta vastasin silti
- Ööh... Teen Axelin kaa ryhmätyöt.. Kuka sä oot?? Ja mistä sait mun numeron
Odotin hermostuneena vastausta.
-Tykkäsiks siit ruusust?
Suuni loksahti auki. Mitä ihmettä??
-Sä toit sen ruusun??? KUKA SÄ OOT??
Painoin "lähetä" nappia, mutta en saanut enään vastausta.
Tämä oli jo pelottavaa.

-Pikkune aikahyppy perjantaihi-

Sain viestin taas siltä samalta henkilöltä
- Haluun tavata, tänää koulun pihal kuudelta

Kiitos ja kumarrus♡
Hyvää perjantaita kaikille lukioille(●'з')♡
XoXo ~Elli